Joo, tiedän, tulee hiukan viiveellä nämä mun tunnustuksiin/haasteisiin vastaamiseni :P
Tämä sama Versatile Blogger Award mulle on ojennettu melko monesta osoitteesta viimeisten parin (ehkä jopa kolmen?) kuukauden aikana ja koska aikaa on kulunut noinkin pitkään, en enää muista ketkä kaikki tämän minulle antoivat :/. (Saa laittaa viestiä niin osaan lisätä oikeat henkilöt tähän listaan!) Ainakin kiitokset JanetInanaa & littleB! Myöskin Mabn ojensi minulle tunnustuksen, kiitos vielä :)), en lähde kuitenkaan toistamiseen niihin kysymyksiin vastailemaan, vaan yli vuoden takaiset vastaukseni löytyvät täältä.
Tämän postauksen kuvituksena kukkakuvia vanhempieni luota.

Kun on näinkin kauan blogannut, tulee nämä ”kerro itsestäsi niin ja niin monta faktaa” -jutut entistä vaikeammiksi. Kauan meni näidenkin seitsemän kohdan miettimiseen aikaa, mutta jotain sain kasaan!

1. Olen usein niin tarkka, että se rasittaa jo itseänikin… Kaikkiin asioihin tämä ei ulotu, mutta joskus saatan viilata jotain yksityiskohtaa niiiiin monta kertaa että! Ja jos en sitä tee, se asia jää mun mieleen enkä saa siltä mielenrauhaa… Ois kyllä kiva, jos ulottaisin tämän tarkkuuden myös siivoamiseen siten, että siivousmotivaatiota ja -innokkuutta olisi enemmän ja useammin

2. Tuosta tulikin mieleeni toinen seikka! Nimittäin joskus hieman ”huokailututtaa”, kun joku luulee pelkkien kuvien perusteella, että meillä on kotona aina kaikki paikat tiptop. EI, ei ole. Meillä on ihan normaali koti, jossa eletään, kuten kaikilla muillakin. Minä vain satun kirjoittamaan blogia, jossa kotimme on pääosassa ja minua ei vain yksinkertaisesti motivoi nähdä minkäänlaisia sotkuja kuvissa. En todellakaan usko sen myöskään teitä lukijoita inspiroivan :D. Olen sitä mieltä, että jokaisella on omassa elämässään varmasti ihan tarpeeksi arkirealityä, ettei sitä enää blogiin tarvitse ulottaa.

3. Olen erittäin tunteellinen ja hiukan liian herkkä. Pahoitan myös mieleni herkästi. Näitä yritän korjata, mutta en usko koskaan siinä onnistuvani, joten asia on vain hyväksyttävä.

4. Esim. viimeksi hetki sitten pääsi muutama kyynel luettuani tämän artikkelin. Suosittelen kaikkia lukemaan, vie aikaa vain minuutin tai kaksi.

5. Näin MM-jääkiekon ollessa ajankohtainen: olen henkeen ja vereen Leijonien puolella! Silti jos saamme jossain pelissä useita maaleja (esim. Suomi-Ranska 7-1), säälin tosi paljon vastustajan maalivahtia ja toivon, ettei enempää maaleja syntyisi :D

6. Kun kännykkä herättää aamulla, nousen samantien ylös, noin kolmessa sekunnissa. En voi sietää torkuttamista enkä voisi varmastikaan torkuttajan kanssa asua :D. Onneksi olemme miehen kanssa tässä asiassa ihan samanlaisia! En siis alkuunkaan ymmärrä tuota torkuttamis-ajatusta; voiko olla inhottavampaa kuin herätä herätykseen, joten miksi ihmeessä se pitää kokea esim. kymmenen minuutin välein :O. En ymmärrä. Nooh, onneksi elämä on täynnä valintoja :D

7. Pikkutyttönä rakastin leikkiä autoilla ja mulla olikin paljon erilaisia autoja leluina, joskus ehkä autoja enemmän kuin nukkeja… Pikkuautot oli autoista parhaita ja esittelin uusinta ”autohankintaani” aina innolla lähes samanikäiselle serkkupojalleni. Minulla ei ollut automattoa, mutta serkullani oli. Aina kun kävimme heillä kylässä, kruisailin onnesta soikeana serkkuni automatolla :D. Joskus serkkuni taisi olla kateellinen, kun olin saanut uuden pikkuauton lahjaksi. Muistan pari kertaa, miten hän heillä kylässä ollessamme meni autotalliin ja löi upouuden autoni vasaralla mäsäksi :'(. Olin niin järkyttynyt, sillä itse vaalin kaikkia lelujani ja pidin niistä hyvää huolta. Että terkkuja vaan A, en ole vieläkään unohtanut! ;D

Tällaisia juttuja tänä maanantai-iltana! En nyt laita tätä eteenpäin kenellekään erityisesti, mutta kertokaahan te lukijat jokin fakta itsestänne ;)
Nyt mä lähden valmistamaan meille jotain hyvää iltapalaa ennen Suomen peliä, himoitsen mm. kohmeisia vadelmia!
P.S. Huomenna blogissa seikkailee eräs jättimäinen nalle! :D

Koska blogiani lukee myös joukko kissojen ystäviä, en malta olla jakamatta tätä tietoa täällä! Jos nimittäin sattuisi niin, että on joku muukin, joka ei tästä asiasta ole ihan perillä. Kiitokseni siis tarkkasilmäisille lukijoille, jotka minua varoittivat!

