/

 

Jokunen vuosi takaperin en olisi uskonut, että tykästyn vielä joskus kookkaisiin kaktuksiin saati saviruukkuihin ja että raahaan niitä vieläpä tähän pohojalaiskotiimme! Vaan niinpä siinä sitten kuitenkin kävi! Olen viime aikoina metsästänyt sellaista kaktusta, joka muistuttaa Mikkihiiren korvia (ehkä sille on jokin nimikin? :D), mutta tämän kyseisen yksilön nähdessäni osui ja upposi – tämä kaktus oli vain saatava ja juuri saviruukun kera! Hieman nikottelin hintalapun vuoksi, mutta tiesin, että niiiiin harmittaisi jälkikäteen, jos olisin sen lähikaupungin kauppaan jättänyt. Uskon, että minun tuurillani ihan lähipäivinä ilmestyy erääseen saksalaisketjun liikkeeseen näitä myyntiin kympin hintalapulla varustettuna… No, sitten haen toisen! :D

Tavarat on näissä kuvissa aika lailla läjissä huomista siivoojan käyntiä helpottamaan. Huomenna olisi aikomuksena sisustella oikein olan takaa, kunhan siivooja on saanut taikansa taiottua! Tämän kaktuksen näin kuitenkin heti mielessäni juuri tämän Lundian lipaston päällä. Tässä lipastolla on tosin Louis Poulsenin Panthellan vakiopaikka ja sen jouduinkin nyt kaktuksen tieltä siirtämään olohuoneen perälle. Molemmat eivät tähän lipastolle sovi, sillä ovat turhan korkeita. Tämä kuitenkin sopii kivasti näiden Juhani Melenderin maalaamien taulujeni yhteyteen; kivasti samaa sävyä ruukussa ja tauluissa!

Nyt kaktus nököttää tuossa palmuvehkan vieressä, mutta en usko, että noin jäävät. Silmäni vaativat aina parittoman määrän asioita yhteen, joten joko joku kolmas näiden joukkoon tai sitten palmuvehka siirtyy lipaston toiseen päähän? Löysin muuten eilen vihdoin sen etsimäni kilpipiileankin lähikaupungista, jei! Katsotaan, miten yhteiselomme tuon kaktuksen kanssa sujuu… Alku vaikuttaa ainakin lupaavalta, sillä tätä ei tarvitse juurikaan kastella – noin kolmen viikon välein riittää!

Joko sinun kodistasi löytyy kaktus tai useampikin?

 

/

 

Tiedättekö sen tunteen, kun löytää jotain ihanaa, mutta ei tiedä, sopisiko se omaan kotiin, mutta sillä hetkellä jo kuitenkin tietää, että jos nyt jättää ostamatta, se jää harmittamaan? No juurikin näillä perustein ostin viikonloppuna eräältä kirppikseltä tämän mustan puutuolin:

Elämäni ensimmäinen musta huonekalu! Jokin siinä kiinnitti heti huomioni. Ehdin siinä muutaman sekunnin aikana ihastua tuolin söpöön muotoon, materiaaliin ja väriin. Siihen, miten kauniisti viilupinta kuultaa maalipinnan läpi. Vaikkakin ehdin miettiä myös, miltä tämä näyttäisi vaikka puuteriroosana… Oi niin herkku! ♥ No nyt alkuun mennään kuitenkin tällä mustalla värityksellä ja pienillä kulumilla, sillä ne eivät haittaa, päinvastoin!; nehän lähes kuuluvat puisen huonekalun ominaisuuksiin!

