Mikä siinä on, että vaikka mittari näyttää tuhatta ja sataa (lämpöastetta) niin silti vauvalle tulee hyräiltyä ja laulettua joululauluja? Yhtenä päivänä hyräilin jingle bellsiä ja kysäisin sitten mieheltä, että hetkinen mikä toi biisi on? Nauraen huudahdinkin sitten samassa, että sehän on joululaulu ja sain reaktioksi silmien pyörittelyä. On se vaan niin mukava lauleskella sitä varovasti hiipi alta sillan, alta sillan -pätkääkin :D. Ehkä parasta oli se, että tuo jingle bells tarttui tässä yhtenä päivänä mieheenkin! Kyllä se vain niin on, että jouluihminen on jouluihminen!

Täällä osoitteessa toivotaan, että helle jo hellittäisi. +23 olisi täysin riittävä, kiitos! 29 lämpöastetta sisällä vuorokauden ympäri tekee tästä elosta nimittäin melkoisen tukalaa. Välillä sylissä on vauva ja välillä kissa kuuman turkkinsa kanssa, huh huh :). Meren äärellä olisi paras, mutta vauvan kanssa ei viitsi rannalla pitkiä aikoja viettää. Kodissamme makuuhuoneemme on ainoa hieman viileämpi huone, se on vuorokauden ympäri varjossa ja lisäksi siellä tuuletin puhaltaa koko ajan. Siellä vauva nukkuu kaikki minipäikkäritkin päivisin, jos ei olla liikenteessä. Päivisin on niin kuuma, ettei oikein ruokakaan maistu (vauvalle kyllä maistuu, hyvä niin). Virkistävää juomaa, hedelmiä ja marjoja – niitä jaksaa popsia, niin ja jäätelöä :P.

111

Mies viettää tänään varpajaisia. Olen varustautunut herkuilla, mm. Ben & Jerry seuranani. Olen maistanut tuota jäätelöä vain kerran joskus kauan sitten, nyt maistoin tuota oikeanpuolimmaista ja nam! Erittäin herkullisia ovat myöskin Ingman Creamyn uutuusmaut, niistä lempparini on ehdottomasti Brysselin kinuskikeksi.
Haaveilen myöhäisillan hetkestä, jolloin vauva on nukahtanut yöunille ja minä hipsin jädepurkki kainalossa katsomaan jotain hyvää elokuvaa, jotain ihanaa hömppää! Boxilta löytyisi vaikka ja mitä. Todennäköisesti tuo ei tule toteutumaan; minimies on sen verran illanvirkku että äiti usein torkahtaa ennen häntä :D.

Postauksessani Turkishaalarit helteellä mietiskelimme karvaisten ystäviemme oloja näillä lämpöasteilla. Teiltä tuli hyviä hellevinkkejä, joista kokeiluun pääsi jääkylmällä vedellä kasteltu pyyhe! Laitoin sen sohvalla makoilevan kisun kyljen päälle, ajattelin että varmasti karkaa alta pois, mutta oikaisikin sohvalle entistä parempaan asentoon ja kehräsi äänekkäästi! Muutaman minuutin päästä kylki oli jo selvästi viilentynyt. Luin netistä (en enää muista sivua), että tuon viilennystavan kanssa saa kuitenkin olla tarkkana, että eläimen ruumiinlämpö ei pääse liikaa laskemaan. Uskon, että olennaista oli se, ettei pyyhe ollut valuvan märkä, vaan hyvin melko kuivaksi puristettu. Näin ollen se ei tuntunut niinkään märältä vaan ennemminkin vain ihanan kylmältä.

Toisen kivan hellevinkin sain äidiltäni, varmasti kissojen mieleen! Kylmälaukkuun kylmäkalleja! Kylmäkalleina toimii vaikka pakastettu vesipullo tai pari. Nimittäin onko olemassa kissaa, joka voisi vastustaa jonkinmoista laatikkoa? Meiltä löytyy styroksinen kylmälaukku, niitä saa kaupasta muutamalla eurolla. Uskon, että sukeltavat sinne ihan ominpäin (yksi kerrallaan toki…)!

cats

Seuraavaksi jotain suolapalaa ja kylmä suihku! Mukavaa heinäkuun viimeistä viikonloppua!

