Nyt vihdoin ehdin suorittamaan arvonnan, lomalla meinaa pitää hieman kiirettä! Tosi moni teistä olisi halunnut voittaa upean riippukeinun omakseen eikä ihme! Kommenttien joukossa tätä yksilöä tituleerattiin jopa riippukeinujen mersuksi ;).
Vaikka niiiiiin mielelläni olisin riippukeinut kaikille teille suonut, random.org arpoi kuitenkin vain yhden voittajakommentin 339 kommentin joukosta. Arpaonni suosi tällä kertaa kommenttia numero 140 ja tässä voittajakommentti:
Olen lähettänyt voittajalle sähköpostia! Jos en kuule hänestä sunnuntai-iltaan 24.6. klo 21 mennessä, joudun arpomaan uuden voittajan.
Mahtavia, rentoon kesäpäivään sopivia kommentteja tulikin lukuisia, tässä pari (ja varsinkin tähän ensimmäiseen voin itse niin hyvin samaistua ;)):
Toivotaan, että huomenna olisi mahdollista loikoilla edes hetken riippukeinussa päivänkakkara suussa, sillä tänään on lähes koko päivän satanut vettä…
Tänä tiistaina hieman vakavampaa aihetta…
Sillä tähän vuodenaikaan on paikallaan muistutella tärkeästä asiasta: kesäkissan ottaminen on erittäin raakaa ja julmaa! Kissa, kuten kaikki muutkin perheen lemmikit, on perheenjäsen siinä missä lapsetkin. Lapsiakaan ei hylätä silloin kun niistä alkaa olla muutakin kuin iloa ja kivaa seuraa. Mitään elävää olentoa ei saa hylätä kun homma käy liian työlääksi tai kun uutuuden viehätys on ohitse. Kun lemmikin päättää perheeseen ottaa, tulee siitä kantaa vastuuta aina sen kuolemaan saakka. Kovin vakavan allergian (= henkeä uhkaavan) sattuessa on omistajalla yhtä lailla vastuu lemmikistään: sille tulee etsiä uusi, hyvä ja rakastava koti.
Siihen asti, kun näitä julmia ja sydämettömiä kesäkissan ottajia (voiko niitä kutsua edes ihmisiksi?) vielä jostain käsittämättömästä syystä löytyy, on ihana huomata, että on myös niitä, joilla se sydän on! Tästä linkistä pääset lukemaan Saara-kissan tarinan.
Tämä eläinten kaltoinkohtelu ja varsinkin tämä järkyttävä ”kesäkissailu” saa mut niin kovin surulliseksi ja myös vihaiseksi. Olen aiemminkin täällä kirjoitellut näistä asioista ja tulen näin tekemään jatkossakin.
Nytpä haastan kaikki teidätkin levittämään tätä tietoa sekä blogeissanne että facebook-profiileissanne! Ihan vain sen vuoksi, ettei yhdenkään tuntevan kisuparan tarvitsisi kokea tätä kohtaloa:
Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään. Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää. On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa. Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa. Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan. Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi. Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi. Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja. Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna. Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on. Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon. Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois. Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele, lähditkö mökiltä sinä puhtain sydämin?
Kaikille karvakavereille omaa rakastavaa kotia koko sydämestään toivoen,
Pitkästä aikaa vuorossa blogikatsaus menneisyyteen! Nämä on näitä bloggaamisen kivoja puolia: voi aina palata katsomaan, missä merkeissä vietettiinkään viime joulua, pääsiäistä tai tällä kertaa juhannusta! En kovinkaan usein lue vanhoja postauksiani, mutta joskus kyllä palaan menneisyyteen muistelemaan :). Ne hetket taitavatkin olla verrattavissa valokuva-albumien selailuun, sellaista harrastin viimeksi lapsena. Nykyään en teetä kuvia valokuviksi asti, sellaiset tapaukset on erittäin harvassa ja koskevat lähinnä joitain erityisiä juhlia. Valokuvia tulee katseltua tietokoneen tai tv-ruudun kautta, se riittää. Jos teettäisin kaikki valokuvani, hukkuisimme niihin, sen verran valtavasti niitä tulee otettua. Mites muilla, vieläkö perinteiset valokuvat on pitäneet asemansa?
Mutta nyt viime juhannuksen tunnelmiin!
Juhannus 2011 oli erittäin terassipainotteinen, sillä pääterassimme valmistui juuri sopivasti juhannusta varten. Olimme innoissamme uutukaisestamme eikä sieltä juurikaan malttanut poistua; emme me eivätkä kissat.
Terassia koristi juhannuskoivut isoissa valkoisissa ruukuissa ja pöytämaljakoissa. Juhannuskoivut tuoksui asiaankuuluvasti myös saunassa, juhannuksena tulikin saunottua ahkerasti. Saunan jälkeen oli ihana istahtaa terassille nauttimaan virvokkeita raikkaassa illassa: pitkin päivää oli satanut vettä.
Valmistin loppuiltaa varten ihanan raikasta ja herkullista juomaa mm. raparperilikööristä, sitä voisikin tehdä taas tänä kesänä!
Pikkutunneilla oli mukava tunnelmoida uudella terassilla, siemailla punaviiniä ja herkutella Fazerin sinistä, nauttia keskikesän juhlasta.
Saapa nähdä millaisissa merkeissä tänä vuonna juhannusta vietämme! Juhannus on aina ollut meille sellainen juhla, jonka viettoa ei juurikaan etukäteen suunnitella. Perinteisesti nytkin vielä suunnitelmat auki…
Mutta katsotaan, ehkä sitä vielä jotain keksii!
