… mitäs muutakaan kuin pikkujoulukuusen!
Mutta lisäkuvia myöhemmin, nyt alan viettämään pikkujoulua täällä kotona, ihan oman perheen kesken. Voisiko ollakaan parempaa! Herkkua on täällä monenlaista, moonenlaista ja sitä rataa… Ja jos oikein lähtee lapasesta, on illalla luvassa myös poreammeeseen pulahtamista! Taidan kuitenkin aloittaa tuosta pikkujoulukuusestani; vaatii vielä hieman hiomista. Tip-tap teillekin!
Rauhallista sunnuntaita! En tiedä mistä se johtuu, mutta nyt vauvan myötä kynttilöiden sytyttämisestä on tullut aivan oma, ihana ohjelmanumeronsa. On se toki aina ollut mukavaa, mutta nyt se tuntuu vielä erityisemmältä kuin ennen. Ihana viettää tunnelmallisia koti-iltoja tänä pimeänä vuodenaikana ja tuntuu oikeastaan aika mukavaltakin, että se ilta alkaa pimeän tultua ikään kuin jo kolmen jälkeen :). Ehtii kunnolla tunnelmoida joka ilta! Kynttilöistä tulee niin tunnelmallinen, rauhoittava ja lämmin olo. Vaikka ulkona olisi kuinka kylmä tahansa, sisällä on lämmin.
Huomisesta enää tasan kuukausi jouluaattoon, ajatella! Niin nopeasti on nämä viikot vierähtäneet ja taitaapa tämä viimeinen kuukausi mennä vielä nopeammin. Täytyy muistaa nautiskella nyt joka päivä tästä joulun odotuksen tunnelmasta, seuraavaan kertaan kun on taas niin pitkä aika. Jos haluaa laittaa kotiin jo täyden jouluasun, niin ei muuta kuin tuumasta toimeen! Muiden mielipiteistä viis, jokainen tyylillään! Ennen kaikkea mielestäni on hyvä pitää mielessä se, että joulu ei tule kertarytinällä, vaan joulu tulee vähitellen. Tuota noudatan itse joka vuosi ja sen mukaisesti laitan joulua kotiin pikkuhiljaa. Jos ei ihan joka, niin ainakin joka toinen päivä jotain jouluista esille!
Olen viime aikoina saanut muutamia kysymyksiä kameraani koskien. Kamerani on siis Canon EOS 550D ja käytän siinä sekä kameran mukana tullutta objektiivia että lähes päivälleen kaksi vuotta sitten hankkimaani Sigman 30 mm f/1.4 -objektiivia. Tuntuu, että lähes aina näin loppuvuodesta iskee kamera- ja/tai objektiivikuume… Olen alustavasti miettinyt joko makro- tai laajakuvaobjektiivia. Osaisittekohan mahdollisesti suositella jotain?
Eilen oli aivan ihana lauantaipäivä, pientä joulupuuhastelua aamusta iltaan. Leivoin myös joulutorttuja toistamiseen. Niitä oli jäänyt keittiön tasolle lautaselle yön yli ja kuulkaas, ihme on tapahtunut! Meidän nuorempi suursyömäri-kattimatti ei ollut koskenutkaan niihin! Hämmästelin asiaa miehelle aamulla ja hän totesi, että se on tullut vanhaksi :D. Mutta minä luulen, että se taisi olla vain hämäystä tyyliin en enää kiipeile tasoille, jätä vain se herkku lihaköntti sinne…
Taidan pitää tässä pienen lepohetken niin kauan kuin vauva vielä nukkuu. Hänellä on vielä hieman nuhaa ja nyt joku tauti on iskenyt meihin vanhempiinkin – päässä humisee ja jyskyttää, myöskin kurkkua kutittaa… Mietin, tuleekohan lasten myötä sairasteltua enemmän, sillä aiemmin mulla saattoi helposti mennä neljäkin vuotta ilman yhtäkään flunssaa ja nyt jo toinen flunssa kolmen kuukauden sisällä! Voi voi… Terveempää ja energisempää oloa teille!
