/

 Törmäsin Alvhemin sivuilla tähän kivaan raitatapettiin, josta muistin heti ne kymmenet tapettietsiskelyreissut raksavuodelta… Tällaista tapettia harkitsin nimittäin yhtenä vaihtoehtona johonkin kotimme makuuhuoneista. Silloin tuntui ihan hirmuisen tylsältä ja kalsealta vaihtoehto, jossa kaikki kotimme seinät olisivat valkoiset. Enää ei tunnu siltä ;)

Kauniin sängynpäätyseinän sillä saa aikaan! Voi tosin olla, että itse kyllästyisin tuohon melkoisen pian. Sen vuoksi valkoiseksi maalattu seinä on kovin tuttu ja turvallinen valinta.


Meillähän on aulassa yksi pitkä seinä tapetoitu pystyraitatapetilla. No nyt näin reilun kahden vuoden asumisen jälkeen täytyy todeta, että seinäpinta tullaan uusimaan (mielellään ennen ensi kesää). Tapetin sävy on liian romanttinen mun makuun ja samaa mieltä on myös meidän kissakaksikko: aika kivoja suikaleita siitä on saanut kynsillä irti :P. Yhden makuuhuoneen ovenpieli on nimittäin sellainen, jota täytyy usein ohimennessään raapaista ja erityisesti silloin, kun halutaan ulos… Se raapiminen jotenkin tehostaa sitä ulos naukumista ;D. Joten ehkä tuokin seinä saa pintaansa maalikerroksen, sävyinä joko valkoinen tai vaaleanharmaa. Jokin tosi tumma harmaakin houkuttelisi (tai munakoison sävy), mutta aulasta tulisi silloin varmasti liian pimeä. No mutta, katsotaan mitä saadaan aikaiseksi!


Onko muilla lähivuosina rakentaneilla mennyt jokin raksavuoden aikana tehty valinta uusiksi?

Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.

/

 Pinnistelin tänne asti :D. Ajattelin nimittäin, että kun jouluun on päivälleen kaksi kuukautta, voi tämän fiilistelyn pikkuhiljaa aloittaa (blogissakin). Kaikkien ei toki tarvitse vielä joulufiilistellä, mutta ne jotka haluaa, se heille/meille suotakoon. Jokaisella on varmasti omia jouluun liittyviä rutiineja: toiset viettävät joulua tasan joulunpyhien ajan, toiset ehkä aloittavat joulunvieton viikko tai pari ennen jouluaattoa. Tai sitten se joukko, johon itse lukeudun: on ihana piristää tätä synkintä vuodenaikaa ajattelemalla ja odottamalla jotain iloista, jotain kivaa kohokohtaa. Suunnitella tulevaa joulua kaikessa rauhassa, miettiä kodin jouluasua, askarrella joulukortteja, suunnitella lahjoja, paketoida niitä ajan kanssa kynttilänvalossa joulumusiikista nauttien… Puhumattakaan niistä ensimmäisistä kerroista, kun valmistaa joulutorttuja ja nauttii ne lämpimän glögin kera; tämä yhdistelmä maistuu aina parhaimmalta silloin, kun sen kokee ensimmäisen kerran sille vuodelle! Näistä en ole vielä tehnyt muuta kuin pientä suunnittelutyötä, niin ja paketoinut yhden lahjan ;). Joulumusiikkia aloitan kuuntelemaan vasta marraskuun loppupuolella tai sitten kun siltä tuntuu, voiko tuota edes aikatauluttaa… Olisi ihana ostaa jokin uusi joululevy tälle vuodelle! Esim. Michael Bublén, johon jo viime jouluna niin tykästyin, mutta jätin vielä hankkimatta. Hänen joululauluistaan tulee ihana fiilis, sellainen lämmin ja hyvä olo. Tuo onkin yksi mun joulurutiineistani: käydä Anttilan TopTen-osastolla katsastamassa joululevyvalikoima; joskus tulee hankittua joku levy, joskus ei. Ja Anttila siksi, että siellä on mielestäni paras joulutunnelma :D.

Parisen viikkoa sitten meidän kotiin ilmestyi jotain joulusta kertovaa. Mietin, että taidankin tehdä tästä perinteen: aloittaa kodin vaivihkaisen joulupukeminen Design House Stockholmin Joy-kynttelikölläni. Tämä on meillä nyt toista joulua ja pidän tästä (jos vain mitenkään mahdollista) vielä enemmän kuin viime jouluna.

