/

 

Tämä postausaihe löytyi postausluonnoksistani; olen kuukausia sitten saanut tämän haasteena muistaakseni paristakin blogista, joita en nyt kyllä häpeäkseni enää muista (saa hihkaista kommenttiboxiin!). Ajattelin, että nyt olisi sopiva hetki toteuttaa tämä, joten tässäpäs pientä raotusta astiakaappieni aarteisiin:

Pääastiasarjana löytyy blogissanikin tiuhaan vilahdellut Villeroy & Bochin New Wave -astiasarja, johon ihastuin muistaakseni noin seitsemän-kahdeksan vuotta sitten. Ensimmäistä kertaa bongasin nämä astiat nimittäin Salatut elämät -televisiosarjasta (tulipas samalla julkisesti paljastettua, että kyllä, olen joskus (eli en enää) seurannut kyseistä sarjaa :D). Sarjassa roolihahmo Juulialla oli kotonaan näitä astioita ja siitä sainkin sitten valtaisan kimmokkeen alkaa itsekin keräämään sarjaa. Keräämiseen meni vuosikausia, hinnakkaita astioita kun ovat, mutta hiljaa hyvä tulee! Mietin aina kaikessa rauhassa mitä osia itse tarvitsisin ja niitä olen sitten ostellut aina silloin tällöin ja paljon olen saanut astioita myös lahjaksi. Tällä tavoin harkiten ei ole tullut tehtyä hutihankintoja, vaan kaikki astiaosaset ovat päässeet käyttöön.

Nyt kasassa on kutakuinkin kahdeksan hengen astiasto ja sillä pärjää loistavasti. Löytyy neliönmalliset ruokalautaset, suorakulmaiset ruokalautaset, syvät keittolautaset/kulhot (joita käytän myös jälkkäritarjoiluun silloin tällöin), pasta-/salaattilautaset pienempään ruokailuun, yksi iso tarjoilukulho ja kaksi vähän pienempää, erilaista tarjoilukulhoa sekä kahvikupit party-asetteineen.

Villeroy & Bochin New Wave -sarjan lisäksi astiakaapeistani löytyy jonkin verran valkoista Iittalan Teemaa sekä uusimpina tulokkaina Iittalan Ego-kupit. Ego-kupeille en ole ostanut erikseen omia lautasia, vaan kun on tarvetta, käytän kuppien kanssa Teema-sarjan erikokoisia lautasia, aina tilanteen mukaan. Nämä kaikki astiat on mielestäni kivan yhteensopivia ja niitä on helppo yhdistellä, mikä lisää niiden monikäyttöisyyttä ja joka on itselleni astioissa tärkeää.

New Wave on vitivalkoisempaa kuin hieman luonnonvalkoisempi Teema, mutta sopivat silti kivasti yhteen. Iittalan Taika-sarjaa kokoelmastani löytyy näiden mustavalkoisten 0,6l kulhojen verran; kivat yhdisteltäviksi nämäkin!

Näistä New Wave -kahvikupeistani tulee usein kysymyksiä, että mitä kokoa ovat. Nämä omani ovat Caffe-mukit, tilavuus noin 3,5 dl. Jos joku mietiskelee mukin korvan sopivuutta vasenkätisille, niin vasenkätisille on saatavilla myös omia, vasenkätisten versioita :).

Nämä on ehdottomia lemppareitani astioistani, mutta löytyy kyllä monenlaista muutakin suosikkia aina viinilaseista vesilaseihin ja muihin kahvikuppeihin. Olenkin vuosien mittaan pyrkinyt siihen, että kaapeista löytyisi vain niitä erittäin mielekkäitä eli lemppareita ja osan vanhemmista astioistani olen harkiten laittanut kiertoon. Astiafriikkinä pidän kovasti kauniista, upeasti muotoilluista astioista, joten niitä on mukava käyttää arkenakin. En halua jemmailla kauniita astioita kaappeihin, ne on tehty käyttöä varten. Silti New Wave -ruokalautaset otan käyttöön lähinnä viikonloppuisin tai juhlapäivinä, arkipöperöt näyttää hassuilta noin isoilla lautasilla eikä juhlahetket sitten tunnu niin juhlallisilta, jos arkiruuat nautitaan samoilta astioilta. Mutta muita kyseisen sarjan astioita tulee käytettyä silloin tällöin arkenakin.

