Kirjoittelin lauantaina Välipalatauko-postauksessani, kuinka ajattelin laittaa miehen tuomaan kauppareissulta viikonlopun kukat. No ne kukat näytti jo eilen maanantaina tältä:

003

Niin lerppuja, että edes nuppineulakikka ei olisi noita tulppuja pelastanut. Tuota hieman surullista näkyä katsellessani muistin mm. White & Black -blogissa näkemäni tulppaaniasettelumallin, jonka ajattelin sopivan mainiosti näille hieman nuupahtaneille yksilöilleni…

035-crop

009

Tulikin heti kivempi vai mitä! Kaapista löytyy tuollaisia lasimaljakoita pienempinäkin versioina ja ajattelin, että voisi joskus koittaa sellaiseen ihan vain yhden tulppaanin asettelua. Tuollainen isompi maljakko näyttäisi varmasti kivalta myös siten, että kaikki tulppaanit olisivat erivärisiä! Kiva katseenvangitsija.

011

Pari viherkasvia on kotiutunut viimeisen kuukauden aikana. Toinen oli yleisnimeltään viherkasvi mix, enkä sitten hoksannut siitä mitään sen tarkempaa kysyä, mutta toinen on tuttu palmuvehka:

cats

037

Tulppaanit ja maha, raskausviikko 30. Tiukka takakeno, ei se muuten noin pullota… Mies sanoi jokin aika sitten, kun puin takkia päälle, että on se melkoinen makkarankuori ja että voisin ehkä jättää sen auki :D. Hyvä puoli tässä plussakelin talvessa :).

022

Täällä taas uintiaamu takana, nyt hedelmiä ja lepoa. Energistä tiistaita!

 

 

Tai no pirteänä ja pirteänä, kyllä kai nämä maanantaiaamun aikaiset herätykset aina hieman kirpaisee… Mutta se on asennekysymys, miten se päivä siitä jatkuu!

Kyllä voi muuten viidellä eurolla saada moneksi päiväksi hyvän mielen! Näihin tulppaanikimppuihin osui katse monta kertaa viikonlopun aikana ja aina tuli hyvä mieli – täytyy muistaa ostaa kukkia joka viikonlopuksi, sillä voisi sitä rahaa kulua turhempaankin!

046

067

Tuottelias viikonloppu takana: saimme saatettua loppuun monenlaista jo kauan mielessä muhinutta. Autotallissa oli jämäpurkki seinämaaliamme, jota käytimme viimeksi makuuhuoneemme päätyseinän maalaamiseen. Tuli käytettyä sekin loppuun ja paikkamaalailtua kotona vähän siellä sun täällä, niin kätevät nämä maalatut seinäpinnat! Käyttämämme maali on täyshimmeä eikä paikkamaalauksista jäänyt mitään valkoisempina kiiltäviä kohtia, vaan uudet maalaukset sulautuivat vanhan maalin joukkoon täydellisesti. Erityisesti eteisen yksi seinä oli saanut kunnolla osumaa ja mietinkin siinä meikkisienellä maalia töpötellessäni, että kuka ihme nekin viirut sun muut on saanut aikaan, kun ei meistä kumpikaan moista tunnustanut :D.

044-crop

Seuraavan viirujentekijän potkut tunnenkin nahoissani juuri parhaillaan! Olen joskus miettinyt, että nukkuukohan bebe kaikki yöt, kun en koskaan öisin tunne potkuja tai sitten nukun vain tosi sikeästi… Olin parisen viikkoa sitten neuvolassa ja syy aika kovaan väsymykseeni löytyikin hemoglobiinista: se on ollut mulla aina 130-140, vielä joulukuussa 132, mutta nyt oli laskenut ollen enää 116. Saapa nähdä, miltä lukema näyttää ensi viikolla… Taitaa olla rautalisä kohta kova sana!

072

Kovin buukatulta näyttää mun helmikuun kalenterinikin; kalenteri, jota voi kutsua myös pakastimen oveksi :D. Sata lippulappusta – homma hanskassa (mutta tässä syy, jos mua ei jossain tapaamisessa/treffeillä näy…)!

Kokkolassa on muuten kiva, toista kertaa käynnistynyt isäryhmä ensimmäistä kertaa isäksi tuleville. Mies mietti torstaina, mennäkkö ensimmäiseen tapaamiseen, mutta rohkaisustani kiinnostui asiasta ja olikin innoissaan perjantai-iltana sieltä tullessaan! Miesvetäjän johdolla keskustelevat rennolla otteella aiheesta, kuulosti mielenkiintoiselta pienen pintaraapaisun perusteella. Kokoontuvat vielä loppukuusta ja kolmannen kerran sitten, kun vauvat ovat 2-3 kuukauden ikäisiä. Kuulemma vauvatkin saavat sitten osallistua tapaamiseen :). Ryhmässä on vetäjän lisäksi seitsemän miestä, joista viisi saa pojan ja kaksi tyttären. Olisinpa kärpäsenä katossa sitten, kun vauvoineen tapaavat! :D Onko muissa kaupungeissa tällaisia isätapaamisia? En ollut tällaisesta ennen kuullutkaan, tosi hieno ja tärkeä asia!

