/

 

Testasin vain, muistatteko muistuttaa mua tästä postaussarjasta… Ette muistaneet! ;) Nyt on kolmasosa vuodesta eletty, kahdesta viimeisestä kolmanneksesta tuleekin sitten omalla kohdallani hieman erilaiset! Mukava ajatella, että kaikkia ihania kuukausia on vielä edessäpäin. Kaikki pitkät kesäkuukaudet, syksyn tunnelmointi ja sitten se ihana joulunodotus…

Kokosin tästä vuoden ensimmäisestä kolmanneksesta tällaisen kuvakollaasin. Tammikuussa oli eniten lunta ja silloin koettiin myös koko talven kunnon (ja lähes ainoat) pakkaspäivät. Helmikuussa lumet suli vauhdilla ja alkoi näyttää siltä, että tulisimme saamaan aikaisen kevään. Maaliskuussa tilanne muuttui jälleen: lunta satoi lisää eikä lähestyvästä keväästä näkynyt enää merkkiäkään. Huhtikuussa vesisade korvasi lumisateet ja näky oli sen vuoksi jopa hieman surullinen.

2014-04-24

Mutta nyt näyttää taas paremmalta ja ainakin tällä suunnalla maata olemme saaneet nauttia ihanan aurinkoisista kevätpäivistä! Toki lämpöasteita saisi olla lisääkin, mutta kaikki aikanaan.

Nyt jatkan päivän puuhasteluja, kamala to do -lista, huh hah hei! Ärsyttävä piirre tällainen, ettei voi rentoutua, ennen kuin kaikki on valmista… Palaan vielä myöhemmin, moi!

 

/

 

Sellaista on vietetty täällä tänään: minä ja kissat. Aamulla makoiltiin nuoremman kisun kanssa pitkään sängyssä, hänelle ne aamuhetket on tärkeitä. Silloin on niiiiin kova halipula ettei meinaa haalareissa pysyä! Viime yön unen laatu oli vähän niin ja näin… Heräilin jatkuvasti ja olin aina herätessäni leikkaussalissa – olin siis koko yön kestävässä sektiossa. Että pitkä se voi olla sekin synnytys kuulkaas! :D Yöunia kurottiin umpeen sitten vanhemman kisun kanssa yhteispäikkäreiden voimalla, hän niin viihtyy kainalossa <3.

Vanhemman kisun turkki on edelleen tosi ohut, niin hirmuisesti on karvaa lähtenyt. Sitä kyllä näyttää kasvavan takaisin kaljuihin kohtiin, mutta viehän se aikaa. Kutinaa tuntuu olevan edelleen, vaikka sekä lohiöljy- että kortisonikuuri ovat päällä. Huomenna Oulun eläinlääkäri taas soittaa ja mietimme jatkoa. Toivottavasti kisu tulisi pian kuntoon! Onneksi on kuitenkin edelleen tosi pirteä ja oma itsensä eli mahdollinen stressi ei ole sillä tavalla ainakaan häneen vaikuttanut. Ns. stressihaihdutinkin on kotona valmiina, odottaa sitä oikeaa hetkeä ja pistorasiaan asennusta.

003

Onkohan kaikki kissat jogurttihirmuja? (Tämä hirmu ei malttanut pysyä edes paikoillaan kuvattavana, siitä tuollainen harmillinen epätarkkuus, höh.) Täällä ei voi kantta avata, kun jo juostaan luo… Yritän aina yskäistä siinä vaiheessa (heh), jotta voisin syödä jogurtin suht rauhassa ja antaa sitten vasta lopuksi kannen ja purkin kissojen nuoltaviksi… Näistä kun on tullut vuosien mittaan sen verran ahneita, että purkkiinhan se oma naama työnnetään, keinolla millä hyvänsä! Niin perinteinen muuten tuo jogurttia nenässä -tilanne tämän nuoremman kattimatin kohdalla – hän ei välitä ja aika kauan sai nenu näyttää tuolta :D.