Tuolissa on tosi hyvä istua, se ei nitku eikä nitise. Olen parin viime vuoden aikana ihastellut siellä sun täällä kovasti pinnalle nousevia/nousseita mustia huonekaluja. Erityisesti mustat tarjoiluvaunut ja mustat kaapit, jotka ovat sisältä valkoisia, kiinnittävät huomioni. Bongailenkin niitä kuvista tämän tästä! Olen jo alkanut miettimään, mahtuisiko meille johonkin jokin musta kaappi… Mutta mutta. Nyt kun tämä musta tuoli kotiutui, tulin siihen tulokseen, että tässä on kotiimme ihan riittävästi mustaa. Jopa tämä yksi tuoli näyttää aika jyrkältä kotonamme ja mietin vieläkin, sopiiko se meille mustana… Ainakin sen totesin, että musta kaappi olisi liikaa, joten se asia on ratkaistu :D. Ensimmäinen musta huonekalu taitaa jäädä samalla viimeiseksi. Hassua, miten sitä aina niin paljon erinäisiä juttuja ihasteleekin, mutta omaan kotiin ne eivät sitten istukaan!

Nyt aloin ihan tosissani miettimään tuolin hiomista ja maalaamista jollain upealla puuteriroosan sävyllä… Se sopisi sitten enemmän kuin täydellisesti osaksi ruokaryhmäämme, valkoisten Seiskojen kaveriksi ♥. Onko jollain muuten vinkata jotain kaunista puuteriroosaa maalikoodia? Ihan vain varmuuden vuoksi…

Mitä te tälle tuolille tekisitte?

/

 

Alkuviikon terkut työhuoneelta – viikon ensimmäinen työpäivä meneillään! Aivan mahtava auringonpaiste on hemmotellut ainakin meitä täälläpäin asuvia koko aamupäivän. Tällaisen pimeän kauden jälkeen sen taas huomaa, kuinka huikean suuri vaikutus sillä mielialaan onkaan ja miten se motivoi!

Meidän perheessämme alkoi tänään hieman erilainen viikko. Tällä viikolla sekä minulla että miehellä on paljon töitä ja vapaa-aikaa tuskin tullaan näkemään (paitsi iltayhdeksän jälkeen). Niinpä hyvä aikataulutus on kaiken a ja o! Kauppareissupäivien etukäteissuunnittelua, samoin viikon ruokalistan. Nämä kun ovat viime viikkoina olleet hieman retuperällä, vailla sen suurempia suunnitelmia.

Poika jäi aamusella mummolaan ja minä palasin kotiin työpöytäni ääreen. Monenlaista projektia suunnitteilla ja mieli innostunut! Kesken päivän vietin pienen rentoutus- ja inspiraatiohetken ruokapöydän ääressä, samalla viikonlopun ostoksiani ihastellen! Päätin viikonloppuna viimein kotiuttaa muutamia kokkolalaisen Gedigon tuotteita; olen ihastellut näitä kauniita nahkatuotteita jo pitempään ja vieläkin jäi vaikka ja mitä ostoslistalle :P. Aloitin nyt kuitenkin kuumajuomamukeista, lasinalusista sekä tuollaisesta ns. remmistä, joka pääsi meillä nyt alkuun uusimpia lehtiä säilömään. Tuollainen vaalea nahka (joka ajan myötä ihanasti patinoituu) ihastuttaa nyt kovasti, samoin vaaleankeltaiset tulppaanit ♥.

Tilasin jo jokin aika sitten Tikkurilan Color Now 2017 -lehden ja nyt ehdin sitäkin kunnolla selailemaan. Upeita ja inspiroivia sävyjä, joista ajattelin ammentaa inspistä myös MioSa. designin kevät-/kesäuutuuksiin!

Ehdin tuossa samalla hieman mietiskelemään ja makustelemaan, mitä hankkisin itselleni syntymäpäivälahjaksi… Ensi kuussa mittariin pyörähtää 35, joten siinä on hyvä syy hankkia itselleni jokin pysyvä muisto! Eräs upea taulu kummittelee mielessäni (on kummitellut siellä jo kolme vuotta…) ja pystyin jo hyvin kuvittelemaan sen olohuoneemme seinälle tuota cappuccinoa hörppiessäni… ♥

No mutta, näistä haaveiluista vielä hetkeksi työn pariin – työpäivä ei ole vielä ohitse! Miten teidän maanantainne on sujunut?