079

Nyt seuraavan puuhan kimppuun! Värienergiaa helmikuun ensimmäiseen viikkoon näistä ihanista pinkeistä ja keltaisista tulppaaneista!

 

 

021

Suorastaan huumaavan tuoksuinen Tukholman tuliainen; Vanilla & Coconut -tuoksukynttilä sekä vanhemmiltani saatu kaunis valkoinen ruukkuruusu ihastuttavat sohvapöydällä. Vaikka sen kunniaksi, että blogini Facebook-sivuilla meni tässä yhtenä päivänä 2000 peukuttajan raja rikki – siitä lämmin kiitos teille!

020

Kissojen (ja erityisesti kissapotilaamme) kuulumisista olette kyselleet – ajattelin kirjoitella aiheesta pian! Pakkanen on hieman lauhtunut (-20 astetta on vaihtunut -10 asteeseen) ja sen huomaa kissoistakin; ulos oltaisiin menossa aika tiuhaan tahtiin. Lenkit on tosi lyhyitä, mutta niitä tehtäisiin mielellään monta! Lupasin heille eilen, kun en nukkumaan käydessäni enää suostunut lenkille lähtemään :D, että teemme huomenna useamman lenkin… Vastaus tyydytti ja sain kaksi pehmoista nukkumakaveria.

cats

Olin eilen pitkästä aikaa lääkärineuvolassa, kaikki vaikutti olevan hyvin. Hämmästyin kovasti eräästä oivalluksesta joka tapahtui, kun lääkäri tunnusteli vauvaa mahan päältä. Toinen pää (peppu tai pää, lääkäri ei ollut varma) löytyi pallean kohdalta ja toinen poikittain ihan alavatsalta: miten mun pieni vauvelini voi olla jo niin iso, lähes koko mahan pituinen! Kyllähän sitä suunnilleen tietää, minkäkokoinen vauva siellä lekottelee, mutta silti hieman suureni silmät tuossa vaiheessa… Ei ihme, että potkut on hieman eri luokkaa kuin jouluna, jolloin yllättäen tunsin ne nimettömäni kohdalla! Nyt tulee sellaista potkua, että koko maha tärähtää; isompi jalka kuin mun käsi?, käy joskus mielessä! Tai sitten vauvan käsi on iso; mies sanoi nimittäin rakenneultran jälkeen, että heti kun hän näki vauvan haban niin hän tiesi, että poika se on :D.

Näin se aika rientää ja toinen kolmanneskin lähestyy jo loppuaan – viimeinen kolmannes starttaa tuota pikaa ja olemme taas lähempänä uudenlaista perhekokoonpanoa!

028-crop

006

Perinteiseen tapaani olen alkanut taas näin vuoden alkajaisiksi käymään läpi kaappeja ja laatikoita. Aika hyvin olen onnistunut tavoitteessani pitää kaapit siistinä vuoden ympäri, mutta kyllähän niistä joitain ylläreitäkin aina löytää tyyliin jaa tämä on täällä… Joku saattaa nimittäin joskus kiireessä sujauttaa jonkin kädessään olevan tavaran lähimpään kaappiin… Ja kun monenlaista uutta hankintaakin on tulossa, niin on hyvä ensin käydä vanhat tavarat sillä silmällä läpi: löytyisikö niiden joukosta kenties jotain itselleni tarpeetonta? Säilytystilaa kun on kuitenkin rajallisesti.

cats

Eilisen lääkärineuvolan jälkeen olin kaupungilla asioita hoitamassa, kun kotiin lähtiessäni sain hyvän idean kurvata Mäkkärin autoluukun kautta. Laitoin elämän oikein risaiseksi ja tilasin myös jälkkärin: suklaa-Sundaen (oletteko huomanneet, että Mäkkärin suklaakastike on paras kaikista?). Enpä arvannut, että hetkeä myöhemmin saisin kontata tämän koipeni ja mahani kanssa auton alle jäden perässä (kansi jäi sinne vielä) ja pyyhkiä hikikarpalot otsalla auton penkille kaatuneita cokiksia pois… Minä en siis syönyt autossa, vaan olin kantamassa murkinoitani sisälle, kun kaikki räjähti käsiin. Mietin siinä vain, että onneksi mun auto, onneksi mun auto; mies kun on autostaan niin tarkka että joskus purkka suussakin on liikaa! :D Tähän kun vielä yhdistää sisällä odottaneet Roskaruokariippuvaiset-postauksessanikin esiintyneet hamppari-addiktini, niin voitaisiin ehkä todeta, että autoluukku ei kannata? Olisi pitänyt syödä siellä!
Mutta että naapurit: tällainen episodi sen mun konttaamiseni taustalla oli, vaikka sitä kovasti peitellä yritinkin, ”avaimet tippu”…

004

Parempaa onnea tälle päivälle – sekä mulle että sulle!