Tiedättekö päivät, jolloin kaikki menee pieleen? Se alkaa aamulla ehkä jostain pienestä asiasta, mutta jatkuu pitkin päivää aina iltaan saakka. Välillä pysähtyy miettimään, että enää mikään ei yksinkertaisesti voi mennä mönkään, kunnes eteen tulee seuraava juttu… Tuollainen päivä, osuvasti maanantai, oli täällä eilen. Ihan samanmoista en ollut pojan syntymän jälkeen kokenut, mutta kertahan se on ensimmäinenkin! Sarjan pieleen menneitä juttuja kruunasi vaunulenkki, jota odotin kuin pelastavaa enkeliä. Pääsimme sen kymmenisen metriä tielle saakka, kun alkoi sataa vettä. Nooh, lenkki vedettiin siitä huolimatta sisulla läpi. Toinen kissa kaverina. Jotenkin lohdutti, kun tiesi ettei ole ainoa, jota se vesisade tympi niin maan perusteellisesti :D.

Mutta tämä ei kuitenkaan ollut tämän päivän aihe. Eilistä en halua tuon enempää edes muistella… Mieleeni tuli noista tapahtumista johtuen eräs kommentti, jonka sain Blogihiljaisuus jatkuu -postaukseeni. Kommentti oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, se kuului näin:

Paranemisia ja jaksamista!

PS. “…enkä voisi kuvitellakaan sipsuttelevani täällä kamera kourassa. …”
Ei aina postauksessa tarvitse olla kuvia. Ja me olemme tosi armeliaita me lukijat. Ei se sisältökään aina tarvitse olla niin huippua. Sellaiset fiilistelypostaukset, tunnelmakuvat, vaikka sitten väsymyksenpurskahduksetkin tai ärripurritkin ovat elämää.

002

Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitänne tuosta!

Itse ajattelen tuota kuva-asiaa siten, että koska mielelläni luen muiden blogeista sellaisia postauksia, joissa on sekä kuvia että tekstiä, tuotan mieluiten sellaista sisältöä myös itse. Mielestäni blogeissa kuvat ja teksti muodostavat sen täydellisen kombon; ilman toista puuttuu jotain. Mitä mieltä te olette – tulisiko postauksessa aina olla kuvia? Mietin myös sitä, että ovatko nykyajan blogit menossa liian siloiteltuun (ehkä jopa ammattimaiseen) suuntaan, jossa lähestulkoon kaikki arkisekamelskat on rajattu pois? Sisustuslehdissä tuon ymmärtää, mutta miten on blogien laita? Onko se seikka, joka erottaa blogit lehdistä, katoamassa vai voiko se koskaan kadota täysin? Haittaako, jos joskus näkyy ripaus realityä? Toivooko lukijat jopa sitä? Vai vaikuttaako se blogista saatavaan inspiraatioon; kuka haluaa katsella muiden sotkuja, kun niitä löytyy omastakin takaa? Vai onko se vain lohdullista tyyliin huh, ei noillakaan aina ole siistiä, eipä se tuokaan jaksa aina siivota? Faktahan on, että koti on elämistä eikä kuvia varten, joten varmasti joka kodissa näkyy useimmiten tai ainakin joskus se elämisen jälki. Miltä bloggaajasta itsestään tuntuisi avata bloginsa ja nähdä siellä kotinsa sotkut? Ajatuksena ei kovin houkutteleva ainakaan ruudun tällä puolen.
Instagramissa näytin kuukausi sitten syyn, miksi sisustuspostauksiani näkyy nykyisin niin harvakseltaan. Meillä kun näyttää useimmiten tältä. Aina ei vain jaksa. Toisaalta ymmärrän senkin, miksei kaikille ihmisille halua näyttää kotiaan tuollaisessa arkilookissa. Kotinsa haluaa näkyvän ns. edustuskunnossa. Samoin silloin, jos saamme kotiimme vieraita. Hieman verrattavissa siihen, jos itse lähtee kaupungille asioimaan; kyllähän sitä peiliin tulee vilkaistua ennen kotoa lähtöä.