Tänään käytiin hankkimassa vielä viimeisiä vauvatarvikkeita apteekista ja nyt ollaan vierailtu myöskin tulevilla isovanhemmilla viimeisen kerran vauvamasun kanssa. Kyllä kaikki ovat niin kuumeisesti vauvaa odottaneet! Pitkältä on tuntunut tämä viimeinen kuukausi, todella pitkältä.

004

Taidanpas nyt kaivaa tuolta kaapista hieman herkkuja esiin (lähti kaupassa hieman mopo käsistä…) ja alkaa nautiskelemaan tiistai-illasta! Mukavaa sellaista teillekin!

 

/

 

Muistatteko viime maanantaisen Kohti kuunvaihdetta -postaukseni? Mietiskelin siinä mm. sitä, tulisiko tuo kyseinen viikko olemaan se maailmamme mullistava viikko… No, se ei ollut, mutta tämä viikko on. Nyt se on vihdoin varmaa, sillä tänään lyötiin lääkäreiden kanssa lukkoon sektiopäivä.

Näin tämä nyt näyttää sitten kohdallani menevän, uskomatonta mutta totta. Pitkä käynnistelyprosessi ei tuottanut tulosta eikä luontokaan ole hommaan mukaan lähtenyt, joten vaihtoehtoja ei jää muita. Vauva on saatava ulos ilmeisen mieluisasta yksiöstään. Vielä hänellä on jonkin aikaa mahdollisuuksia syntyä itsestään, mutta maaliviiva on jo näkyvissä. Saimme kaksi peräkkäistä päivää, joista valita. Valintaamme vaikutti leikkaavan lääkärin lisäksi se, että tuo kyseinen päivämäärä on paitsi toisen kissamme (:D), myös edesmenneen ilopilleri-pappani syntymäpäivä. Poikamme tulee syntymään päivänä, jolloin hänen isopappansa täyttäisi tasan 100 vuotta <3. Noiden yksityiskohtien vuoksi tuntuu siltä, kuin tämä olisi tarkoitettukin näin.

Yllättävä itkukohtaus tuli tästä sektiopäätöksestäkin, ilman muuta tämäkin jännittää ja jopa pelottaa. Synnytyspelostani huolimatta olin valmis alatiesynnytykseen, mutta jos luonto ei edistä asiaa millään tavalla eikä kroppa näytä mitään lähestyvän synnytyksen merkkejä, ei jää muita vaihtoehtoja. Mitään käynnistystoimenpiteitäkään ei voida enää tehdä, joten kohti sektiota menemme. Nyt kuitenkin koen, että olemme antaneet vauvalle riittävästi mahdollisuuksia syntyä omia aikojaan ja se riittää. Myös vauvaa tutkittiin tänään huolella ja lääkäri sanoi, ettei ole lainkaan huolissaan hänen voinnistaan. Niin virkeä tapaus kuulemma, polski menemään runsaassa lapsivedessä hengitysharjoituksia tehden.

Sairaalakassissa jo pääsiäisestä asti asustaneen pupun asentokin on nyt vaihtunut rennosta…

036

… suhteellisen jännittyneeseen – nyt vihdoin alkaa tapahtua!

038

Sektiossa on toki omat riskinsä, mutta suunnitellussa sektiossa niitä on kuitenkin aina vähemmän. Lääkärit saivat ainakin oman mieleni suhteellisen rauhalliseksi asiasta heidän kanssaan juteltuani ja olo on nyt helpottunut. Nyt jotain tapahtuu varmuudella ja tämä pitkä käynnistelyprosessi tulee vihdoin tiensä päähän. Odotukselle on nyt jokin päätepiste.

Välillä on tuntunut harmilliselta huomata, miten useilla naisilla on hieman negatiivissävytteinen asenne sektiota kohtaan. Kaikki eivät jostain syystä pidä sitä synnytystapana. Itse olen vahvasti samaa mieltä kuin ihana ystäväni, joka kirjoitti minulle mm. näin:

On kaks tapaa synnyttää ja jokaisen meidän kroppa erilainen, niistä tavoista valikoituu se, kumpi on itselle ja vauvalle parempi. 

Siinä se tärkein! Eikä se tapa, vaan se palkinto <3.