/

 

Mahtavaa sunnuntaita blogimaailma! Täällä vietetään talvista lepopäivää talvitekstiilien kera; ihana kaivaa lampaantaljat ja muut lämpöisemmät tekstiilit, kuten torkkupeitot, esiin säilöistään! Kotoilla ja höpsötellä vauvan kanssa kynttilöiden tuikkeessa villasukat jalassa. Tänään nähdään kolmea ystävää ja heidän neljää lastaan, muuten ollaan kotosalla ja nautitaan. Kissoistakin huomaa selvästi, miten nauttivat kun koko perhe on kotona.

041

Olen vieläkin aivan innoissani eilisestä Kaija Koon keikasta, siis huikea! Mulla ei ollut mitään erikoisia ennakko-odotuksia keikan suhteen; ajattelin, että varmasti se on hyvä, mutta odotukset kyllä ylittyivät ja voisin mennä uudestaan heti tänään! En ollut varautunut, että jotkut laulut (kuten Viimeinen lento) itkettäisivät siellä niin kovasti eikä mulla tietenkään (taaskaan) ollut nessuja mukana… Joten tämä vinkkinä muille! :)

Tykkään konserteissa myös siitä, ettei kappaleiden välissä höpötellä pitkiä tarinoita, vaan keskitytään laulamiseen, sillä niitä biisejähän sinne kuuntelemaan mennään! Muutamat tarinat toki mahtuvat joukkoon ja olikin mukava kuulla joidenkin laulujen historiaa; mistä ja missä tilanteissa olivat syntyneet jne. Oli niin mahtavaa kuulla livenä nuo biisit juuri sen alkuperäisen laulajan laulamana ja ennen kaikkea sen ystävän vieressä, jonka kanssa niitä teineinä sydämemme kyllyydestä hoilasimme, pitkin poikin Suomen maata! Kaija Koo on ainoa naisartisti, jonka musiikista olen tykännyt jo yli puolet elämästäni; tykkäsin jo teininä ja tykkään edelleen!

011

Konsertin alussa kaikki istuivat kiltisti omilla paikoillaan, ehkä hieman alkukankeina. Reilun tunnin päästä ihmisiä oli tanssimassa sekä keskikäytävällä että seinän vierustoilla. Kaija puhui konsertissa tärkeistä asioista, mm. siitä, miten ihmiset ajattelevat aivan liikaa sitä, mitä muut heistä ajattelevat eivätkä ehkä sen vuoksi tuolla konsertissakaan kehtaa tanssia tai itkeä tai laulaa kovaan ääneen mukana. Niin totta ja tuohon ajatteluun sorrun itsekin. Se on mielestäni tosi rasittava piirre, jonkun verran olen päässyt siitä eroon, mutta en läheskään kokonaan. Mitenköhän pääsisi? Tunnistatteko itsessänne samaa? Siihen liittyy osaltaan myös se, miten ihmiset arvostelevat toisiaan aivan liikaa! Sillä oikeastaan, kuka on oikeutettu arvostelemaan toista ihmistä? Oliko se Elvis Presley, joka sen jo hyvin sanoi:

Älä koskaan tuomitse tai arvostele ketään toista ihmistä, jos et ole kulkenut hänen kengissään.

012

Vauvalla oli mennyt mummun ja papan kanssa hienosti. Tosin hän kukkui hereillä edelleen puoli kymmenen maissa kotiutuessamme :D. Ei kuitenkaan haitannut, sen verran ikävä häntä oli ja päästiin vielä kunnolla halimaan ennen yöunia! Hän nukahtikin vasta yhdentoista aikoihin… Olin eilen hänestä erossa pisimmän ajan koskaan: lähes neljä tuntia! Pärjäsin kuitenkin yllättävän hyvin :).

Näistä ajatuksista vanhan viikon lopetukseen ja uuden aloitukseen! Mietin jo, mikä voisi olla seuraava konsertti – niissä tulee käytyä aivan liian harvoin, kerran vuodessa ei riitä mihinkään! Taidanpas seuraavaksi laittaa Kaija Koon levyn soimaan ja jammailla täällä kotona, kun en eilen konsertissa kehdannut!

 

/

 

058

Tai vaikka P niin kuin perjantai! Se on täällä taas! Joskus itseänikin hieman naurattaa omat otsikot, mutta kun niiden miettimiseen on aikaa sen sekunnin tai maksimissaan kahden verran niin tulos on tuossa :D.