Kauniissa liljoissa on myös petollinen puoli: liljat ovat erittäin vaarallisia kissoille! Pikaisella etsiskelyllä löysin tämän tekstinpätkän:

Liljat voivat olla kissalle kohtalokkaita. Liljan kaikki osat ovat kissalle myrkyllisiä. Kissa voi saada myrkytysoireita vaikkei edes söisi liljaa. Jos ne pyyhkäisevät liljaa kävellessään sen ohi ja siitepöly harjataan pois niiden turkista, se voi olla vaarallista. Kissa saattaa sokeutua, oksentaa, saada munuaisvaurion, halvaantua tai jopa kuolla.
Älä pidä liljoja kotonasi tai puutarhassa. Jos sinulla kuitenkin on niitä esim. kukkakimpussa, pidä kukat poissa kissan oleskelualueelta. Siivoa siitepöly ja lakastuneet lehdet ja pese sen jälkeen kätesi ennen kuin kosket kissaan. 
Myrkytystapauksessa vie kissa välittömästi eläinlääkäriin. 

Ikinä ei voi tietää, tuleeko ihan kaikille kissoille liljoista oireita, mutta enpäs lähde riskiäkään ottamaan! Jos ei muuta, niin saan ainakin mielenrauhan. Mietin jos laittaisin liljat kesätakkaa koristamaan (siis takkapesään luukun taakse) tai sitten vien ne äidilleni. Pienet puutarhaunelmat meni kyllä tämän myötä uusiksi, mutta onhan noita muitakin kauniita kukkia!

Sitä paitsi, tuo liljojen tuoksu ei ole ollenkaan mun makuun! Oikein pistävä ja melko epämiellyttävä, joten ei nyt ihan hirveästi haittaa etten niitä enää voi sisällä tai omalla pihallani ihastella ;). Eilen vaihdoin liljojen maljakkoveden ja koko loppuillan oli nenässä se pistävä haju tuoksu. Kukkaistuoksut ei oo kyllä mun makuun, vieläkään!

Upea äitienpäivän ilma! <3 Toivottavasti joka puolella!
Täällä on aamusaunottu ja valmistauduttu lahjojen kera äitienpäivän viettoon. Onneksi asumme niin lähellä molempien vanhempia, että voimme vierailla sekä minun että miehen äidin luona samana päivänä.

Kävin äitini kanssa yhtenä päivänä kukkakauppakierroksella ja ostin elämäni ensimmäiset liljat:

 Ostin kaksi oksaa: toiseen pitäisi aueta neljä ja toiseen viisi kaunista, valkoista kukkaa. Sitä odotellessa!

Harvensin taas vihreitä lehtiä, kuten tapaan ruusuillekin tehdä ja kuvien ottamisen jälkeen lisäsin maljakkoon reilusti vettä, sillä eräässä lehdessä sanottiin näin:

Liljaan on perinteisesti yhdistetty monia hyveitä arvokkuudesta puhtauteen ja jalouteen. Liljat ovat yleensä kestäviä kukkia, jotka eivät vaadi mitään erityistä hoitoa. Maljakkovesi saa olla haaleaa tai viileää. Veden tulee ulottua miltei varren puoliväliin. Veteen tulevalta varren osalta poistetaan lehdet ja varsiin leikataan parin päivän välein uudet imupinnat. Vesi alkaa nopeasti haista, joten se on vaihdettava päivittäin. Kukkavirkisteet ja valoisa paikka edistävät nuppujen kehittymistä ja värittymistä.

Ehkä minäkin alan tällä tavoin pikkuhiljaa oppimaan lisää kukista ;). Liljoja näkisin mielelläni myös pihallamme, mutta pienistä puutarhaunelmistani kerron lisää toiste. Nyt äitienpäivän viettoon!

 Oikein hyvää äitienpäivää ihan kaikille äideille ja tähänhän luonnollisesti sisältyy myös kaikkien nelijalkaisten mamit! :))
Erityisonnittelut omalle äidilleni <3

Loppuun vielä erään laulun kovin liikuttavat sanat, jotka näin eilen fb-kaverini ansiosta ja vuodatin kyyneleitä yhden ämpärillisen verran:

Maan päällä paikka yksi on
niin pyhä armas verraton
mi tarjoo lemmen turvaisan
ja kätkee onnen kalleimman

Vain sydän äidin tunnet sen
näin hellä on ja lämpöinen
se riemuitsee sun riemuistas
ja tuntee huoltas tuskias

Kun ihmismielet vaihtelee
kun kiitos kaikuu vaikenee
kun poljetaan ja moititaan
jäät yksin yöhön unholaan

On paikka missä lohdun saa
sua sydän äidin rakastaa
voit hellään helmaan painaa pään
ja itket murheen lientymään

Pois moni kallis mennyt on
Sä kauan tunsit kaipion
Muut korvas aika mitkä vei
sydäntä äidin konsaan ei.