En ole juurikaan leffavinkkejä blogissani jaellut, mutta nyt on aivan pakko! Olin tallentanut tämän elokuvan digiboxille muutama viikko sitten ja nyt tässä yhtenä iltana päätin katsastaa, millainen elokuva olikaan kyseessä. Alkua katsoin lyhyesti, sitten hetken päästä kelasin… Reilusti ennen puoliväliä aloin kuitenkin katsomaan elokuvaa kelaamatta enää pätkääkään, sillä sen tapahtumat alkoivat kiinnostamaan uudestaan. Jo hetken päästä olin aivan koukussa enkä malttanut odottaa loppua: miten tuo ihanan koskettava rakkaustarina päättyisikään! Puolivälin jälkeen mieskin tuli katsomaan elokuvaa ja yllätyksekseni katsoi elokuvan kanssani ihan lopputeksteihin saakka. Kyseessä ei ole mikään lälly lässynlässy, vaan oikeasti tosi koskettava ja mukaansatempaava rakkaustarina. Ihana, ihana elokuva, jonka kahdessa kohdassa itkin vuolaasti.

Suosittelen todella tätä elokuvaa, mukavaa vaihtelua esim. jouluelokuville! Toki sopii muihinkin vuodenaikoihin, mutta joulunpyhinä saattaa olla hyvinkin aikaa elokuvien katseluun. Tämä elokuva sopii myös hyvin eri ikäluokan ihmisille aina nuorista ikäihmisiin. Kyseessä on romanttinen draamaelokuva The Notebook – Rakkauden sivut.

Pictures1

Voi hyvinkin olla, että tämä tulee katsottua vielä toistamiseenkin! Ja jos teille käy samoin kuin minulle, että alussa tuntuu, ettei elokuva olekaan omaa tyyliä, niin ei kannata luovuttaa. Niin ihana kokonaisuus siitä lopulta muodostuu, että tuollaisesta elokuvakokemuksesta on kyllä omalla kohdallani kulunut tovi! Onko joku muukin nähnyt tämän elokuvan – mitä pidit? Löytyisiköhän tällekin illalle joku kiva elokuva… On kyllä erittäin todennäköistä etten näe, kun kello tulee kymmenen, mutta ainahan sitä voi yrittää!

Touhukasta torstaita toverit! Täällä on pitkä tehtävälista tälle päivälle; valmista pitäisi olla viiden paikkeilla, kun ystäväjoukko tulee kyläilemään ♥. Tätä nykyä monet asiat jäävät rästihommiksi. Oikeastaan oikein kasaan aina tekemistä sellaisille päiville, kun poika viettää aikaansa vanhempieni luona. On niin mukava se tunne, kun on taas saanut asiat (hetkeksi) hoidettua ja rästihommat alta pois! Joskus täytyy kyllä viettää tällainen päivä ihan vain laiskotellen, mutta mietin vain, milloinkohan se joskus olisi, kun ei sille meinaa löytyä aikaa. :D

Mutta sitten päivän postausaiheeseen! Sain joskus pojan vauvakuukausina kaveriltani vinkin näistä pienistä naposteltavista ja ajattelin nyt laittaa vinkin kiertämään, sillä täällä on paljon vauvojen ja taaperoiden äitejä lukemassa! Eli meillä poika ei vielä syö karkkia emmekä ole ajatelleet tuota asiaa vielä mitenkään edistääkään, sillä näin on hyvä. Hän ehtii syödä karkkia myöhemminkin yllin kyllin ja kun ei ole isompiakaan sisaruksia esimerkkiä näyttämässä, niin hedelmät ja marjat toimivat paremmin kuin hyvin. Toki hänkin saa herkutella ja jos olemme jossain vierailemassa, saa maistella kahvipöydästä lähes mitä vain. Kotona hänen ruokahyllyiltään löytyy erilaisia välipalanaposteltavia ja esim. karkeiksi hän kutsuu näitä fruit snacksejä:

003

005

En tiedä myydäänkö näitä muualla kuin Prismassa, mutta sieltä pähkinähyllyiltä olemme niitä aina ostaneet. Eivät ole siis pelkästään lapsille tarkoitettuja, vaan maistuvat aikuisillekin! Erityisesti tuo keltainen exotic-versio on tosi herkku! Ovat tuollaisia pieniä ja pehmeitä syötäviä, kuten pussin kyljestä näkee.

