/

Mustan pöytäliinan kaipuuni sai lievennystä eräästä alustasta, jonka keksin maalata mattamustalla spraymaalilla. Ehkä musta liina olisi meidän kotiimme liian jyrkkä ja vielä niin isona pintanakin, joten en harmittele, etten sitä nyt joulupöytään hankkinutkaan. Muistin pari näytelaattaa, jotka sain kerran omakseni Kaakelikeskuksesta. Keksin, että niille tulee varmasti käyttöä, kunhan maalaan ne. Onnekseni maalia, jolla kolme (!) vuotta sitten maalasin erilaisia pulloja, oli vielä jäljellä ja se oli vieläpä täysin käyttökelpoistakin! Niinpä yhtenä iltana valtasin autotallin ja suhautin tämän laatan reunojaan myöten mustaksi. Hieman jännitin, millainen lopputulos olisi, mutta turhaan! Siitä tuli juuri niin täydellinen kuin toivoinkin: tosi tasainen mattamusta pinta. Ei muuta kuin huopatassut alle ja käyttöön!

056

Tästä voisi tehdä vaikka joulupöydän keskipisteen: olisi varmasti melkoisen upea valkoisten pöytäkynttilöiden ja vihreiden havujen kera! Täytyy ehkä testata… Tämän päälle voisi koota myöskin jouluaterian juomat tai joulun naposteluherkut erilaisten kulhojen kera. Joulunpunainenkin erottuisi kivasti mustasta alustasta. Varmasti monikäyttöinen ja valmistui tuosta noin vain, kaappien kätköistä! Toinen laatta on vielä maalaamatta, sillä jäin miettimään, millä sävyllä sen maalaisin… Miltähän se näyttäisi kuparinsävyisenä..? No mutta, tätä voi jäädä miettimään, sillä pärjään toistaiseksi hyvin tuolla yhdelläkin!

051

Meillä on tänään joulusiivouspäivä, nyt pieni lounastauko meneillään… Niin hankalaa kuin se aloittaminen joskus onkin, niin kuitenkin sitten kesken siivousten huvittaa aina jynssätä vähän joka nurkkaa oikein ajan kanssa. Onneksi mies on yhtä perusteellinen ja tarkka siivoamaan kuin minäkin, heh! Mutta nyt lattioita moppaamaan! Pidän mielessäni sen illan hetken, kun koti hiljenee ja valot himmenee, joka nurkassa on puhdasta ja kynttilät palavat… Istahdan sohvalle ja vain nautin hetkestä! ♥

/

Kun keväällä tilasimme terassilasituksen Lumonilta, en yhtään ajatellut, millainen terassi tulisi talvipakkasilla olemaan. Olin jotenkin vain olettanut, että lasit olisivat kirkkaat ja läpinäkyvät vuoden ympäri. Näin ei kuitenkaan ole, vaan pakkasilla lasit saavat todella kauniin kuurapeitteen tehden terassista aivan oman maailmansa:

028

terassi

Sanoin miehelle, että nyt ruokailutilasta ei enää näy takapihan maisema. Hän käytännöllisenä tokaisi, että voithan mennä rapaamaan lasit! Ehkä kuitenkin mieluummin katselen noita luonnon muodostamia kuurankukkia… Sellainenkin hyvä puoli tuossa on, että enää ruokailutilan isoissa ikkunoissa ei tarvitse pitää sälekaihtimia kiinni, sillä se joku hiippari, joka takapihamme metsikössä asustelee ja tiirailee ainoastaan meidän taloa, ei enää terassilasien ansiosta näe sisälle! Nyt ruokailutilasta ulos katsoessa näyttää siltä kuin ruokailutila jatkuisi pienellä talvihuoneella:

lyhty

Käänsin nuo nojatuolitkin nyt ruokailutilaan päin, jotta tuo kaikki samaa tilaa -vaikutelma vahvistuisi entisestään. Ripustin terassin männynoksiin muutaman tekemäni askartelumassapallukan. Meneeköhän askartelut silloin hieman överiksi, kun kuvioita etsitään jo Pandan konvehtirasiastakin? Postauksen toisessa kuvassa näkyy suklaalla painettu lehtikuvio, se oli mun mielestä niin kiva. Kuvion painamisen jälkeen konvehdin voi vain nakata omaan suuhun, joulu kun on! :D

