/

 

Vaikka aamusella oltiinkin hieman talvisemmissa tunnelmissa, niin nyt kuitenkin paluu tähän hetkeen. Kotia koristaa tällä hetkellä aivan ihana syyshortensian oksa, jonka sain eilen mukaani vanhempieni pihalta. Siitä tulikin mieleeni alkukesä, jolloin sain ensimmäisen kerran kotiinviemisiä heidän pihaltaan – tuolloin ne olivat syreenin oksia. Muistatteko kuinka aikaisin tänä kesänä huumaavan tuoksuiset syreenit kukkivatkaan!

153

Muistan vielä tuon alkukesän illan, kun tulin kotiin ja asettelin syreenit maljakoihin ja ripottelin niitä sitten ympäri kotia. Nautiskelin siinä samalla lasillisen valkoviiniä ja fiilistelin kesää, joka oli vasta aluillaan ja moni kiva juttu vasta edessäpäin.

157

cats

Niin nopeasti se kesä taas vierähti! Onneksi tuli vietettyä monia kivoja hetkiä, joita näin jälkeenpäin on mukava muistella. Pihaistutukset jäivät hieman vaiheeseen, mutta mitäpä noita stressaamaan – tuleehan noita kesiä! Nyt on talvi aikaa miettiä, minne istuttaa syreenejä, minne pari lumipalloheisiä ja mitäs muuta… Aika näyttää!

Tältä näyttää ruokapöytäämme tällä hetkellä koristava syyshortensian kukkanen:

023

Kukinto muistuttaa kovasti syreeniä, ihana! Täytyy varmaan istuttaa jossain vaiheessa tällainenkin pihallemme, niin upea väritys siihen syksyn edetessä tulee. Löytyykö tällainen kaunotar teidän pihaltanne?

cats

018

Olen täällä puuhastellut erään kivan blogiprojektin parissa, josta enemmän lähipäivinä. Mutta nyt sytyttelen muutamat kynttilät ja ryhdyn ruuan valmistukseen – mökkiraksalta ja tenniksen peluusta kotiutuu kohta eräs nälkäinen. Aloitan yksinkertaisen, mutta herkullisen kermaviilikastikkeen valmistamisesta; sitä en olekaan hetkeen tehnyt. Toivottavasti siitä tulisi yhtä herkullista kuin koulussa oli aikoinaan… Kodikasta sunnuntain jatkoa!

 

/

 

Tämä sunnuntaiaamu on kulunut kyllä aika hassuissa merkeissä… Kaikki sai alkunsa unesta, jonka näin ihan tuossa aamuvarhaisella, joten se oli mielessäni heti kun heräsin. Näin unta, että mua pyydettiin laulamaan Heinillä härkien erään firman joulujuhlaan ja olin aivan kauhuissani :D. Kohteliaasti kieltäydyin ja suututin sillä kaikki asianosaiset, höh.
Tämän syyskuisen sunnuntain aloitinkin sitten talvi- ja jouluhöpinöillä, mieheni iloksi… Muistelin, milloin viime vuonna satoi ensilumi ja se olikin helppo muistaa, sillä samana iltana vietimme miehen äidin kuusikymppisiä. Elettiin lokakuun loppua ja aamulla näkymä ikkunoista oli näin lumoavan upea:

0022

Tapahtumasta ja sen herättämistä fiiliksistä kirjoitin silloin Ensilumi-postauksen. Ajatella, että tuohon ajankohtaan ei ole kuin reilu kuukausi, viitisen viikkoa! Tämä syksy on ollut erilainen; ei ole näkynyt syysmyrskyjä eikä edes vesisateita, vaan joka aamu saa herätä auringonpaisteeseen, niin tänäänkin. Vaikkakin ehkä hieman itsekseni ajattelin, että olisipa vaihteeksi ihana herätä tuollaiseen valkoiseen maisemaan…
Näkymä on kuitenkin tämä: aurinko paistaa aika kirkkaasti vielä, nurmikko vihertää, mutta lehdet putoilevat puista. Eilen iltalenkillä katselin ympärilleni eikä syksyn tuloa huomannut juuri muusta kuin keltaisista lehtivanoista asfaltin ja nurmikon rajalla…