Samalta hyllyltä löytyy myös noita Muumi-patukoita, jotka on pojan mielestä tosi namia! Noita on helppo pitää mukanakin ja tilanteen sattuessa sillä onnistuu pelata hyvinkin aikaa ;). Tässä siis oikein hyvä vaihtoehto karkille, jos joku sellaista etsii! Muistan aina kun annoin pojalle ensimmäisen kerran noita exotic-pussin ”makeisia” – se innostunut ilme, hymähtely ja kuolan määrä on niin jäänyt mieleeni. Toinen niiiiin nautiskeli ♥

008

Mitäs teidän taaperoillenne kuuluu? Meidän M:lla on sellainen vaihe, että tapailee jo lähes kaikkia sanoja, joita kuulee; osassa onnistuukin jo hienosti. Selvästi jotenkin ujostelee, jos sana ei mene ihan sinnepäin, mutta rohkaisen aina kovasti, sama miltä se sana aikuisen korvaan kuulostaa. Ei ole enää aikoihin jokellellut, vaan kaikki puhe on ns. oikeaa puhetta, omalla kielellään. Esimerkiksi lamppu, pallo ja loppu kuulostavat vieraan korvaan samoilta, mutta minä erotan ne toisistaan.

Vaikka on luonteeltaan hyvin tomera, reipas ja vähän hurjapääkin välillä, niin on myös hyvin herkkä. Tuo saattaa aina välillä yllättäenkin nousta esiin, mutta siihen auttaa aina voimakas ja pitkä halaus. Tällä viikolla kerhossa pieni tyttövauva istui maassa itkien. M huomasi tilanteen, käveli tytön luo, istahti hänen eteensä ja halasi tyttöä rauhallisesti oikealla kädellään. Mun sydän meinas ihan räjähtää! ♥ Hämmästelen usein, kuinka paljon hän jo asioista tietääkään, vaikka ikää on kuitenkin vielä aika vähän.

Hän on kova touhuamaan ja puuhastelemaan. On oppinut ihan viime viikkoina, miten vessan ja keittiön isot ja painavat laatikot saa vedettyä auki… Rrrakastaa vessan laatikoiden värikkäitä kosmetiikkaputeleita – kynsilakat sekä huulikiillot ja -punat on ehdottomia lemppareita ja niitä kun on kymmenittäin niin mikäs sen mukavampaa! Hakee keittiön laatikoista kuppeja ja kulhoja, vie niitä toiseen huoneeseen, kasaa ja kolistelee. Tuo ne usein sitten myös takaisin paikoilleen. Lähes samoille paikoilleen ;). Yksi hänen lempipuuhistaan on tyhjentää kanssani astianpesukonetta ja laittaa pyykkejä kuivumaan (silloin kun ei käytetä kuivausrumpua). Astianpesukoneesta tyhjentelee ruokailuvälinelokerikkoa, kun olen ensin ottanut vaaralliset välineet pois. Yksi kerrallaan ja niin tärkeänä kuljettelee lusikoita ja haarukoita niiden omaan laatikkoonsa. Sama pyykeissä: tuo minulle pesukoneesta märkiä vaatteita yksi kerrallaan. Kehun aina vuolaasti, voi sitä pientä ja innostunutta naamaa ♥. (Ettehän nyt vain sano, että tämä kotiaskareinnostus on vaan vaihe…)

Mutta sitten rästihommien kimppuun! Ostin kauppareissulla pari lehteä (toinen niistä on joululehti); pakko nipistää aikaa niiden selailuun! Mustikkaisen glögipurkin äärellä pysähdyin, mutta jätin vielä hyllyyn… Loppukuusta viimeistään! Mukavaa päivää teillekin! :)