Inspiraationsa Joy-valaisin on saanut käsintehdyistä kynttilöistä ja toisiinsa nojaavat ja toisiaan tukevat kynttilät kuvaavat sitä iloa, joka syntyy, kun voi viettää aikaa rakastamiensa ihmisten kanssa.

 Joy on kiva siitäkin syystä, ettei se ole liian jouluinen, vaan sitä voi käyttää jo näin hyvissä ajoin ennen joulua luomassa nimensä mukaisesti iloa ja toki myös valoa pimeisiin iltoihin. Meillä siihen on syttynyt valot nyt joka päivä ja varmasti tulee vuoden loppuun asti syttymäänkin. Joulukuussa sille täytyy vain keksiä jokin toinen paikka ettei tuossa lipaston päällä jää joulukuusen varjoon. Joulukuusi tulee tänä vuonna nimittäin tuohon olohuoneen ja ruokailutilan rajamaille, kuten ensimmäisenä joulunakin. Siinä on joulukuuselle täydellinen paikka. Siitä se näkyy sekä olohuoneeseen, ruokailutilaan, keittiöön ja heti, kun saapuu kotiin <3.

Viime vuonna kynttelikkö koristi ruokailutilaa, kuvia näet Jouluisen illan pimetessä -postauksestani. Tuon postauksen kuvissa näkyy myös viimevuotinen Blossa-glögipullo, jonka tumma, kahviarominen sisältö sai näyttämään mustalta. Tämän vuoden Blossa on aika kivassa valkoisessa pullossa, jokohan sitä on saatavilla…
Onko teidän kodeissanne jo jotain joulusta kertovaa tai siihen edes hitusen viittaavaa?

/

Oli ihan pakko tulla tänne blogiin hekottamaan, voi elämä mä repeilin äsken! :D Tässä pientä tapahtumaketjua:
Kävin asioilla, viimeisenä ruokaostoksilla. Muffinssihyllyllä oli niin herkullinen jättimuffinssi, se aivan huhuili sieltä, oli pakko ostaa se. Tulin kotiin ja laitoin ostokset kaappiin, ajattelin et katson boxilta yhden Emmerdalen ja herkuttelen muffinssin. Se oli sellainen suklaamuffinssi, jossa päällä paksu vaniljainen kuorrute, tiedättehän. Sen sisällä oli lisäksi jotain kermavaahdon tapaista, slurps. Sen herkutteleminen olikin niin sotkuista et menin välillä pesemään käteni, ajattelin siinä niitä pikaisesti pestessäni ettei se nyt voi tässä ajassa ehtiä. No tottakai se ehti. Nostin kissan ilmaan, kissa nosti suullaan muffinssin ilmaan. Ehkä siinä vaiheessa, kun kiskoin sormet taas aivan mönjässä jättimuffinssia kissan suusta, tajusin et peli  o n   j o  menetetty. Kissa aivan puhisi herkkupala suussaan, ei meinannutkaan päästää irti. Puhku ja puhisi ja toisella etutassullaan työnsi mun rintakehää itsestään kauemmaksi. Sain mä siitä palasta lopulta puolet pelastettua… Loput herkuteltiin sit lattialla, osa myös olkkarin matolla. Kätevä tuo nukkamatto ku siitä voi aina leikata noita lankoja irti kun sattuvat sotkeentumaan esim. muffinssiin… Ja vanhempi kissaneitinen, joka ei todellakaan mistään muffinsseista edes välitä, ryntäs heti apajille ku kerran nuorempikin. Varastettu ruoka, parempi mieli?

Pelastettu muffinssimurunen… Nam?

Näettekö tässä asennossa saman voitonriemun ku minä? Tuo hännän asento on aika paljonpuhuva! :D

Rontti, that’s my middle name!

Mä sain pikkuriikkisen herkutella muffinssilla, sit sain nauraa mahani kipeäksi ja lopuksi vähän siivoilla. Kissat sai herkutella ja elää jännittäviä hetkiä. Miten ne toimikaan aivan kuin kimpassa suunnitellen koko homman?

Nyt pesevät onnellisina turkkejaan.
Aivan heti ei ehkä kannata syliin kuitenkaan.