Tänä vuonna pihlajat on edelleen täynnä pihlajanmarjoja – harvinaista ja todella kaunista! Ainakin itselleni toimivat tehokkaina katseenvangitsijoina, ihanat punaiset piristeet. Niitähän oli saatava sisällekin:

041

Varmasti asettelemalla tuosta olisi saanut oikeinkin kivan näköisen, mutta menettelee noinkin. Laitoin maljakkoon pari pihlajanoksaa marjoineen, joita valot kivasti korostavat. Tuohon kulmaukseen tuntuu aina päätyvän jotain tähän aikaan vuodesta. Pari vuotta sitten tuo postailin siitä otsikolla Tunnelmanurkkaus.

094

071

Nytpäs jään tänne odottelemaan, milloin tuo entinen masuasukkini herää! Odotan innolla, kutsuuko vauveli kissoja edelleen muutaman päivän jälkeenkin sanalla glee, joskus vaihtelevasti myös glei! Sanat lausutaan hartaan rauhallisesti ja hitaaaaasti pienen hymyn kera. Olen miettinyt, että ehkä tuolla gleillä tapaillaankin sanaa hei? Äiti tulee jo ihan selvästi, pari viikkoa sitä on nyt hoettu ja kyllä, sen on kuullut moni muukin kuin minä :D. Äätä, ääti, joskus oikein kimeästi äi-ti!

Mitäs viikonloppusuunnitelmia teillä? Täällä on luvassa mm. konserttia ja ihanien ystävien ja heidän lastensa tapaamista. Kivaa viikonloppua! (Psst. kuukausi ja kymmenen päivää jouluun…)

 

/

 

Olettekohan huomanneet, että olen hieman normaalista aikataulustani jäljessä näissä joulupuuhasteluissani? Yleensä tähän aikaan (miehen pieneksi ällistykseksi) täällä on ollut jo täysi joululook! Mistä tämä sitten johtuu? Vauvasta! Ei tässä ehdi samalla tahdilla enää mitään hössöttämään, mutta en toki valita. Ihanaa ja erilaista aikaahan tämä! Ensi vuonna mulla on oma pieni joulutonttu jouluapulaisena, joten ehkä sitten ehdimme jouluilemaan hieman aikaisemmin kuin nyt. Tosin eipä tämä ole nytkään yhtään liian myöhäistä, moni saattaa tässäkin vaiheessa pyöritellä silmiään näille ajatuksilleni. Joululauluja olemme vauvan kanssa kuunnelleet jo hyvän aikaa ja vauvan mielestä ehdoton hitti on jingle bells – äitin laulamana! Voi valtava mitä naurun kiherrystä se saa aikaan, naurattaa niin, että nyrkit täytyy työntää suun eteen! Myöskin aamumme ovat jo kuukauden verran alkaneet kynttilöiden sytyttämisillä (toki vaippa vaihdetaan ensin). Aamupuurolle on kiva mennä, kun pöydässä lepattaa kynttilänliekki.

234

Vauva meni yöunille superaikaisin! Kello on yhdeksän ja hän on nukkunut jo vartin. Istuskelen sohvalla tunnelmavalaistuksessa ja ihastelen tuota Joy-kynttelikköäni. On se kyllä (nimensä mukaisesti) ilo silmälle! Tänä vuonna sen (tai minkään muunkaan vastaavan) sijoitusta ei vielä niin tarkkaan tarvitse miettiä, se on toistaiseksi turvassa vaikka tuon rahin päällä.

cats

Onko muuten totta, että tuon kynttelikön valmistus on lopetettu? Jossain tuollaiseen juttuun törmäsin, en enää muista missä ja laitoin heti muutaman paketin varalamppuja tilaukseen! RoyalDesign näytti niitä vielä myyvän, jos joku muukin haluaa tilata. Kynttelikkö on ollut meillä nyt kolme vuotta eikä yksikään lamppu ole palanut. Tilasin niitä nyt varalle neljä pakettia, yhdessä paketissa on viisi lamppua – ehkä tuolla varastolla muutaman joulun selviää? Olisihan se nyt aivan katastrofi, jos kynttelikön varalamput loppuisivat; mitä sillä sitten enää tekisi! Herääkin kysymys, että täytyisiköhän niitä hamstrata vielä lisää… Ehkä ei kuitenkaan. Mikä on sinun lempikynttelikkösi?

237

Tunnelmallista tiistai-iltaa!