Lupasin jossain vaiheessa kertoa, mihin turvaistuimeen lopulta päädyimme. Ajattelin, että kerron asiasta sitten, kun käyttökokemustakin on ehtinyt kertymään. Turvakaukalomme Maxi-Cosin Pebble FamilyFix-telakalla on matkannut uuteen kotiin ja poika on ehtinyt taittaa jo monen monta automatkaa uudessa istuimessaan:

turvaistuin

Kävimme paikallisessa lastentarvikeliikkeessä testailemassa paria turvaistuinmallia, mutta ne eivät istuneet autooni sitten millään! Auto on hieman haastava vinon takaoven vuoksi eikä takapenkkikään kovin tilava ole, joten se toi asiaan omat haasteensa. Uusi auto minun käyttööni on koko ajan etsinnän alla, mutta koska sopivaa ei ole vielä vastaan tullut, täytyi istuin valita nykyisen autoni mukaan. Käyttöä ja jokapäiväistä arkea helpottamaan valitsin lopulta Cybexin Sirona-turvaistuimen. Ostimme istuimen eräällä Oulun matkallamme, sävyksi valitsimme Black Beautyn. Istuin toimii kuin unelma! Tärkeimmät valintakriteerit turvallisuuden lisäksi olivat helppokäyttöisyys sekä istumamukavuus. Ne kaikki toteutuvat tässä kyllä ihan kympin arvoisesti.

Turvaistuimessa on 360° kääntömekanismi eli lapsen voi nostaa istuimeen siten, että istuin on kääntyneenä sivuttain; aukinaisen oven puoleen. Niin kätevä! Vöitä voi sitten helposti kiristellä ja asetella eikä tarvitse olla mitenkään selkä vinossa tuota tehdessä. Kun lapsi on istuimessa ja vyöt kiinni, ei muuta kuin istuin napista painamalla oikeaan asentoon ja matkaan!

sirona-turvaistuin

Istuinta voi käyttää pitkäänkin näin selkä menosuuntaan, mutta toimii toki myös kasvot menosuuntaan -asennossa. Istuimen mukana tuli oma jalusta ja se on kiinni autossani Isofix-kiinnityksellä. Miehen autoon ostimme naapureiltamme Brion turvaistuimen, joka on turvavyökiinnitteinen. Tuota käytämme vain satunnaisesti, mutta se on oikein kätevä kakkosistuin ja sitä on helppo käyttää myös isovanhempien autoissa tarvittaessa.

Poika on todella tyytyväinen automatkustaja ja jaksaa istua paikoillaan pitempiäkin matkoja. Ei näytä kyllästyvän edes tuohon selkä menosuuntaan -asentoon. Jalat tosin joutuvat olemaan jo aavistuksen verran koukussa (tai sitten selkänojaa vasten nostettuina ;)), mutta se ei vaikuta turvallisuuteen millään tavalla.

Eikä tässä vielä kaikki! Turvaistuimessa on oikein kiva portaikko, jolla matkustusmukavuutta voi entisestään lisätä. Sitä voi pitää kolmessa eri asennossa: pystyasennossa (vasemmanpuolimmainen kuva) tai sitten kahden portaikon makuuasennossa (oikeanpuolimmainen kuva perimmäisessä makuuasennossa). Aina kun tiedän, että nyt tällä matkalla poika tulee torkahtamaan, käännän istuimen jo valmiiksi tuohon makuuasentoon. Tosin viimeksi eilen kävi tuollainen onnellinen yllätystorkahtaminen, jolloin jouduin ajamaan auton tiensivuun ja muuttamaan istuimen asentoa, sillä istuimen pystyasennossa pää retkotti ikävästi.

cybex sirona

Täällä pesukone hurisee, poika ja kissat nukkuvat, mies katselee telkkaria ja minä ajattelin sytytellä muutaman kynttilän ja alkaa kokkailemaan Chili con carnea. Poika oppi muuten eilen uuden sanan: yhtäkkiä erästä kirjaa lukiessamme osoitti kokkia ja tokaisi selevällä suomen kielellä kokki! Olipa hauska! Hokee sitä nyt ihan intona ja naureskelee. Voi mun rakkain söpöliiniaarre kullanmuru mussukka ♥