Tämä syksy on mennyt yhdessä hujauksessa! Kuopus aloitti elokuussa päiväkotitaipaleensa ja meillä on miehen kanssa ollut paljon työkiireitä. Päiväkodin aloituksen myötä N on sairastanut jo kolme nuhaa… Ensimmäinen kuukausi meni ilman sairastelua, mutta syyskuussa se kierre sitten alkoi. Todella tympeää ja kurjaa! Koko vuosi oltiin kaikki terveinä ilman yhtäkään flunssaa, kunnes koitti tämä syksy. Ja erikoista sinänsä, että jos päiväkodissa saa olla vain täysin flunssaoireettomana, mistä meidän kuopus nämä taudit sitten saa ;).

Kävin tänään reilun kuukauden tauon jälkeen pikaisesti (kauppareissun ja esikoisen luistelun välissä) yhdellä kirppiksellä ja heti kävi sellainen tuuri, että vastaan tuli tuoli, jonka hankkimista olen suunnitellut viime vuodesta lähtien! Toristakin olen ollut tätä usein ostamassa, mutta aina joku on ehtinyt ensin ja onhan se toki myyjän tympeä alkaa näinkin isoa tuotetta purkamaan ja paketoimaan ja lähettelemään… Tai itse en hommasta juurikaan nauttinut, kun kesällä yhden Artekin tuolini myin ja toiselle puolelle Suomea lähetin.

Olin päättänyt, että en osta tuolia heti uutena, sillä siitä jää puuttumaan tämä kiva fiilis, jonka tänään tuolikaupasta sain! Tuoleja oli myynnissä kaksi ja nopeasti tsekkasin ruuvit ja muut yksityiskohdat, joista tuolin aidoksi tunnistin. Sitten vertailin, kumpi on paremmassa kunnossa ja marssin kassalle – nopeat kaupat! Mutta siinä vaiheessa, kun on päättänyt tällaisen hankkia ja odottanut pitkään, että se löytyisi, ei enää ostohetkellä tarvitse juuri miettiäkään!

Kyseessä on Artekin tuoli 66:

Tuoli on vanhaa Artekin tuotantoa eikä todellakaan uudenveroinen, mutta silti mielestäni erittäin hyväkuntoinen ja oikeinkin hintansa veroinen! Toki lakkapinta on kellastunut, mutta se on enemmänkin näiden huonekalujen ominaisuus kuin vika. Selkänojan takaosassa oli pieni kolhu, mutta muuta moitetta en löytänyt. Tuoli on tukeva; ei nitku eikä nitise. Se tulee meillä käyttöön ruokapöydän yhdeksi tuoliksi ja välillä se siirtyy myös aulaan tarpeelliseksi laskutasoksi.

Alkukesästä ostin Torista kaksi Artekin vanhaa seinähyllyä. Toisen mies maalasi valkoiseksi ja se päätyi aulaamme. Toisesta hiottiin kellastunut lakkapinta ja se taas pääsi työhuoneeseeni lisäsäilytystasoksi. Ehkä tämän tuolinkin voisi hioa ja käsitellä uudella lakkapinnalla, jotta sitä saisi ensimmäiset vuodet ihastella kauniin vaalean puun sävyisenä… Täytyy miettiä!

Lokakuun kirppislöytöihini kuuluvat myöskin kuvassa näkyvät ihana betoninen kynttilänjalka ja marja-/käpyoksa, jonka löysin tänään samasta paikasta tuolin kanssa:

Hieman tuollaista punaista piristettä, sillä eihän jouluaattoonkaan ole enää kuin tasan kaksi kuukautta! Kuvan taustalla näkyvät hiekan sävyiset samettiverhot on nekin nettikirppislöytö tältä syksyltä. Vasta tällä viikolla sain aikaiseksi silittää ne ja ripustaa ruokailutilan ikkunoihin. Isojen verhojen silittäminen on kyllä sieltä kotihommien ärsyttävimmästä päästä!

Olen niin tykästynyt noihin verhoihin ja niitä tulee ihasteltua monta kertaa päivässä, heh! Sävy on täydellinen, samettisesta tunnusta puhumattakaan. Muuttui kovasti ilme kotona, kun vaihdoin vuosia ikkunassa olleet valkoiset verhot näihin. Ihanat tähän syys-/talvikauteen! Olohuoneessa meillä ei ole verhoja muutamaan vuoteen ollutkaan enkä sinne verhoja varmaan enää kaipaakaan. Nautin isoista ikkunoista avautuvista vaihtelevista maisemista!

Tosiaan nämä meidän arkikiireet johtavat harmittavan usein siihen, että blogi vain käy mielessä, mutta muuta en ehdi. En kaivaa kameraa esille, saati tänne raapustelemaan… Instagramia tulee sitten päivitettyä aika lailla päivittäin, koska se on niin nopea kanava! Mutta pakko ehtiä tänne nyt säännöllisesti, koska joulukin lähestyy – joulunodotukseeni kuuluu täällä blogissakin fiilistely! :)

Lasten myötä olen oppinut arvostamaan syksyä ihan uudella tavalla. Nautin siitä pesämäisestä kotitunnelmasta, joka syksyyn kuuluu. Kesällä ollaan niin paljon ulkona ja toki syksyisinkin, mutta kyllä syksyllä iltaisin ollaan jo aiemmin sisällä koko perhe. Syysillat alkavat olla pimeitä ja haluan saada lapset sisälle oman kodin lämpöön suojaan sateilta ja koleilta ilmoilta. (Kun taas sitten talven tullen niihin pakkasasteisiin on tottunut eikä kylmä tunnu enää missään :D).