037

Löysin yhtenä päivänä kirppikseltä tämän kivan ikkunaruudun ihan koskemattomana pakkauksestaan! Jopa varalamppu oli mukana eikä hintaakaan ollut kuin kahdeksan euroa. Vaikka emme nyt varsinaisesti mitään lisäjouluvaloja tarvinneetkaan, halusin ostaa tuon, sillä olen usein ihaillut noita muiden ikkunoissa. Vaikka tuo ruutu edustaakin ehkä enemmän sitä perinteisempää joulutyyliä, sopii se mielestäni kotiimme ihan kivasti. En vain ole vielä löytänyt sille pysyvää sijoituspaikkaa… Näkisin sen nimittäin jouluaattona jossain muualla kuin ruokailutilassa. Katsellaan ja kokeillaan, kun mieskin siitä puuhasta niin kovasti tykkää ;).

046

Pieni joulukuusi sopii valkoisuudessaan terassille luoden sinne hieman joulun taikaa.

ikkuna

Nyt ajattelin laiskotella niin kauan, kunnes poika herää. Sitten ulkoilemaan ja sen jälkeen voisimme ripustaa joulukuuseemme askartelumassasta tekemiäni koristeita! Todennäköisesti pysyvä koristemeri alkaa (sattuneista syistä) vasta noin 120 cm korkealta, mutta väliäkös tuolla :D. Tänään saamme myöskin miehen kotiin työmatkalta – tuntuu jo aivan viikonlopulta ♥

/

Viime viikolla teimme lähikaupunkiin pienen joulushoppailureissun. Tein tuolloin erään heräteostoksen ja ostin tämän ihanan kookkaan lyhdyn. Lyhty oli -20 % alessa ja näitä oli kahta kokoa (omani on se isompi versio). Värivaihtoehtoina musta tai valkoinen. Olen alkanut hieman karttamaan mustaa kotonamme ja näinkin kookkaan lyhdyn ostaminen mustana tuntui aika riskiltä, mutta mustana tämä oli silmissäni huomattavasti kivemman näköinen kuin valkoisena. Ajattelin, että ainakin terassilla tämä pääsee käyttöön, jos en saa sitä sisätiloihin sopimaan. Aluksi se oli ruokailutilassa, mutta kaiken sen vaaleuden keskellä pomppasi turhan paljon silmille… Sitten mietin, että se kaipaa vierelleen jotain muutakin mustaa ja keksin keittiön tason.

hyacinth

Sopi tähän paikkaan heti kuin nenä päähän! Tuo kohta kun on hieman etäinen keittiöstä käsin katsottuna eikä siinä mitään muutakaan yleensä pidetä, niin kiva saada tuo nurkka hyötykäyttöön. Ja mukava saada keittiöönkin tuollainen kynttilänurkkaus! Keksin samalla myöskin paikan, jossa pitää haisevat tuoksuvat hyasintit esillä. Hyasintin tuoksu on kyllä kivan jouluinen, mutta pitkiä aikoja en voi sitä haistella, muuten saan päänsäryn. Niinpä laitoin jo täysin avautuneet hyasintit lyhdyn sisälle: näin niitä voi edelleen ihastella ilman voimakasta hajua. Meinasin laittaa hyasinttien kaveriksi valosarjan, mutta tarvitsinkin sitä muualla. Niinpä nämä jo parhaat päivänsä nähneet kukkaset saivat seurakseen kynttilän. Tuo on kyllä tosi kiva näky iltaisin!

lyhty

Lyhty näyttäisi olevan kopio Normann Copenhagenin Lighthouse-lyhdystä, mutta ajattelin, etten raaski laittaa ulos sadan euron lyhtyä, vaan tämä alle 20 euroa maksava versio ajaisi tässä tapauksessa asian. Niinpä pihistin!

Meillä koitti taas hetkellinen arkeenpaluu, kun miehen isyysvapaa päättyi… Nooh, onneksi sitä on vielä reilut kolme viikkoa pitämättä! Poika ihmetteli aamulla, missä isi on. Hoki isiä ja näytti miehen paikkaa sängyssä. Vastasin, että isi on töissä ja sain vastaukseksi päättäväisen eii, eiih. Minua on puhutellut koko aamun Atuksi äitin sijaan, ai elämä mua naurattaa joka kerta! Niin hassua kuulla oman lapsen (etenkin noin pienen naperon) puhuttelevan etunimeltä. Mutta nyt taidamme alkaa valmistautumaan pienelle kaupunkireissulle – joululahjaostoksia!