012

Kovasti odottelen kevätaurinkoa takaisin, oi niitä päiviä sieltä parin viikon takaa! Nyt aurinko on kuvamuisto vain! Mutta ajatella: huomenna jo huhtikuu!

 

 

Huomaatteko mitään muutosta keittiössämme?

074

Jotain pientä lähestyvästä pääsiäisestä kertovaa on ilmestynyt pöydän päähän, mutta en tarkoita sitä. Nyt puhutaan keittiön välitilasta! Tuo syntyi eilen ihan hetken mielijohteesta eikä ole vielä kiinni mitenkään muuten kuin maalarinteipillä. Katselemme sitä noin nyt tämän päivän ja mutustelemme asiaa. Melkoisen näkyvä muutos kuitenkin noinkin pienellä asialla! Kyseessä on siis marmorikuvioinen D-C-Fix, jonka ajattelin asentaa välitilalasin päälle. Olen täällä jo ties kuinka kauan sitten ensimmäisen kerran maininnut, että tuon kyseisen lasin aavistuksen vihertävä sävy on alkanut häiritä, joten tällä saisin sen piiloon ainakin siihen saakka, kunnes päätämme välitilan pysyvämmästä muutoksesta. Lasi siihen todennäköisesti kuitenkin tulee, mutta sävyä emme ole vielä päättäneet.

Tämä tuskin olisi mikään kovin pitkäaikainen ratkaisu; riippuen oikeastaan siitä, miten kontaktimuovi tuossa pysyy. Tosin alle kympin panostuksella kestää sen mitä kestää. Voihan se kestää hyvinkin, muovia kun on. Pyyhittävyys tuntui ainakin olevan ihan hyvä, koska pinta on niin liukas. Eikä välitilaan nyt niin hirmuisesti roiskeita ole tähänkään mennessä eksynyt.

081

Mitäs sanoo raati: hitti vai huti?

 

 

Lauantaitervehdys! Harmittaa, kun en eilen ehtinyt teitä tänne moikkaamaan. Aamulla oli rajallisesti aikaa, sillä olimme miehen kanssa lähdössä päivämatkalle Ouluun ja illalla kotiin palattuamme olin ihan puhki. Nukahdin sohvalle puoli kymmeneltä! Mutta onhan se päivä tänäänkin!

Tänä aamuna herättyäni mieleni olivat vallanneet erinäiset terassiajatukset. Oulun Vepsäläiseltä tuli nimittäin eilen tehtyä eräs hankinta terassia ja tulevia kesiä ajatellen. Hankinta, josta olen haaveillut nyt ainakin parisen kesää – nyt se on lähellä toteutumista! Mutta ei siitä vielä sen enempää.

Asia, josta puolestaan mies (nooh ehkä ihan pikkaisen minä myös) on haaveillut muuttohetkestämme lähtien, on pääterassin lasitus. Lasit tulisivat terassin katetun osuuden alle ja ympärille – saisimme noin 18 neliön kokoisen lisähuoneen! Siellä ei haittaisi tällainen vesisadekaan; se toisi huoneesta vain uuden puolen esille! Kynttilämeri, lampaantaljat ja torkkupeitot ♥.

050

cats2-860x645

Kun katsotte kuvia, niin minkä sävyisinä valitsisitte lasituksen reunapalkit: valkoisina vai tummanharmaina (tummanharmaa olisi tuota samaa sävyä kuin mm. katto ja rännit)

114

Oi, ihana vihreä ja aurinkoinen kesä ♥. Tuli jo hieman mietittyä tulevan kesän kukkasiakin… Viime kesänä oli valkoista, keltaista ja tummansinistä/lilaa, nyt voisi olla vaaleanpunaisten kukkasten vuoro! Poitsun yksivuotissynttäreitä vietetään toukokuun alussa, onkohan kesäkukkia jo silloin saatavilla… No mutta, näistä mietteistä lauantain viettoon – tulkoon tästä oikein mukava päivä!