Huh mikä maanantai! Välillä ei tiedä itkisikö vai nauraisiko, tähän asti olen keskittynyt jälkimmäiseen. Kävin aamupäivällä neuvolassa, ajattelin, että onpa mielenkiintoista nähdä, missä asennossa vauva nyt on. Että jokohan nyt pikkuhiljaa alkaisi löytymään se lopullinen asento. Olin ihan siinä uskossa, sillä semmoista tuntemusta on alkanut olemaan ja on tuntunut siltä, kuin vauva olisi palleasta laskeutunut hieman mukavammille paikoille. (Tai mukavammille ja mukavammille, laskeutumisasennon myötä tuntuu tilalle tulevan ihan kiitettävästi muita oireita…)

Neuvolakortin viimeisimmän kuukauden merkinnät vauvan asennon suhteen näyttävät tältä (asentoa on tarkkailtu sekä neuvolassa että äitipolilla):

21.2. poikkitila
28.2. raivotarjonta
7.3. poikkitila
17.3. raivotarjonta
31.3. perätila?

Kysymysmerkki siksi, ettei terveydenhoitajakaan enää ottanut vauvan asennosta selvää, nauraen sanoi nostavansa kädet pystyyn tämän tapauksen kohdalla. Voi apua… Mahani on niin pinkeä, että käsin tunnusteleminen on kuulemma todella vaikeaa, mutta sydänäänet kuuluivat niin selvinä aivan ylhäältä, että sen perusteella vauveli on taas vaihtanut asentoaan. Kehaisin alkuraskaudessa, että vauva harjoittaa tehokasta tilankäyttöä – no jep, edelleen… Melkoisen vaihtelunhaluiselta pakkaukselta tuntuu! Vai jahkailijaluonne, kuten äitinsäkin? Vauvaa on veikkailtu isokokoiseksi, mutta miten hän sitten liikkuisi ja vaihtaisi asentoaan noin ketterästi..?

1236839_607604959307808_445707_n

Voi on tämä jännittävää aikaa! Loppuviikosta on vielä äitipoliaikakin, saapa nähdä miltä siellä näyttää. Vauvan painoarvio jännittää kyllä valtavasti!

En olekaan kertonut (ehkä ajattelin vaivan siten katoavan…), että vasen ranteeni on kipuillut nyt parisen kuukautta. Mikään kiertoliike ei onnistu, vaan siitä seuraa heti viiltävä kipu. Jos jotain on kivun hetkellä kädessä, se tippuu. Jopa 3-4 kg kissan syliin nostaminen sattuu… Olen melko varma, että kipu johtuu uimisesta: rasitusvamma tai sitten jännetuppitulehdus. En ole loukannut kättä enkä keksi mitään muutakaan, mistä kipu voisi johtua kuin uimisesta. Kivut alkoivat tammi-helmikuussa muutaman uintireissun jälkeen, joten ajankohta sopii juuri siihen. Viime viikolla kävin vielä uimassa, mutta nyt on uimareissut hetkeksi historiaa. Neuvolasta sain tuliaisena lastan ja mietinkin tuossa, että oikea käteni on ainoa raaja, jota tänä raskausaikana ei ole kipsattu/lastattu/paketoitu. Toivottavasti ei tarvitsekaan!

cats

Hoitona on nyt sitten lepo ja lastan pitäminen aina kun mahdollista, sillä se estää ranteen kiertymisen. Myöskin suolavesihaudetta suosittelivat mahdollisen tulehduksen poistoon. Ajatelkaas: mä lähden kuntouttamaan murtunutta koipeani ja saan vaivaksi vastakkaisen puolen rannevamman :O.

Onneksi voi jo sanoa, että ensi kuussa meidän vauva syntyy – huomenna voi jo sanoa että tässä kuussa! Ei enää vastoinkäymisiä, kiitos! Tällä menolla mut saa kääriä päästä varpaisiin kuplamuoviin ja meidän vanhempi kisulainenkin on tämän stressin keskellä kohta karvaton :/. Liian rankkaa, liian rankkaa!

