Tämä viikko tuntui olevan aika yleinen töihinpaluu-viikko, ainakin facebook-kavereideni päivityksistä päätellen. Jonkinmoista loma on ohi -ahdistusta on ilmassa, mutta aika pian se menee ohi; se ensimmäinen työpäivä loman jälkeen on aina nihkein. Ja erityisesti se sunnuntai-ilta ennen sitä ensimmäistä työaamua, blääh… Mutta pian niihin rutiineihin pääsee taas kiinni ja arki alkaa rullaamaan!

Muutamassakin blogissa on kirjoitettu, miten ennen kaikkea tulee olla kiitollinen siitä, että on työpaikka mihin palata ja josta jäädä lomille. Tänä päivänä työpaikka ei ole mikään itsestäänselvyys. Olen täysin samaa mieltä! Minua tuo kuitenkin muistutti siitä, että ihan missä tahansa työpaikassa ei tarvitse edes tuon ajatuksen voimalla kärvistellä. Jos töihinpaluu tuntuu todella ahdistavalta lomien ja jopa parin vapaapäivän jälkeen, on jotain pahasti vialla. Kun vapaa viikonloppu kuluu murehtiessa ja itkiessä maanantain lähestymistä… Kun itse työ olisi oikein mieluisaa, mutta… Mitä kaikkea voikaan tapahtua, kun työhyvinvointiin ei kiinnitetä huomiota. Olen seurannut läheltä, kun sairastutaan sen vuoksi. Näistä asioista on leikki kaukana eikä silloin jää kuin yksi vaihtoehto: lähteä.

Itse vapauduin noista murheista lopullisesti aika tarkasti päivälleen vuosi sitten. Toisin sanoen vapautin itse itseni enkä voi kuin rohkaista teitä muita samassa tilanteessa olevia samaan! Sillä tiedän, että teitä on. Valitettavan monia. Usein kun uuvuttavasta vanhasta vapautuu, on paljon enemmän energiaa siihen parempaan uuteen: sen etsimiseen ja löytämiseen. Meillä on vain tämä yksi elämä ja se on liian lyhyt haaskattavaksi.

Nyt minun ei tarvitse palata töihin. Voin jatkaa lomailua, äitiyslomailua. Halutessani vielä kolme vuotta. Ja siltä se todella tuntuu, lomalta, kun muistelee noita aikoja joskus silloin… Vaikka eihän tämä tokikaan aina lomalta tunnu, on niitä rankempiakin hetkiä, mutta ne kuuluvat elämään ja vanhemmaksi kasvamiseen. Se taitaa olla elämänpituinen projekti? Kaiken ydin on kuitenkin se, miten todella äärimmäisen onnekkaassa ja etuoikeutetussa asemassa olen, kun saan pitää huolta tästä pienestä rakkaastamme. Nähdä nuo kauniit kasvot joka ikinen aamu ensimmäisenä herätessäni. Saada häneltä niin valtavan suloisen ja leveän hymyn ensimmäisenä hänen herätessään. Nauttia kuunnellessani hänen pari-kolme viikkoa sitten alkanutta hekotustaan, se on niin valtavan upea ääni, että nauran joka kerta itsekin silmät kyynelissä. Katsella hämmästyneenä ja hieman liikuttuneenakin, miten vasta niin hauras vastasyntyneeni on jo yli viikon ajan kääntynyt selältä vatsalleen. Ähkien ja puhkien, mutta niin määrätietoisena. Miten hän laittaa huulet niin hassusti törrölle, kun hoksaa että tässähän valmistellaan ruokailuhetkeä! Samaan aikaan täytyy pitää itkuntapaista ääntä höö, höö -äänillä säestettynä, jotta äiti pistäisi siihen touhuunsa vähän vauhtia… Ja millä tarmolla ja nenänvarsikurtuilla sitten lopulta napataankaan kiinni, a-auuuuts! :D

cats

Joinain työaamuina saattaa hieman väsyttää, mutta se ei useinkaan johdu siitä, että vauva valvottaisi, vaan siitä, että jään yöllä hänen syötyään vain tuijottamaan pientä nukkuvaa. Niin kaunis ja viaton pieni lapsi, miten onnelliselta ja tyytyväiseltä hän nukkuessaan näyttääkään <3. Kun työtehtäviini kuuluu mm. hukuttaa tuo pieni poika pusuihin ja sylitellä häntä aina kun siltä tuntuu ja vähän enemmänkin, niin mikäs tässä on ollessa.

Onnellista kesänjatkoa teille jokaiselle! Olitpa sitten töissä tai lomalla, niin kesä jatkuu. Nautitaan niistä pienimmistäkin asioista, ihan joka päivä!

 

 

Joku teistä odotteli kattavaa matkapostausta Kuopiosta. Valitettavasti sellaista minulla ei ole tarjota – valitettavasti teidän vuoksenne, mutta ei meidän, sillä meillä oli kuitenkin oikein mukava loma! Jännitin matkaa etukäteen, mutta se oli sellaista kivaa ja kutkuttavaa jännitystä; miten vauva jakselisi matkalla, onnistuisiko suunnittelemamme jutut jne. Meiltä on Kuopioon noin kolmen tunnin ajomatka ja matkat onnistuivatkin todella hyvin. Sekä meno- että paluumatkalla vauva heräsi noin 50 km ennen määränpäätä. Odotimme jotain kivaa levähdyspaikkaa, jonne pysähtyä ja siellä vauva pääsi syliin ojentelemaan jäseniään. Seurustelua ulkosalla ja syömistä auton takapenkillä (niin kätevää, kun on eväät koko ajan mukana sopivan lämpöisinä ja steriileissä pakkauksissa!), sitten taas seurustelua ja syömistä ja noin tunnin päästä hän oli jälleen suostuvainen turvakaukaloistuskeluun. Näissä kohdin siirryin itsekin takapenkin matkustajaksi ja loppukilometrit tuijottelimme paria mukana olevaa lelua. Voi olla, että kuulostaa hieman leppoisammalta mitä se oli… Enemmänkin se oli sellaista päästäänkö perille asti ilman toista pysähdystä, paljonko matkaa jäljellä -tyyppistä touhua :).

