/

Loppuvuosi oli perheelleni raskas; ehkä muistattekin postaukseni Musta päivä perheessäni. Tuosta kului vain muutama päivä, kunnes varmistui eräs täysin päinvastaisia tunteita sisältänyt asia. Loppuvuosi oli täyttä tunnemyrskyä: huolta, murhetta, pelkoa, mutta myös iloa, onnea ja kiitollisuutta. Epäuskoakin ajoituksen suhteen.

Olen aiemminkin kertonut, että jotkin jättämänne kommentit jäävät ihmeellisen tarkasti mieleeni. En sitä välttämättä hoksaa edes silloin, kun kommenttia ensimmäistä kertaa luen, vaan kommentti saattaa putkahtaa mieleeni vuoden tai parin päästä. Eräästä mieleeni jääneestä kommentista kirjoitin vuosia sitten Kerron sulle salaisuuden… -postauksessani. Nyt kerron toisesta tuollaisesta kommentista, joka jätettiin nimimerkillä Annastiina poikamme synnyttyä postaukseeni Sinä:

Hurjan paljon onnea teidän koko perheelle! On ollut ilo seurailla “vierestä” teidän kasvuanne perheeksi. Toivotan lämpimästi onnellisia ja mieleenpainuvia ensihetkiä aarteenne kanssa. Toivottavasti tämä ei jää teidän ainoaksi vastaavaksi onnen hetkeksi! ;P

Tuo kommentin viimeinen lause on pyörinyt mielessäni aina silloin tällöin. Viime marras-joulukuun vaihteessa se muuttui todellisemmaksi, sillä silloin saimme tietää, että odotamme toista tuollaista maailman suurinta ja kalleinta aarretta ♥.

Tämä ehkä osaltaan selittää parin kuukauden hiljaiseloa blogissani. Voimani olivat ihan minimaaliset. Koko joulukuun olisin halunnut nukkua. Nukuin ainakin 10 tunnin yöunia, mutta päivälläkin täytyi nukkua kolmet minipäikkärit. Ensimmäiset ennen puoltapäivää, toiset kolmen jälkeen ja kolmannet viiden-kuuden maissa. Päiväkotipäivinä tuo oli mahdollista, mutta muina päivinä ei… En ole ikinä elämässäni tuntenut moista väsymystä! Jos yritin koneella kirjoittaa, kun väsymys oli pahimmillaan, ei siitä tullut mitään! Harmaa kalvo peitti silmäni enkä kerta kaikkiaan nähnyt kirjaimia selvästi. Jo arkipäivän normaalit aamutoimet saivat energiavarastot loppumaan. Jos janotti, sain kerätä voimia vedenhakureissuun enkä oikeasti liioittele yhtään! Pyykkivuoret kasvoivat ja tein kotitöistä vain aivan välttämättömimmät. Vähän väliä löysin itseni sohvalta… Rimaa hipoen mentiin pari kuukautta! :D Välillä olin todella huolissani, että voiko pelkkä raskaushormoni tehdä tällaista (epäilin jo hemoglobiiniakin, mutta siitä väsymys ei johtunut), mutta ilmeisesti voi, sillä nyt olen jo jonkin aikaa saanut elää ilman tuota väsymystä. Mitään tuollaista en kuitenkaan esikoista odottaessani tuntenut! Silloin väsymys taisi kestää pari viikkoa eikä se ollut yhtään näin voimakasta…

Tässä on nyt neljäs raskauskuukausi hyvässä vauhdissa, ensimmäinen kolmannes tuli ylitettyä jo tovi sitten. Laskettu aika on päivälleen kuuden kuukauden kuluttua. Poikamme täyttää päivälleen kolmen kuukauden kuluttua neljä vuotta. Hänestä tulee maailman ihanin, kultaisin ja huolehtivaisin isoveli ja vauvamme on hyvin onnekas, kun saa kasvaa tuo ihana, vallaton ja pilke silmäkulmassa elävä pikkumies isoveljenään ♥.