Meillä ei kesäisin takkaa juuri käytetä ja nytkin taisi tulla puolen vuoden takkatulitauko, kunnes taas tällä viikolla oli aika palata takkatulesta nauttimaan ja sen ympärillä fiilistelemään. Ja kyllä oli mukavaa kokkailla arkiruokaa perheelle, kun takassa paloi tuli!

Sytyttelin kynttilöitä, laitoin kivaa musiikkia taustalle ja ruuan uuniin. Nämä pienet, usein arkipäiviin muutenkin kuuluvat jutut tuntuivat tosi mukavilta takkatulen kera!

Isovanhempien pihan puista olemme saaneet herkuteltaviksemme sekä omenoita että luumuja:

Hirveän kiireistä on arkemme nykyään! Monia juttuja, joita ei arkisin ehdi edes miettimään, lykkääntyy viikonlopuille. Tänään on vuorossa yksi niistä: lähes räjähdystilaan ehtinyt varastomme saa tämän iltapäivän aikana järjestelmällisemmän ilmeen. Yritykseni tarvitsee lisää säilytystilaa ja sieltä on tarkoitus raivata tilaa myös näille tarvikkeille. Tarvitsisimme varastoon myöskin lisää metallihyllyjä, nykyiset ovat kymmenen vuotta sitten Clas Ohlsonilta hankittuja. Ovat alle 40 cm syviä ja mietiskelin, että niitä voisi laittaa kaksi peräkkäin, jolloin syvyyttä olisi enemmän, sillä tilaa tälle kyllä varastossa on! Saapa nähdä, mihin ratkaisuun tänään päädymme.

Nyt juon cappuccinon loppuun ja nautin tästä päiväuniajan rauhallisesta hiljaisuudesta. Ihania syyspäiviä teillekin! ♥

En muista kerroinko täällä, mutta Tigru siis tuhkattiin ja tuhkalle valitsin valkoisen pellavapussukan, johon kirjailtiin Rakas Tigru. En halunnut haudata Tigrua maahan mätänemään eikä mikään paikka tuntunut tarpeeksi hyvältä ja pysyvältä, siksi päädyin tuhkaukseen.

Osa tuhkasta otettiin tuhkaamossa talteen ja lähetettiin lemmikkien muistokorujen tekijälle Lunna-design Oy:lle. Tuhkaa käytetään lasihelmen teossa ja se muodostaa koruun mm. ilmakuplia ja oman uniikin kuvionsa.

Korun valinta otti oman aikansa! Valittavana oli värikkäitäkin lasihelmiä mustan ja valkoisen lisäksi. Oli muodoltaan pyöreää ja kulmikasta. Kyselin perheenjäseniltä hieman mielipiteitä ja osittain niidenkin pohjalta päädyin valitsemaan kulmikkaan (enemmän Tigrun näköinen) ja valkoisen lasihelmen. Koru toimitetaan aina mustassa nahkanauhassa, mutta vaihdoin sen kotona hopeiseen palloketjuun. Näin sitä tulee itselläni oikeasti käytettyäkin. Ja monta kertaa koru onkin reilun viikon aikana jo kaulaan ehtinyt! Se tulee käyttökertojen välillä riisuttua olohuoneen lipaston kulhoon, ei muiden korujen joukkoon vessan laatikoihin. Korussa on jokin oma piirteensä, joka saa hypistelemään korua tämän tästä. Kuin Tigrua silittäisi… ♥

Korun lasihelmi on valkoinen, jossa on ruskeita pilkkuja. Ilmakuplatkin näkyvät selvästi, jos hieman lähempää tarkastelee.

Korun mukana tuli pienessä pussissa korunteosta ylijääneet tuhkat. Ajattelin laittaa ne pellavapussukkaan muiden tuhkien joukkoon, mutta saimmekin miehen kanssa paremman idean ja kävimme sirottelemassa tuhkat erääseen Tigrun lempipaikoista: Halkokarin Mustakarille.

Teimme tuon reissun viime sunnuntaina, kun aurinko paistoi ja oli tosi kaunis syyskuinen päivä. Tigrukin oli syyskuinen kisu ♥. Sirottelin tuhkat erääseen meren äärellä olevaan heinikkoon, jossa Tigru usein tassutteli, ja mies sanoi liikuttavasti ”Sinne pääsi Tigru nyt seikkailemaan”.

Ennen tätä kotiamme asuimme miehen ja kissojen kanssa Mustakarin lähellä reilun kolmen vuoden ajan. Itse olen Halkokarilta kotoisin ja vanhempani asuvat siellä edelleen. Halkokari on minulle aina se rakkain kaupunginosa Kokkolasta. Tigrukin viihtyi siellä hyvin ja kesällä 2008 hän teki erään karkureissun, joka suuntautui juurikin Mustakarille! Kissaa etsittiin paikallislehdenkin avulla ja sitä kautta hän löytyikin. Tuon jälkeen koko raksavuoden ajan hän karkasi aina Mustakarille. Jostain syystä ei tullut sieltä ikinä itse kotiin, vaan hänet täytyi aina käydä sieltä hakemassa ja kovasti naukuen sieltä kaislikoista aina vihellyksiimme vastasi :D.

Emme ikinä unohda niitä kymmeniä, satoja iltoja, kun palasimme raksalta kotiin. Jos Tigrua ei näkynyt Sissyn seurassa portailla, koukkasimme aina Mustakarin kautta hakemassa matikaisen kotiin :D. Hän rakasti sitä meri-ilmaa ja kaikkia niitä hajuja. Miten onnellisena hän siellä aina nenä korkealla ilmaa haisteli, häntää innokkaasti puolelta toiselle heilutellen ♥.

Sellaisena ihanana, ketteränä ja onnellisena kisuna Tigrun muistamme. Oli niin ihana sylikissa, tosi seurallinen ja aina mukanamme kaikissa touhuissa ♥.