Oma rento asenne oli kuitenkin se kaiken A ja O! Kun ottaa sellaisen asenteen, että mihinkään ei ole kiire ja pyrkii kaikin tavoin tekemään matkasta mukavan vauvan kannalta, ei ongelmia tule. Kotiinlähtöpäivänä kävimme Ikeassa; oli monenlaisia puutteita aina kivoista taulunkehyksistä vaateripustimiin. Loppuraskaudessa en uskaltanut enää Ikeaan lähteä, joten kävimme siellä nyt. Vaatehuoneprojekti odottaa loppusilausta ja kymmenet uudet vaateripustimet käyttöönottoa – hävitän kaikki huonot ja vähänkään risaiset! Ikeassa oli todella kivat lastenhoitotilat keinutuoleineen; vauvaa oli mutkaton siellä syöttää. Kaksi kertaa hän halusikin siellä syödä ja kolmannen kerran sukelsin lastenhoitotilaan unta etsivä vauva sylissäni laulamaan hänelle Tuiki tuiki tähtöstä. Kun yliväsymys saa vallan, tuo laulu tepsii lähes poikkeuksetta ja niin tälläkin kertaa – uni tuli parissa minuutissa.

082

Yövyimme Kuopiossa ihan torin laidalla sijaitsevassa Hotel Atlaksessa, kiva hotelli! Olimme varanneet hieman reilumman kokoisen superior-luokan huoneen, huoneesta löytyi leveän parisängyn lisäksi kylpyamme sekä iso parveke. Viereisessä huoneessa oli tuttuja: ystäväpariskunta Oulusta reilun vuoden ikäisen poikansa kanssa! Pojista on varmasti tulevaisuudessa seuraa toisilleen, mutta ei ihan vielä tällä reissulla :).

076

cats

056

060

Selailin yhtenä päivänä aiempien vuosien lomamatkojamme matkailu-tunnisteen alta. Oli se niin erilaista ja huoletonta kahden aikuisen elämää! Siinä missä aiemmin kävimme pikaisesti hotellilla laittautumassa iltaa varten, nyt nautiskelin kaikessa rauhassa porekylvystäni ennen nukkumaanmenoa. Ennen en olisi juurikaan huoneessa tee-/kahvikuppeja saati kylpytakkeja tai tohveleita noteerannut, nyt hörpiskelin teetäni antaumuksella ja kylvyn jälkeen kietouduin onnellisena jättimäiseen kylpytakkiin. Aikansa kutakin, nyt nautitaan täysin rinnoin tällaisista lomista ja elämästä!

040

046

Suunnittelimme kaiken mahdollisimman pitkälti vauvan mukaan, jotta hänelle reissu ei koituisi turhan raskaaksi eikä se sotkisi vauvan rytmiä pahasti. Nyt ollaan oltu viikon verran kotona ja rytmi on pysynyt täysin ennallaan, hyvä niin. Rytmi helpottaa elämää vauvan kanssa kyllä valtavasti ja vauvakin on sen ansiosta kovin tyytyväinen pakkaus <3.

073

066

Niin mukava irtiotto näistä arjen ympyröistä! Pieni maisemanvaihdos tekee aina ihmeitä. Reissu onnistui niin hyvin, että helposti uskaltaa lähteä toistekin ;). Kävimme hotellin vieressä sijaitsevassa Rossossa syömässä ystäväperheen kera. Vauvalla on tapana herätä heti kun saavumme johonkin perille eivätkä ravintolat tee poikkeusta. Hän ei myöskään hereillä vaunuissa viihdy, joten miehen kanssa sylittelimme häntä tuollakin aina vuorotellen. Aamiaisella kävimme kahdessa vuorossa, sillä vauva on sen verran aamu-uninen, ettei olisi mukaan klo 9.30 päättyvälle aamiaiselle ehtinyt, heh.

089

 Kaiken kaikkiaan oikein kiva ensimmäinen lomareissu vauvaperheenä!

 

 

Aika rientää, ei meinaa perässä pysyä! Satoja postauksia, tuhansia kommentteja, lukemattomia hauskoja ja mieleenpainuvia hetkiä! En muistanut blogin synttäreitä sinä oikeana päivänä eikä ollut muuten ensimmäinen kerta, mutta väliäkös tuolla. Neljä blogivuotta tuli kuitenkin täyteen toissapäivänä: 24.7.!

012

014

Blogin lukijakuntaan on viime kuukausina tullut muutoksia; bloggaajan elämäntilanteiden muutosten luonnollinen seuraus. Olisikin mukava kuulla, mitä kautta olet löytänyt blogiini ja milloin? Jättäkäähän muutkin jotain viestiä, jos vain suinkin näin helteellä jaksatte! Olisi mukava kuulla teidänkin kesäkuulumisianne!

cats

Kiitos teille seurastanne <3.
Toivottavasti saan nauttia siitä vielä pitkään!