 

 

Kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa niin, että koko sunnuntaipäivä tuntuu olevan yhdessä hujauksessa ohi! Päivä kohta puolessa enkä ole ehtinyt tehdä juuri mitään ja monenlaista oli suunnitelmissa tälle(kin) päivälle… No eiköhän tässä vielä ehdi!

004

Kaikilla ei moisia kiireitä ole… Voi chillailla uudella lempipaikalla vaikka koko päivän, jos siltä tuntuu. Vielä muutama päivä sitten ulkona oli noinkin paljon lunta, mutta ei enää; nyt nurmikko taas pilkottaa!

006

012

Kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa kyllä kissoihinkin. Ei meinaa ehtiä kuromaan päikkäreitä kiinni: edelliset ei ehdi loppua kun seuraavat on jo kulman takana! Joten sehän on yhtä torkkumista sitten, aamusta iltaan.

010

Tämä kuva ei varmaankaan jätä arvailujen varaan sitä, kuka tässä perheessä on pomo:

002

Erittäin leppoisa, kiltti ja rento pomo kuitenkin! Katse saattaa joskus olla hieman tuiman puoleinen, mutta se on vain hämäystä ja pelkällä katsekontaktilla sieltä pärähtää voimakasääninen kehräyshyrrä käyntiin <3.

Ajattelin tehdä kohta pienen kävelylenkin tuolla aurinkoisessa säässä, sen jälkeen nautinnollinen cappuccinohetki ja sitten uunilohen kimppuun. Iltapäivällä on niin ikään mukavaa ohjelmaa: sain koottua ystäviäni kasaan ja rupattelemme synnytyksistä! Uskon, että siitä on mulle hyötyä; ehkä jopa enemmän kuin ammatti-ihmisen kanssa puhumisesta. Suloista sunnuntaita!

 

 

Tulipas tuosta eilisestä Pitkäaikainen valaisinhaaveeni -postauksestani mieleeni eräs toinen valaisin, jonka jalan puhdistaminen/kiillottaminen oli kerran täällä puheenaiheena. Tai onhan tuosta jo tovi vierähtänyt, sillä kirjoitin aiheesta Makuuhuonetta-postauksessani yli vuosi sitten… Harmittelin tuolloin, että Pentikin Rondo-valaisimen jalka oli melkoisen ärsyttävä puhtaanapidettävä ja lisäksi hopeinen lampunjalka oli ajan saatossa alkanut muuttumaan kellertäväksi/kullansävyiseksi. Aivan kuten messinkisillä esineillä on tapana.

Viesteistänne päätellen en ollut ainoa asiaa pähkäillyt. Muutamia putsausvinkkejä tuohon postaukseeni tulikin. Lupasin itsekin tuolloin, että jos keksin asiaan ratkaisun, jaan sen täällä. Kummempaa ratkaisua en keksinyt kuin Taikasieni: aavistuksen kosteana se pyyhkii valaisimen jalan pölyt ja rannut tiehensä ja jättää sen taas kauniin hopeiseksi! (Tärkeää on pyyhkiä jalka heti sienikäsittelyn jälkeen kuivaksi!) Oma Rondoni pääsi kuitenkin uuteen kotiin tässä vajaa kuukausi sitten. Reilussa neljässä vuodessa mitta täyttyi tuosta putsailusta ja jos jotain uutta hankkii, on joskus myös jostain luovuttava.

0123

Vietimme tänään kivan päivän kaupungilla ja mökilläkin ehdimme pyörähtää pitkästä aikaa. Niin upea päivä taas ja lämmin! Nyt maha täynnä nakkikastiketta ja perunamuusia ajattelin lakata kynnet jollain keväisellä sävyllä; tein tänään hieman kevätkosmetiikkahankintoja. Taidan kyllä jättää varpaankynsien lakkailun miehelle. Huikkasin äsken vaatehuoneesta, että haen kohta lakan jolla voit lakata mun varpaankynnet. Olohuoneesta kuului ällistynyt Ai mää vai? Ai ny vai?! Kyllä tästä hyvä tulee! :D