huhtikuu 2013 - Sivu 8 10:stä - All you need is White

Pienen tauon jälkeen muutama matkakuva Milanosta. Milanon sydämessä -postauksessani ihasteltiin näkymiä katutasosta, Piazza del Duomolta, nyt hieman korkeammalta: upean Duomon uumenista.

2000-luvun alussa Milanossa lomaillessani menin Duomon huipulle portaita pitkin, tällä kertaa valitsimme hissin. Lippuja Duomon huipulle myydään Duomon takana sijaitsevassa kioskissa. Portaita pitkin upeita näkymiä pääsee ihastelemaan 7 eurolla, hissilippu maksaa 12 euroa.

Melkoinen rakennelma se kyllä on! Valtavan kokoinen ja vaikuttava. Ei ihme, että Duomon rakentaminen on kestänyt vuosisatoja. Katedraalin upeuden oivaltaa vasta paikan päällä, kuvat voivat antaa ainoastaan jotain pientä osviittaa. Ja näitä kuvia mulla kyllä riittää, sillä rakennus on upein koskaan näkemäni rakennus; jopa Eiffel-torni kalpenee silmissäni tämän rinnalla.

Duomon katolla oli toki ahkerat valokuvaukset käynnissä: heittäkääs villi veikkaus mitä kansalaisuutta nämä ihmiset edustavat ;)

Päivä oli pilvinen ja hieman sumuinenkin, joten kuvat eivät ole ihan parhaita mahdollisia. Suosittelen kyllä ehdottomasti piipahtamaan täällä Duomon huipullakin! Täältä näkee kivasta näkökulmasta myös muita Milanon nähtävyyksiä, kuten allaolevassa kuvassa näkyvä Galleria Vittorio Emanuele II sekä Castello Sforzesco, joka sekin on ihan kävelymatkan etäisyydellä Duomosta – vastapäätä, Via Danten toisessa päässä.

Piazza del Duomo:

Iiks, tässähän alkaa matkakuume nostaa päätään! Hmm, mihin lähtisi seuraavaksi… Lontoo, Praha, Wien, Tukholma, Kööpenhamina vai aurinkoloma?

Saahan jo kurkistaa tulevaisuuteen ja fiilistellä aivan nurkan takana häämöttävää kesää..? En millään enää malttanut olla postailematta näitä kuvia, aivan ihania! Talven aikana oli ehtinyt jo unohtua, miten upeilta ja kesäisen merihenkisiltä näyttävätkään yhdessä sinivalkoiset tekstiilit ja puiset yksityiskohdat kuten leikkuulaudat!

Ihastelin erityisesti näitä sinivalkoraitaisia lautasliinoja, joista yksi tässä leipäkorin liinana:

cats

Täytyy ihan vakavasti harkita noiden tilaamista, niin kauniit ovat. Mieltymykseni vaaleansiniseen jatkuu siis edelleen ja ties monettako vuotta eikä loppua näy!

Ihanan kesäisen rentoa ja huoletonta! Kun näihin kuviin hetkeksi uppoutuu, voi aivan aistia suolaisen meriveden tuoksun tuulessa. Kesä & piknikit, täältä tullaan!

Sellainen pieni mielikuvamatka kesäisiin hetkiin! Onko siellä joku muukin joka on alkanut vähitellen odottaa kesää? Ajatelkaas, kuinka tylsää ja tasapaksua olisi, jos olisi koko ajan kesä eikä olisi vaihtuvia vuodenaikoja, joita odottaa… On niin mielenkiintoista tarkkailla kevään etenemistä, vaikkakin tänä vuonna poikkeuksellisen hidasta sellaista. Saa kurkkia lämpötiloja ja nauttia ensimmäisistä lämpimistä auringonsäteistä, kuulla miten vesi valuu ränneistä; kuulla miten lumi sulaa! Miten ainutlaatuiselta tuntuukaan joka kevät kuulla ne ensimmäiset pikkulintujen laulut, niistä tulee niin hyvä mieli, vaikka onhan ne laulut kuultu aiempinakin vuosina. Silti se kevään ensimmäinen sirkutus on se mieleenpainuvin ja silloin huomaa, miten sitä onkaan kaivannut. On myös kiva huomata, miten kaunis vihreä alkaa pikkuhiljaa lisääntyä ympärillä. Ja sitten, kun nämä lumikinokset sulaa pois, ehkä se kaikista paras osuus: voi tuntea kevään tuoksun! <3
Joten hyvä näin, erittäin hyvä! Meidän vuodenaikojamme en antais pois! :)

Kuvat lainattu The White Company.

Tästä yhdestä kotimme makuuhuoneesta tuli kuin vahingossa lähes täysin valkoinen, kun siirsin olohuoneesta toisen valkoisen maton tänne. Olen nyt totutellut olohuoneessa yhteen mattoon; sinne on muutenkin suunnitteilla uusi ja isompi matto. Sitä oikeaa yksilöä en vain ole vielä löytänyt. Olohuoneen huonekalujen osalta mietin pientä uudelleensijoittelua, jonka huoneessa oleva yksi matto oikeastaan pakottaa tekemään. Ei kuitenkaan mitään kovin radikaalia, vain jotain pientä vaihtelua. Tähän voisinkin joku päivä kysyä teidän vinkkejä!

Heh, huomaako kummalla puolella sohvaa on viime aikoina istuttu ;). Kun sohvatyynyn kääntää, se on yhtä muhkea kuin tuo viereinen.

Tässä kun kuvailin, yritti eräs kisulainen koko ajan syliin… Nuorempi, jolla on aina aamuisin valtava halipula. Kun pari kertaa irrotin hänet olkapäältäni roikkumasta, meni kisu päättäväisesti sohvan taakse ja alkoi raapimaan sohvan kangasta, jonka tietää tasan tarkkaan olevan kiellettyä… Kävin (muutaman kerran) komentamassa ja sen jälkeen oli ihan hiljaista. Otin vielä pari kuvaa ja sitten kutsuin kisua. Ehkä juuri ja juuri ehti sekunti kulua kun hypättiin sohvan takaa käsinojalle:

Tuli juosten luo, voi sitä onnea ja kehräyksen voimakkuutta kun sai luvan ja ajan kanssa olla sylissä :D. Sitten pääsi vielä sylistä aamupalalle! Aamuruuan jälkeen on rutiini mennä sänkyyn jatkamaan unia, mutta joku rontti oli ollut tehokas ja sänky olikin pedattu jo aamuysiltä! Sen pitää olla petaamaton, jotta siellä viitsii nukkua tyynyjen ja peittojen suloisessa sekamelskassa, joten nyt nukutaan olkkarin matolla. En enää muista monettako tuhannetta kertaa totean tämän: ollappa kissa!

Eilen postista tuotiin se ihana maljakko, jota ehdinkin jo tovin odotella (ja joka oli ensimmäisellä kuljetuskerralla kymmeninä palasina). Tänään nappaan kauppareissulla maljakkoon jotain kivaa täytettä, ja taidanpa ostaa jotain herkkuakin, sillä saan iltasella eräät ihanat ystäväiseni kylään piiiiitkästä aikaa! <3 Aurinkoista päivää & iloista mieltä!

Korkealla Milanon sydämessä

Sinistä ja valkoista – ripaus kesää

Valkoisen huoneen väripilkut