Mitäs kuuluu teidän lempiastioihinne? 

/

 

Koska FoxTown Outlet ei ihan täysin vastannut odotuksiamme, kurvasimme seuraavana päivänä taas metrolla Zani Viaggin toimistolle ja ostimme matkaliput Serravalle Outletiin, joka sijaitsee Genovan lähettyvillä. Milanosta Serravalleen on matkaa noin puolitoista tuntia. Mielessäni kaikui parin lukijan kommentit: FoxTownista en tehnyt niin hyviä löytöjä kuin Serravallesta… Koska matkaseuralaiseni oli heti valmis uuteen shoppailupäivään (jollain meni pää hiukan sekaisin Hugo Bosseista ja Tommy Hilfigereistä!), niin ei muuta kuin bussin kyytiin! Ajattelin, että jos en enää kolmatta kertaa Milanoon matkusta, niin kyllähän se yksi outlet jäisi mieleen kummittelemaan…

Serravalle Outlet on enemmänkin kylä kuin ostoskeskus, jollainen puolestaan FoxTown Outlet on. Tuon kylämäisyyden ansiosta jotenkin aivan unohti missä oli! Tosi kivannäköinen paikka, vaikkakaan bussimatkan maisemat eivät vetäneet vertoja FoxTownin reissun maisemille. Täälläkin oli shoppailuaikaa nelisen tuntia ja olen todella tyytyväinen, että lähdimme tällekin reissulle! Serravallesta tein enemmän löytöjä ja löysin mm. ne aivan upeat Burberryn nahkaballerinat; ne, joita edellisenä päivänä FoxTownissa ihastelin, mutta siellä kokoja oli jäljellä vain yhtä: 37. Nyt sain ne omassa 38 koossani enkä malta odottaa kesäkelejä! (Se ostospostaus on tulossa myöhemmin kun ehdin paneutua kuvaamiseen…)

Täällä oli myös Michael Korsin liike, jota ei FoxTownissa ollut. Muutamia muitakin eroavaisuuksia näistä kahdesta outletista liikkeiden osalta löytyy, kannattaa tutkiskella outlettien nettisivuja nähdäkseen, löytyykö joukosta ne itselle mieluisimmat. Jos minun pitäisi valita, kumpaan menisin vielä toisen kerran, kallistuisi vaaka Serravalleen aika ehdottomasti.

 Nyt toivottelen teille mahtavaa maanantaina, upea aurinko paistaa, toivottavasti sielläkin!

/

 

Viimeiset Milanon matkan syötävät tuliaiset pöydällä. Fazerin Sininen sai vahvan kilpailijan, ensimmäistä kertaa. Ensikosketus näihin suklaaherkkuihin tuli FoxTown Outletiin saavuttuamme; suklaapuodin myyjä jakeli suklaita ostoskeskukseen saapuville asiakkaille. Toimi! Suklaapussillinen mukanamme lopulta bussille palasimme.
Tosi herkullisia sveitsiläisen Lindtin Lindor-suklaita. Kovempi kuori kätkee sisälleen herkullisen pehmeän suklaasydämen.

Makuja laidasta laitaan – omaksi lempparikseni taisi päätyä tämä aika perusmaku: na-am!

Oli pakko laittaa vielä tämä kuva, vaikka tarkennus on vähän missä sattuu. Niin hauska tuo mun linssilude huomionkipeydessään!

Kisulla on myös sellainen omaperäinen tyyli, että jos vain mahdollisesti silitystä antava käsi on lähellä, siihen pusketaan omaa päätä ja kasvoja – silitä mua, silitä mua! Joskus myös tuota kättä vähän nuolaistaan ja saadaan siten samalla omat kasvot kätevästi pestyä :D. Tuon keinon kisu oppi pentuna steriloinnin jälkeen: kaulassa oli kauluri, joka esti oman naaman pesun, joten silittäjä sai pesun hoidettavaksi kädellään. Mitä kekseliäisyyttä!

Nyt taidan vetäistä uuden, pirtsakan värisen takin niskaani ja lähteä pienelle happihyppelylle! Eilinen vilukohtaus taisi johtua siis vain ja ainoastaan pienestä hytinästä pakkassäässä, hyvä näin. Kivaa sunnuntaita!