Lempivärini sisustuksessa tulee tuskin kenellekään yllätyksenä.
Rakastan yli kaiken raikasta valkoista. Tämän huomasin kuitenkin vasta taloamme suunnitellessamme eli aina asia ei ole ollut näin. Tässä vuosien mittaan olen kuitenkin huomannut, että valkoinen on ainoa väri, johon en kyllästy vaan se ihastuttaa vuodesta toiseen.
Erityisesti pidän valkoisesta ripauksilla mustaa ja harmaata. Pidän valtavasti myös beigestä ja lämpimästä puunsävystä yhdistettynä raikkaaseen valkoiseen.
Omaan kotiini valitsin kuitenkin beigen sijaan harmaan.
Tätä väriyhdistelmää piristän mielelläni silloin tällöin erilaisin tehostesävyin, varsinkin näin kevään lähestyessä vaaleanpunainen, pinkki, turkoosi ja keltainen ovat suosiossani. Ei kuitenkaan kaikkia yhtä aikaa ;)

Nyt on meidän ruokailutila hetkeks nähty, seuraavaks jotain muuta!

Kuten jo aiemmassa postauksessani kerroin, mies asensi valaisimen paikoilleen viime perjantaina. 
Ja arvatkaas mitä? Ensimmäistä kertaa piiiiiitkään aikaan aloin epäröidä, kun näin jonkin hankintani paikoillaan. Alussa tuntui, että sopiiko se sittenkään tuohon, onko liian massiivinen tms, meninkö tekemään virheostoksen… Valaisimen asentaja hoki painokkaasti et sopii, sopii. Varmaan kauhistutti ajatus, että sen paikka muuttuu… Nimittäin valaisimen asennettuaan ilmoitti, että tuo on tuossa sitten ainakin viis vuotta! ;)

Ajattelin itsekseni, että asia vaatii vain totuttelua… 1,5 vuotta totuttu katsomaan Soleroa ruokailutilassa ja nyt siinä on ihan erilainen valaisin. Ja kun palasimme hemmottelulomalta, huomasin olleeni oikeassa. Silmä oli tottunut ja ihastuin uuteen ruokailutilan näkymään sydänjuuriani myöten!

Mikä onni että päädyin valkoiseen, näin kookkaana musta olisi varmasti ollut silmissäni liian radikaali. Valkoinen vaikuttaa kevyemmältä ja ilmavammalta.
Solero tosiaan muutti tämän valaisimen kotiuduttua toiseen paikkaan, siitä näette kuvia jonain toisena päivänä.

Vielä on muutamia kauniita synttärikukkasia jäljellä:

Aamuauringon säteitä tältä aamulta:

Kivat keskiviikkoillan jatkot!