Olen niiiiin onnellinen sekä itseni että mieheni puolesta ja varsinkin poikamme puolesta! Olen onnellinen neljän isovanhemman puolesta sekä yhden isoisovanhemman, 86-vuotiaan mummuni, puolesta. Hän hoki olevansa niin ikionnellinen, kun kerroin hänelle, että M:sta tulee isoveli. Silmäkulmiani sain pyyhkiä mummuni reaktion nähdessäni ♥.

Entäs kissat sitten..? Täytyy sanoa, että heitä hieman säälin, sillä nyt pojalla on menossa taas melkoisen vauhdikas kissavaihe. Vielä vauva tähän härdelliin niin saapa nähdä mitä kissat tuumaavat… Toivottavasti vanhempi kisunen ei ihan hirveästi stressaa! Viimeksihän hän pudotti melkein koko turkkinsa raskauttani stressatessaan, raasu ♥. No jos niin käy taas, niin onneksi siinä loppuvaiheessa on kesä, niin ei kisun tarvitse palella :).

Tämä tieto saa tosiaan meidän puolestamme olla nyt julkista. Enää en aio mahaani peitellä enkä asiaa salailla :D. Sydämeni pohjasta toivon, että kaikki menee tälläkin kerralla hyvin. Pieni huoli on matkassa koko ajan, sillä en hetkeäkään pidä lasten saamista itsestäänselvänä asiana. Olen myös hirmuisen helpottunut ja onnellinen, että saan vihdoin jakaa tämän asian teidänkin kanssanne! ♥

Onko siellä mahdollisesti joku toinenkin samassa vaiheessa odotusta? :)

/

Täytyy aina välillä todeta, että kyllä tämä naisen mieli toimiikin erikoisesti – ei ihme, että miehet säännöllisesti kuittailevat… Nimittäin tänään pastellisävyjen kanssa häärätessäni muistin, että mulla oli eräänä vappuna aika kivanväriset kynnet: paria vaaleanpunaisen sävyä ja keltaista! Mies kutsui niitä teinikynsiksi. Siitä sitten muistin, että hei, sehän oli silloin, kun laskettu aikani oli mennyt ohi about kuukaudella! :D Se oli juurikin se vappu ja niin piti kaivaa tuo yksi vappumasukuvakin esille, tämä taisi jäädä toiseksi viimeiseksi masukuvaksi… Olimme tuossa lähdössä torille vappupäivää juhlistamaan ja tuostahan meni tasan viikko, kunnes poikamme vihdoin syntyi. Kyllä meillä oli tuolloin komia vappupallo!

Pictures1

Muistan, että tuo vappu oli tosi viileä ja samoin oli viime vuonna! Nopeasti kävimme torilla hakemassa pojalle vappupallon ja itsellemme jätskitötteröt. Niitä söimme sitten huulet sinisinä, kunnes suuntasimme kotiin lämmittelemään. Saapa nähdä, millaista keliä täksi vapuksi saadaan! Onko teillä jotain erityisiä vapputraditioita? Meillä ei ole oikeastaan muuta kuin että vappupäivänä sinne torille… Poika odottaa jo todella innokkaasti, että saa vappupallon. Hänen mielestään tämän hetken ykkösjuttuja ovat juurikin ilmapallot sekä pallot yleensäkin, varsinkin jalkapallot. Potkiikin jo hienosti (samaiset potkut muistankin raskausajalta)!

Aivan ällistyttävää, miten nopeasti aika on kulunut! Välillä kyllä muistelen noita odotuksen viime hetkiä jopa hieman haikeudella… Vaikka olo ei valtavien liitoskipujen vuoksi kovin kaksinen ollutkaan (oi miten tuoreessa muistissa se viehättävän vaappuva pingviinikävely onkaan!), niin niissä viime päivissäkin oli jotain aivan ihanaa. Sellaista lämmintä odotusta, kihelmöivää jännitystä. Ensimmäinen raskausaika on varmasti aina jotain hyvin ainutlaatuista. Silloin kaikki on niin uutta, kun kaiken kokee ensimmäistä kertaa. Ei tiedä mitä tuleman pitää, voi vain vähän aavistaa. Silti aavistukset ovat kaukana todellisuudesta, ne tunteet ovat niin voimakkaita ja aivan koko maailman mullistavia. Enää ei osaa kuvitellakaan sitä, millaista elämä oli, kun olimme vain me kaksi.

