Muistattekin ehkä, että Frendit on yksi lempiohjelmani kautta aikojen. Viimeviikkoisen rakenneultran jälkeen oli hassu olo. Kesti hetken sisäistää kaikki ultrassa saatu helpottava tieto; se, että vauvalla oli kaikki hyvin sekä vauvan sukupuoli. Se tuntui yhtäkkiä niin lopulliselta, saada tietää. Hämmennystä aiheutti myöskin se, että oma niin vahvalta tuntunut enkä tiedä mistä alkunsa saanut tuntemukseni sukupuolesta oli mennyt mönkään. Aika pian mieleeni hiipi pätkä Frendien päätösjaksosta, siitä kohdasta, jolloin Monicalle ja Chandlerille syntyi kaksoset: tyttö ja poika. Meille ei nyt ihan tuollainen samanlainen kombo ole syntymässä :), mutta se, mitä Monica sanoi toisen vauvan synnyttyä, tuli heti elävänä mieleeni. Mietin, että minä taidan ajatella ihan samoin:

I’m gonna love you so much that no woman is ever gonna be good enough for you!
Monica Geller, Friends.

026

Melko todennäköisesti meille suodaan pienen pieni poika. Ehkä hän perii isällään lapsuudessa nähdyn pellavapehkon: aivan vaaleat, paksut, tuuheat ja taipuisat hiukset, ehkä ei. Mutta se on varmaa, että meidän pieni silmäterä siellä on kasvamassa. (Ja perheemme sukupuolijakaumaa tasaamassa…)

Kätilö sanoi useaan otteeseen, että onpas yhteistyöhaluinen vauva! Sama mitä milloinkin tutkittiin; munuaisia, virtsarakkoa tai sydäntä, niin vauva kääntyili aina sen mukaan ja tarjoili hyvän näköyhteyden. Sama oli jalkovälin suhteen :D. Saimme kohdasta oikein mustaa valkoisella, jos kotona alkaisi epäilyttää, olikohan se sittenkin varmasti poika… Silti, eipä nuo koskaan mitään 100 % varmoja ole, mutta kyllä kätilö tuntui olevan melkoisen varma asiasta. Kurkistimme vielä lopussa kertaalleen jalkoväliin ja saimme todistaa, miten vauva kädellään tarkisti, ovatko ne vielä paikoillaan… Huoneen täytti nauru kätilön tuumatessa nyt siellä on käsikin, jep, kyllä tämä on ihan selvä poika! :D

044

Olimme etukäteen päättäneet, että jos vauvalla näyttää ultrassa kaikki olevan hyvin, suunnistamme suoraan vaatekaupoille. Pentikiltä mukaan tarttui tuo jo aiemmin ihastelemani ihanan pehmoinen pupunen ja Lindexiltä & Kappahlista muutama pussillinen vaatteita… Mutta näistä vaateasioista enemmän toisella kertaa! Tänään meillä on neuvola ja kuulemme toivon mukaan jälleen vauvan vahvat sydänäänet. On niin erilaista kuunnella niitä neuvolan laitteilla kuin kotidopplerilla. Pirteää pakkaspäivää!

 

 

Tulin vielä pikaisesti tänne piipahtamaan, sillä olen saanut aika monta sähköpostia (lämmin kiitos!) enkä valitettavasti kykene niihin nyt tänään enää vastaamaan. Tuttu juttu: aina kun kova jännitys laukeaa, saan ihan jäätävän päänsäryn, niin tänäänkin. Halusin kuitenkin tulla kiinnostuneille kertomaan, että elämämme ensimmäinen rakenneultra on nyt takanapäin ja kaikki, mitä siellä tässä vaiheessa raskautta voidaan tutkia, oli vallan mainiosti <3. Vauva oli kasvanut niin paljon ja poseerasi äitille ja isille niin kauniisti, että sai kätilöltäkin lukuisia kehuja. Suloista sivuprofiiliaan esitteli tämän tästä, kullanmuru <3. Kätilön sanoin: jätetään hänet nyt sinne huomista itsenäisyyspäivää viettämään ja kasvamaan!

Minä taidan aika pian painua unten maille ja palaan tarkempien juttujen kera myöhemmin. Kauniita unia!

022

 

 

Lukijan toiveesta jonkinmoista kuvaa kotimme pääsisäänkäynnistä. Otin nämä kuvat viime joulukuussa, mutta koska mikään ei ole muuttunut ja sen sijaan, että olisin käynyt tuolla ulkona näin aamutuimaan hytisemässä, käytän näitä vanhoja kuvia. Vasemmalla näkyy keittiön ikkuna, jota valaisemassa pöytämallin tähti. Oikealla on miehen huoneen ikkuna (jep, se huone, josta täällä ollaan nähty vain vilauksia), sitä valaisee tänäkin vuonna tuo samainen tähti. Tuossakin huoneessa molemmat ikkunat on nurkassa; halusin tähden kuitenkin juuri tähän ikkunaan enkä tien puolelle, sillä tästä sitä on mukava ihastella, kun kotipihaan saapuu ja ovelle astelee.

115

Sain toisenkin kysymyksen: miltä näyttää, kun pääovestamme astuu ulos? Suoraan ovea vastapäätä on autokatos. Jos taas katsoo hieman viistosti vasempaan, näkee kotikadullemme, naapuritalon kyseisen tien toisella puolella sekä kauempana taustalla häämöttävää metsikköä.

114

Olisipa yhtä paljon lunta kuin viime vuonna tähän aikaan!

Olin eilen Vesa-Matti Loirin konsertissa, niin kiva kokemus taas! Ja mikä ääni, on siinä Suuri Taiteilija! Kun ilmoille kajahti Varpunen jouluaamuna, alettiin yhdessä jos toisessakin tuolissa kaivaa nenäliinaa taskusta. Itse en ollut ollut yhtä kaukaa viisas ja jouduinkin pärjäämään vesiputouksieni kanssa ilman. Silmiä sain räpytellä myös laulujen Maan korvessa sekä Heinillä härkien aikana, voi niisk. Etenkin tuon jälkimmäisen kohdalla mulla on ollut ihan pienestä asti suuri liikutus; jo pienenä hoin äitille kun hän kyseistä laulua lauloi, että äiti älä laula sitä, etten alkaisi itkemään. Laulu muistuttaa mua kolme vuotta nuoremmasta serkustani, josta tuli vain 16-vuotiaana enkeli lähes koko elämänsä kestäneen vaikean sairauden vuoksi.

107

Konsertissa mielessä oli väkisinkin tämän päivän rakenneultra ja se varmasti osaltaan herkisti entisestäänkin. Jännittää ihan valtavasti! Millaisia rakenneultrakokemuksia teiltä löytyy? Toivon yli kaiken, että vauvalla olisi kaikki hyvin ja olisihan se ihan kiva myöskin nähdä, polskiiko siellä Miina vai Manu :).