022

Koska uneni ansiosta joululaulut soivat päässäni heti herättyäni, en malttanut olla kysymättä miehen mielipidettä siitä, minne tänä vuonna sijoitamme joulukuusen :D. Ei ehkä miehen lempparipuheenaihe näin syyskuisena aamuna, mutta sain mukisematta vastauksen. En nyt iiihan vielä aloita blogin joulujuttuja, mutta pakko kuitenkin todeta että Joulu <3.

Mitäs veikkaatte: milloin saamme tänä vuonna nauttia ensilumesta?

 

/

 

Lauantaitervehdys! Täällä on vietetty tänään tehokasta kotipäivää ja hoidettu muutamia rästihommia alta pois. Erityisesti varastoprojektin kimpussa on tullut hääräiltyä: tehty taas reilun vuoden tauon jälkeen perusteellinen läpikäynti laatikoiden ja pussukoiden sisällön suhteen sekä luovuttu muutamista meille tarpeettomista tavaroista. Jännä miten sinne vuodessakin kertyy jotain ylimääräistä.
Nyt on kuitenkin varaston puoli lähes valmis, mutta ihan täysin valmista ei kuitenkaan tullut. Tulimme siihen tulokseen, että tarvitsemme yhden varastohyllyn lisää ja jatkamme projektia ensi viikolla, kun hylly on paikoillaan. Tulemme sijoittamaan uuden hyllyn varaston ja teknisen tilan rajamaille, jolloin siinä voi säilytellä myös viereisen autotallin (kaikki avonaista tilaa) tarvikkeita. Tällä hetkellä nuo tarvikkeet ovat varaston puolella yhden toisen hyllykön tasoilla ja sen hyllykön mielelläni omistaisin painepesurille, lehtipuhaltimelle ym. isommille jutuille. En voi sietää, että ne majailevat lattialla, kuten tämän koko kesän ovat tehneet… Olisi kivaa, jos varastossakin alkaisi pikkuhiljaa olemaan kaikille tavaroille oma paikkansa, jolloin tällaiset suuremmat varastoprojektit jäisivät kokonaan pois.
Sitten kun varasto on tiptop, täytämme sen kesäkalusteilla; siihen asti saavat olla vielä terassilla sadesuojan alla. Yksi kesän parhaita hankintoja muuten tuo sadesuoja! Siitä on tullutkin tasaiseen tahtiin kysymyksiä – kiinnostuneet löytävät kuvia ja lisätietoa Sohvaryhmän sadesuoja -postauksestani.

010

Veljeni kävi viime viikonloppuna mummumme luona ja toi sieltä tuliaisina viisi (!) muovipussillista omenoita, meille niistä päätyi kaksi, joista toisen veimme miehen vanhemmille. Yhdessäkin pussissa on meillä ollut tuhoaminen, huh! Mutta voi valtava miten herkullisia omenoita, en muistanutkaan miltä ne näin syksyisin maistuvat. Toiset kivan makeita, toiset taas ihanan kirpsakoita! Muutama omppu katoaa helposti päivässä välipaloina. Mummu soitteli viikollakin huolestuneena, että kuka noita omenoita vielä hakisi, kun niitä on edelleen ihan valtavasti :D.

cats

Omasta pussillisestamme on omenoita jäljellä vielä pari-kolmekymmentä. Ajattelin lauantain kunniaksi tuhota muutaman ompun Eräs syysherkku -postauksessanikin vilahtelevaa kauraomenapaistosta varten – yksi parhaimmista herkuista ikinä kylmän vaniljajäätelön kera! Saapa nähdä onko se entistä herkullisempaa mummun omenapuiden omenoista, mahdollisesti. Herkullista viikonlopun jatkoa!