 

 

Säälittää niin katsoa noita kisulaisia näillä lämpöasteilla, huh huh. Suomalaisten kissojen turkit on tehty hieman kylmempiin olosuhteisiin. Koiria voi käydä uittamassa, mutta mites kissoja… Kerran yritettiin viilentää heidän oloaan ämpärivedellä; kovin kiitollisia katseita emme osaksemme saaneet, mutta tulihan siitä hetken helpotus :).

Meidän vanhempi kisuhan pudotti aika lailla puolet turkistaan tuossa maalis-huhtikuun vaihteessa. Kaljuja kohtiakin turkkiin ilmestyi. Mikään lääke ei vaivaan tehonnut, ainoastaan synnytys eli kisu-raukka stressasi raskauttani <3. Kuinka viisas ja herkkävaistoinen! Nuorempi kattimus ei reagoinut mitenkään, hän on muutenkin enemmän sellainen lonely rider –tyyppinen matikainen. Kerroin tämän jo toistamiseen siksi, koska saan tasaiseen tahtiin kysymyksiä kisun voinnista. Hänen vointinsa on siis normalisoitunut ja turkkinsa sopivasti näiksi hellepäiviksi takaisin kasvanut :P.

074

Kuvissa kisu on omalla vakiopaikallaan. Nyt pötköttelee tässä vieressäni sohvalla. Tässä on mukava olla, sillä tuuletin puhaltaa juuri tähän kohtaan.

Heidän suhtautumisensa vauvaankaan ei ole muuttunut. Yhtä rauhallisesti ottavat asian eivätkä karta uusinta perheenjäsentään millään tavalla. Jopa syliin ovat samaan aikaan änkeämässä ;). Näillä helteillä pelkkä ajatuskin saa kaipaamaan virkistävää suihkua!

075

Täällä odottelemme ystäväperheen saapumista pohjoisesta, ohjelmassa ainakin uimista ja hyvin syömistä! Nauttikaamme kesästä! 

 

 

089

Aurinkoisia terkkuja kauniista Kuopiosta! On se niin ihana kesäkaupunki, olimme siellä nyt toistamiseen. Ensimmäisestä reissustamme postailin otsikolla Kuopiossa kolme vuotta sitten. Kotimaan vakiosuosikkieni (Oulu, Vaasa & Tampere) joukkoon liittyy nyt kyllä myöskin Kuopio! Niin kauniita maisemia kun tuolta kotiin ajeli: mäkiä ja järviä siellä sun täällä. Aivan valloittavan ihana tämä meidän Suomenmaa! Yksi kesän kauneimpia maisemia on sellainen, jossa on vihreää peltoa (ehkä myös keltaista rypsiä) vaaleansinistä taivasta vasten, ehkä muutama valkoinen pilvenhattara siellä täällä ja jokin yksinäisen näköinen lato keskellä aavaa peltoa. Taustana tummanvihreää metsikköä. Sellaiseen silmät jumittuu. Niistä vesistömaisemista puhumattakaan! Joskus on kiva katsella näitä meille niin tuttuja maisemia ulkomaalaisen silmin: miltä ne heistä näyttävätkään.

Ensimmäinen lomamatkamme perheenä sujui oikein kivasti. Sukka irti -meiningillä pötköteltiin hotellilla ja iltalenkillä torin laitamilla ei tosiaankaan missään vaunuissa lepäilty. Sylissä sylissä, kasvot menosuuntaan päin – eihän sitä muuten mitään näe!

010

032

Nyt alan hieman hypistelemään ostoksiani ja sitten, kun mies on saanut toisenkin auton pestyä, taidamme suunnistaa hetkeksi rannalle. Täytyisi vain ensin löytää sellainen pienehkö aurinkovarjo, jonka voi varsineen tökätä hiekkaan… Mutta näitä matkakuvia lisää vielä myöhemmin – kivaa hellepäivää!