Luvassa jouluisia hetkiä heti viikon alkajaisiksi! Ihan ensimmäisenä voisin kuitenkin paljastaa, kuka voitti taannoisen lukijakilpailuni; kiitokset osallistumisestanne! Voittajaksi random.org arpoi seuraavan kommentin jättäneen lukijan:
Tuoltahan löytyi vaikka mitä ihanuuksia joulun ajalle, mutta suosikiksi nousi Aarikan pöytäkoristeet (tontut). Ihanan vaalean sävyisiä ja sopii koko talven ajalle :)
https://www.hobbyhall.fi/web/store/koti-ja-sisustus/Joulun-sisustusuutuudet-paavarina-punainen/aarikka-poytakoriste-settilumi-helistaja-helmi?#
Tuossa postauksessahan oli kyse Indiedaysin ja Hobby Hallin yhteistyökampanjasta, johon sain kutsun lähteä mukaan. Nytpäs onkin sitten aika näyttää, mitä tuotteita itse valitsin kotiimme tuosta Päävärinä punainen -teemasta (linkitetyt tuotteet saatu osana yhteistyökampanjaa). Jos jouluttaa ja jos haluatte, voisi siihen käden ulottuville ottaa kulhollisen herkullisen tuoksuisia pipareita sekä höyryävän glögikupposen, laittaa joululaulut soimaan, ottaa hyvä lököasento ja suunnata katseet päivä päivältä lähestyvään juhlaan: jouluun!
Meidän perheen jouluaatto alkaa ilman herätyskelloja. Tosin tänä vuonna meillä on eräänlainen herätyskellokin täällä, mutta tietäen tuon herätyskellon aamu-unisuuden, mitään kovin aikaista starttia jouluaatolle ei taida olla luvassa. Yleensä kuitenkin tulee herättyä kertaalleen joskus seitsemän aikoihin ja tuolloin käynkin laittamassa saunan lämpenemään. Sen jälkeen kaivaudutaan pian takaisin lämpimien peittojen sekaan jatkamaan unia tai ainakin torkkumaan.
Sängystä nousemista varten sängyn vieressä odottavat pehmoiset ja lämpöiset tossut. Saunan lämpenemistä odotellessa, jos tuntuu, että uni ei enää maistukaan, voi jouluaattofiilistelyt aloittaa makuuhuoneesta. Sytyttää kynttilät yhteen Kajo-ulkolyhtyyn ja ihastella joulunpunaisia palloja toisessa.
Ennen aamiaista tulee mieleen, että jouluaaton voisikin aloittaa kupposella kuumaa glögiä! Sitten ehkä paremmin tarkenee nousta ihanista joululakanoista, jotka tänä jouluna ovat aivan unelman pehmoista ja rennonoloista Marimekon Tasaraitaa: puuvillatrikoiset harmaavalkoiset pussilakanasetit parilla ylimääräisellä tyynyliinalla. Lisäksi joukosta löytyy pirteää herkkuväriä samasta sarjasta: punavalkoiset Tasaraita-tyynyliinat. Tuli mieleen, että näyttävät varmasti aivan ihanilta myös valkoisen petauksen väripilkkuina eikä ainoastaan jouluna, vaan vaikka kesällä mansikka-aikaan, kuten joku teistä kilpailupostaukseen kivasti kirjoitti!
Kotona kun ollaan, saa petaus olla rento ja ryppyinenkin. Ennen saunan lämpöön sujahtamista täytyy käydä toivottamassa kissoille hyvät joulut halausten ja suukkojen kera (joulun herkkuaamiaista ei toki sovi unohtaa!). Olohuoneessa kissat nautiskelevat uusista tyynynpäällisistä vaiko sittenkin oman pihan valkean lumisista maisemista?
Tämän kodin sisustajana ainakin itse nautin niistä; Koodi Heinä-tyynynpäällisistä molemmissa sävyissä: valkotummanharmaina sekä valkopunaisina. Eivät ole liikaa jouluun sidottuja, mutta sopivat kuitenkin jouluunkin oikein kivasti.
