/

 

Kaikenlaisia kesäisiä herkkuja löytyy tältä ihanalta pihalta (kaikkiin omenoihin ei ole tuholaiset päässy)!

Ennen löyty vielä enemmänkin, mutta pian 80-vuotias mummuni ei tänä päivänä enempää jaksa…

Pikkutyttö kun olin, oli mummun ja pappan piha maailman herkullisimpien mansikoiden kasvualuetta <3. Mansikkamaita oli valtavasti! Siellä sitä tuli vietettyä monet kesät, mansikoita poimien… Joka toinen eksyi kyllä omaan suuhun!

Takapihalla istuin yllä näkyvän pöydän ääressä ja taittelin mansikkarasioita valmiiksi myyntimansikoille. Jalat ei yltäny tuolilta maahan, mut oli kiva olla avuksi :).

Pieni tyttö nautti pikkuaskareista ku sai samalla herkutella mansikoilla ja niitähän riitti!
Aikuiset poimi mansikoita sekä itelleen että myyntiin, jotku asiakkaat poimi mansikkansa itse. Mansikan litrahinta tais niinä päivinä olla muutaman markan (3 markkaa/litra?), euroissa noin 0,50 €. Nyt mansikan litrahinta on neljän-viiden euron luokkaa :).
Mummu ja pappa toi mulle vähän väliä kourallisia mansikoita et otahan tästä. Pappa toi aina ihan pieniä mansikoita, sanoi niiden olevan maultaan parhaimpia: tosi makeita ja herkullisia! Pappa oli oikeassa.
Mummu puolestaan tarjos mansikkamaan suurimpia mansikoita: upeita, punaisia, valtavan kokoisia! Mutta maku ei vetänyt vertoja niille makeille pikkumansikoille, vaikka ulkonäkö pikkumansikat voittikin.

Enää ei ole mansikkamaita. Eikä pappaa <3

Lapsuuden muistoista,

/

>

En olekaan vielä näyttänyt teille näitä kuvia (vaikka aikomus oli jo viime syksynä…)! Kuvat on viime syksyiseltä Sardinian lomaltamme. Viimeisenä lomapäivänä oli sopiva ilma vuokrata auto ja hurauttaa vuoristoteille, päämääränä meillä oli vaikuttavan näköinen paikka nimeltä Capo Caccia.
Capo Cacciaan tutustuimme myös mereltä käsin, kerroin siitä viime syksyisessä postauksessani Mikkihiiret merihädässä. 

Tästä ”kissahotellin” pihalta näkyy hyvin tuo vuoristo:

Jo täältä vuoristotien alkupätkältä oli aika pelottavat näkymät alas… Pelkäsin matkaseuralaisteni puolesta… Ja katsokaa kuinka pieneltä ihminen tuolla korkealla näyttää!

Jatkettiin autolla matkaa vielä korkeammalle, aivan vuoristotien päähän, hui!

Tosi pelottava näky oli alas vuorenrinnettä. Portaat kiersi vuorta ja tottakai miesten oli päästävä niitä testaamaan…

Tämä on yks mun lempparikuvista: upea maisema & valloittava meri, jossa valkoinen purjevene pienenä pisteenä <3 (Veljeni ottama kuva.)

Sillä välin ku miehet kiersi vuorta ”hieman” alaspäin, mä odottelin heitä turvallisesti vuoren yläpäässä. Välillä hermostuin ku miehet katos näkyvistä… Oli jossain vaiheessa pakko huutaa et nyt takas tänne ja heti! Kivasti kaiku tuolla :P

Välillä oli pakko ottaa tukea :P

Tässä Algheron keskustassa otetussa kuvassa näkyy kaukaisena tuo Capo Caccia. Jo tuona loman toisena päivänä kiinnostuimme paikasta, se näytti niin mielenkiintoiselta ja näkyi moneen paikkaan :)

Osa kuvista on veljeni ottamia. Terkkuja vaan, tais herätä matkakuume :P

/

>

Nyt vihdoin vuorossa tämä kolmas osa, kiva kun maltoitte odottaa!


Ulkokesäkattauksissa saa mun mielestä, ja ehkä pitääkin, näkyä luonnonmukaisuus.
Kesäisestä luonnosta löytyy vaikka mitä kivoja pöytäkoristeita kattauksiin: kiviä, hiekkaa, käpyjä, oksia… Luonnonkukkien lisäksi omia kukkapenkkejä kannattaa hyödyntää (jos raaskii). Myöskin lasihelmet, kristallit ja simpukat sopivat pöytää koristamaan!



Kesäjuhlissa ei pöytäliina välttämättä ole aivan ehdoton. 

Pöytäkoristeet pääsevät parhaiten esiin mahdollisimman neutraalista alustasta: paljaalta pöydältä tai esim. valkoiselta pöytäliinalta. Valkoinen liina on aina juhlava, tyylikäs ja hillitty valinta. 
Jos kuitenkin haluaa väriä pöytäliinaan, on hyvä muistaa ettei käytä väriä liikaa. Joskus esim. värikäs pöytäliina ja värikkäät lautasliinat riittävät. Ja nämäkin mielellään toisiinsa sointuen :). 

Pöytää voi elävöittää juuri esim. pöytäkoristeilla (kivet, kynttilät, hiekka, luonnonkukat) ja astioilla. Kukkia voi laittaa maljakkoon tai vaikkapa suoraan pöydälle (kunhan niissä ei oo kovin paljon ötököitä…). 

Kiva idea pöytäkoristeiksi; juhlan päähenkilön kuvia tuikuilla valaistuina!
Kuluvan sesongin tuotteet sopivat hyvin kattauksia koristamaan; kesäaikana luonnonkukkakimppu, syksyllä värikkäät syyslehdet, hedelmät, pihlajanmarjat…
Vain mielikuvitus on rajana!

Oispa ihana päästä järjestämään tai ainakin osallistumaan tämänkaltaisiin puutarhajuhliin! Kattaus kaikkia pieniä yksityiskohtia myöten hurmaava, just mun makuun. 


Jo kauan oon haaveillu illallisesta kauniiden, vanhojen puiden alla, jossa tunnelmaa ois luomassa oksalta toiselle jatkuva lasipurkkituikkujen (rautalanka)rivistö <3.






Ja mikä ettei rentoon kesäiltaan sopisi kivasti myös kattaus nurmella!
Hämärtyvä kesäilta, muutama pellavaliina, röykkiö kynttilöitä, kaapillinen eripariastioita, riemukasta naurua ja illanvietto voi alkaa!



Googlen kuvahaku



Ja näin alkoi myöskin uusi elokuinen viikko!
:)