Kuten eilen kirjoittelin, kävimme tänään tarkistamassa vauvamme tilanteen lääkärin luona. En osaa sanoin kuvata sitä pelonsekaista tunnetta niiden parin sekunnin aikana, ennen kuin vauva ilmestyi kuvaruudulle. Tuntui, että sydän ja koko maailma pysähtyivät hetkeksi. Mutta siihen kuvaruudulle hän ilmestyi, jalat kivasti ristissä <3. Monenlaisia poseerausasentoja saimme ihastella.
Lääkäri oli vankan kokemuksen omaava herrasmies, koko Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri. En ehkä muita enää kelpuutakaan :D. Herätti luottamusta jo etukäteen, puhumattakaan siitä, miten hyvä ja luottavainen mieli vastaanottokäynnin aikana heräsi. Tarkkaan ja huolellisesti vauvaa mittailtiin ja tutkailtiin, vailla hoppua. Niin pätevän oloinen, valtavan ystävällinen, sellainen jalat maassa -tyyppinen lääkäri, joka miehenäkin ymmärsi loistavasti odottavan äidin huolen. Totesi, että varmasti kaatumiseni Mallorcalla säikäytti sen verran, että vaikuttaa vielä osaltaan sekin ja saa aikaan levottomuutta. Oli täysin samaa mieltä kuin minä ja moni teistäkin, että näitä asioita on turha kotona itsekseen miettiä, asia selviää lääkärin vastaanotolla – se on jokaisen osapuolen etu. Niinpä, jos siellä nyt joku samanmoisen asian kanssa pähkäilee: ei muuta kuin pikaisesti aikaa varaamaan!
Olen saanut aika paljon kyselyitä siitä, miten kissat vaikuttavat raskausaikaani. Voin oikeastaan kertoa, etteivät yhtään mitenkään. Ainoa muutos on siinä, että mies hoitaa meillä kissojen pellettilaatikon koko raskausajan. Kissat saavat edelleen nukkua sängyssämme, jos haluavat, vaikka sitäkin jossain lippulappusessa kehotetaan välttämään. Ehkä ylihysteerisin juttu, jonka jostain netin syövereistä luin, oli se, että kissalta voi tarttua toksoplasmoosi odottavaan äitiin, jos hän silittää kissaa. (Kissa kun on pessyt peppunsa ja sen jälkeen koko turkkinsa, jolloin kielestä tarttuu turkkiin näitä bakteereja ja sitten ne tarttuvat ihmiseen kun he silittävät kissoja………..).
Puhuin tästäkin lääkärin kanssa ja hän totesi, että hyvänen aika: odottavia äitejä ja kissoja on maailma pullollaan eikä asiassa ole minkäänmoista ongelmaa. Ei tarvitse ajaa kissoja sängystä pois, kissat ovat siistejä eläimiä, eikä tarvitse hysteerisesti olla pesemässä käsiäänkään, perushygienia riittää, eikä missään nimessä pidä luopua kissoista raskauden takia. Tämän jälkeen hän vielä totesi, että toksoplasma-tartunta odottavaan äitiin on aika lailla yhtä todennäköistä kuin lottovoitto.
Kurjaa, miten kaikenlainen väärä tieto leviää internetissä ja ihmiset säikkyvät turhaan, vailla faktatietoa, jota olisi nyt tarjolla tässä:
Ihminen saa toksoplasma-tartunnan tavallisesti syötyään huonosti kypsennettyä lihaa (mm. sikaa, lammasta, peuraa, jänistä). Toinen tartuntareitti on kissan ulosteiden käsittely sekä puutarhatyöt ja ookystien joutuminen näissä yhteyksissä ihmisen ruuansulatuskanavaan huonon hygienian vuoksi. On erittäin epätodennäköistä, että ihminen voisi saada tartunnan kissaa silittämällä tai muuten käsittelemällä, koska ookystia ei ole tutkimuksissa pystytty löytämään kissan turkista.
Jokelaisen tutkimuksen mukaan 48,4 prosentilla tutkituista 490 suomalaisesta kissasta todettiin vasta-aineita toksoplasmaloista vastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ne ovat jossain vaiheessa elämäänsä saaneet tartunnan ja todennäköisesti levittäneet ulostaessaan loisen ookystamuotoja ympäristöönsä. Tämä vaihe kestää 1-3 viikkoa. Tartunnan jälkeen kissalle muodostuu immuniteetti, eikä se eritä näitä ookystia enää uudelleen elämänsä aikana.
Raskaana olevien tartuntariskistä puhutaan paljon. Tutkimusten mukaan Suomessa riski saada toksoplasmatartunta raskauden aikana on noin 2,4 tapausta / 1000 raskautta (Lappalainen M). Käytännössä siis noin 150 raskaana olevaa naista saa tämän tartunnan vuosittain (vuonna 2010 reilu 61 000 syntynyttä lasta).
Tartunta todetaan verinäytteestä ja Suomessa kaikki odottavat äidit seulotaankin loistartunnan toteamiseksi. Kun tartunta todetaan ja hoidetaan, on synnynnäisen toksoplasmoosin eli sen, että syntyvä lapsi sairastuu, riski 0,3 – 0,5 tapausta / 1000 (noin 20–30 tapausta vuosittain). (Lähde: Kissaliitto.)
Ihminen voi saada toksoplasma-tartunnan kissalta ainoastaan syömällä juuri tartunnan saaneen kissan ulosteita. Ookystoja ei ole löydetty mm. kissojen turkista. Muita huomattavasti todennäköisempiä tartuntateitä ovat kudoskystia sisältävän lihan syöminen huonosti kypsennettynä; toksoplasmoosi on suhteellisen yleinen mm. sialla, lampaalla ja hirvillä. Ookystoja sisältävää multaa voi myös joutua suuhun: esimerkiksi puutarhatöiden yhteydessä sitä jää helposti kynsien alle ja sieltä se päätyy suuhun kynsiä pureskeltaessa tai ruokaa valmistettaessa. Huonosti puhdistettuihin, kypsentämättömiin vihanneksiin ja juureksiin tarttuu mukaan myös helposti ookystoja sisältävää multaa.
Tarvittaessa sekä äidiltä että kissalta voidaan tutkia vasta-ainetestillä ovatko he jo sairastaneet toksoplasmoosin. Jos sekä äiti että kissa ovat negatiivisia teoreettinen tartuntamahdollisuus on olemassa jos kissa päästetään pyydystämään ulkona vapaana saalista tai sille syötetään raakaa sian, lampaan tai hirvenlihaa. Tällöin äidin on kuitenkin saatava kissan ulosteita suuhunsa sen 1-2 viikon aika-ikkunan aikana jolloin kissan ulosteissa on ookystoja. (Lähde: Wikipedia, jossa lukuisia lisälähteitä aiheesta.)
Minä vetäydyn nyt pienen perheeni seuraan nauttimaan tästä lokakuun viimeisestä illasta. Kävimme ostamassa kaupasta vähän iltapalaherkkuja… Mutta ennen iltapalaa oikaisen tähän sohvalle kuuntelemaan vesisadetta. Kainalooni otan tuon torkkupeittokasan kuningattaren sekä pienen meditoijani ja taidanpa samalla vähän silitellä masuanikin <3.