Olen muuten joskus miettinyt, että jos meille jonain päivänä toinen lapsi suodaan, niin miten siitä raskausajasta ehtii nauttimaan? Ei todellakaan enää mitään päiväunia silloin kun siltä tuntuu, sillä kotona hyörii eräs toinenkin aarre, josta tulee huolehtia… Ehkä ne toiset raskaudet ovatkin sen vuoksi niin helppoja? ;D

/

Näin toissayönä sellaista unta, että meille syntyi poikavauva ja M:sta tuli isoveli. Suurin osa tuosta unesta oli kuitenkin nimen pohtimista, voi elämä mua naurattaa tuo muisto vieläkin :D. Mulla oli pakkomielle siitä, että pikkuveljenkin nimen pitäisi alkaa M-kirjaimella (en oikeasti kyllä ajattele noin) ja väänsin kaikenmoisista nimistä M-kirjaimella alkavia! Pidämme miehen kanssa kovasti nimestä Nicklas/Niklas (ja se oli yksi vaihtoehto esikoisemmekin nimeksi), joten muutin sen unessa nerokkaasti niin, että pojasta tuli Micklas!

Tästä aasinsillasta tämän päivän postausaiheeseen! Pakko tähän väliin hihkaista, että ei, tämä ei ole meille ajankohtaista. Mutta siis, vauvan ensisängyn miettiminen oli mielestäni ihanaa puuhaa, ne on niin söpöjä! Tosin lähes kaikki muukin vauvakama… Alkuraskaudessa haaveenani oli Leander-kehto, näin sen jo sieluni silmin makuuhuoneemme ikkunanurkkauksessa kattoon kiinnitettynä! Leander-kehdosta tulee vielä suloisempi tuon katoksen kanssa, voiko olla söpömpää! Toinen kaunis vaihtoehto on mielestäni hieman vähemmän nähty: sisustusarkkitehti Leena Peltosen suunnittelema Seimi-sänky. Sänkyä on saatavilla joko tammi- (kuten kuvassa) tai koivurungolla. Koivuinen versio on hieman vaaleampi, kuten seimi.fi -sivustolla näkyy. Samalla merkillä on muuten aivan ihastuttava syöttötuolikin, sitäkin pohdin pitkään. Syöttötuoli on nimeltään Rinki, mutta sitä ei saa heti vauvaiässä käyttöön (eli siihen ei voi ostaa mitään newborn setiä), vaan vasta sitten, kun vauvaa saa istuttaa. 

ensisänkyjä

Kun rakenneultran jälkeen kuulimme saavamme pojan (postaus Tyttö vai poika, poika vai tyttö..?), tulin toisiin ajatuksiin sängystä. Jostain syystä en nähnyt poikavauvaa Leander-kehdossa, vaan mieleeni tuli kerta toisensa jälkeen Stokken Sleepi Mini. Yksi mielessäni ollut vaihtoehto oli vuokrattava ensisänky Vaavi, tosi kiva ja näppärä vaihtoehto sekin! Halusin kuitenkin jotain pitkäikäisempää ratkaisua, joten palasin Stokken vaihtoehtoon. Juuri noilla paikkeilla sain blogiyhteydenoton ja sänky päätyikin meille sitä kautta. Kuvassa tuo sänky on luonnonvärisenä, meille sänky päätyi lopulta valkoisena. En kyllä keksi mitään huonoa sanottavaa sängystä, olemme olleet siihen niin tyytyväisiä! Ovaali muoto on kivan erilainen ja pyörät alla iso plussa. Vähän ennen pojan puolivuotispäivää haimme Sleepin jatkopalat varastosta ja siirryimme isompaan sänkyyn, olipa haikeaa! Isossa sängyssä nukkuessaan poika näytti niiiin pieneltä ja taas meillä oli ihan pieni vauva :).

Täällä on mennyt lähes koko sunnuntaipäivä erään kivan kirppistapahtuman tiimellyksessä. Mies ja poika olivat valmistaneet herkullista lohikeittoa! Nyt sitä napaan ja pojan kanssa leikkimään. Pieni oli kuulemma hokenut useaan otteeseen aamupäivän aikana äääti, äääti ♥

(Kuvat valmistajilta.)