Olohuoneen sohvalla voi nautiskella samalla vaikka pienesti aamiaista, sillä sieltä on hieman kivemmat näkymät ulos kuin ruokailutilasta. Jouluaattoaamuna ei ole niin tarkkaa, silloin voidaan tehdä asiat hieman eri tavalla kuin muina päivinä ja siten, miten parhaimmalta tuntuu!
Rauhallista lumimaisemaa katsellessa ja aamiaista Koodi Heinä-kaitaliinoilta nauttiessa meinaa sauna melkein unohtua!
Maha täynnä jouluaamiaista koittaa lopulta se aattoaamun odotetuin asia: joulusauna. Siinä on aivan oma taikansa ja se on tuttu tapa jo lapsuudenkodista. Jouluaatto on juhlapäivä ja siihen kuuluu valmistautua puhtaana ja saunanraikkaana. Joulusauna tapahtuu kynttilänvalossa, joka Kajo-lyhtyjen uumenista loistaa. Kynttilänvalon ohella myöskin joulumusiikki on olennainen osa joulusaunanautintoa.
Joulusaunan jälkeen houkuttelevinta on suuret ja pehmoiset pyyhkeet! Koko on näissä olennaista; pyyhe saa mielellään olla kokoa 100 x 150 cm, jotta se ylettyy nilkkoihin asti. Ja tätähän Koodi Bamboo-kylpypyyhkeet ovat! Eikä materiaalikaan: ylellisen pehmeä bambufrotee hassummalta kuulosta. Nämä on vasta käyttöönottopesty, sillä jätin ne kaappiin odottamaan joulusaunaa. Ihana kietoutua silloin aivan uuteen pyyhkeeseen!
Joulusaunan jälkeen vilvoitellaan olohuoneen puolella joululauluja kuunnellen ja joulurauhan julistusta seuraten. Sohvapöydän rennon kattauksen alustana toimivat joulun sävyiset Koodi Malla-kaitaliinat.
Päivällä käydään joulukirkossa koko perheen voimin ja sen jälkeen palataan takaisin oman kodin lämpöön. Sytytellään kynttilöitä ulos ja sisälle, aletaan valmistella joulupäivällistä, herkutellaan ja nautitaan. Jouluateria maistuu jouluaattona aina kaikkein herkullisimmalta! Pöydästä ei pidetä kiirettä pois. Mahat täynnä joulun herkkuja siirrytään olohuoneen puolelle pienelle jouluruokalevolle eikä haittaa, vaikka hieman torkahtaisikin. Jouluna kuuluu levätä eikä hössöttää.
Sohvapöydällä Koodi Heinä-kaitaliinalla nököttää herttainen tonttukolmikko. Nämä Aarikan pöytäkoristeet ovat kuin meidän pikkuperhe ilman kissoja ja ovatkin kiva muisto tästä ensimmäisestä yhteisestä joulustamme. Helmi Pakkanen pitkine vaaleine hiuksineen kuin minä, Helistäjä Pakkanen kuin mies ja Lumi Pakkanen kuin pieni hymyilevä poikamme.
Jouluaatto sujuu yleisestä tunnelmasta ja toistemme seurasta nauttien. Herkutellaan, availlaan lahjapaketteja, ehkä lauleskellaan taustalla soivan joulumusiikin tahtiin ja sanoinko jo, että herkutellaan? Joku viisas on joskus sanonut, että jouluna pitää syödä yölläkin. Senkin vuoksi tarjotin sängyn vieressä on varsin kätevä juttu!
Jouluaaton kääntyessä iltaan alkaa yhdellä jos toisellakin luomet lupsumaan. Pikkutonttumme käy ehkä vanhempiaan reilusti aikaisemmin nukkumaan (joulun ihme?), mutta lopulta käperrymme kaikki ihanien joululakanoiden uumeniin näkemään joulunpunaisia unia. Viimeinen katse luodaan ehkä ikkunaan, jossa harmaiden Koodi paneeli– ja valkoisten pellavapaneeliverhojen vieressä loistaa joulunpunainen sydän.
