/

 

Rakastan hankintojen tekemistä, mutta ehkä jopa enemmän niiden suunnittelemista. On erilaisia hankintoja: arvokkaita, joiden hankintaan käyttää huomattavasti enemmän mietintäaikaa. Sitten on huokeampia hankintoja, joita saattaa tehdä aika pikaisestikin. Jonkin kohdalla pysähtyy miettimään, onko tämä varmasti välttämätön, mutta joihinkin hullaantuu heti alussa niin, että päätöksen tekee melkoisen nopeasti sen suuremmin asiaa pohtimatta. Itselleni tuo hullaantumistunne tarkoittaa aina onnistunutta hankintaa.

Sain tämän aiheen tiimoilta itse asiassa haasteenkin Heidiltä Kuistin kautta -blogista. Kiitos!

”Mikä valaisin, matto, tuoli saa aina sydämesi läpättämään? Et kuitenkaan ole saanut aikaiseksi hankkia sitä, syystä tai toisesta.”  
Alkujaan tämä Sydämentykytyksiä-haaste on lähtöisin Retromoderni-blogista. Haasteessa on siis tarkoitus paljastaa omat sisustushaaveensa ja syyt siihen, miksi niitä ei ole vielä toteuttanut. Tätä aihetta tulikin hieman sivuttua tammikuisessa Vuoden 2014 sisustushankintani -postauksessani. Heti ensimmäisenä läväytän ruutuun tämän täällä jo ainakin kertaalleen nähdyn haavekollaasin (tuttu mm. Haavekollaasini-postauksestani vuodelta 2013):
kollaasi 1

Olen haaveillut Harri Koskisen Woodnotesille suunnittelemasta K-tuolista iät ja ajat – haaveilu jatkuu edelleen. Woodnotesin Avenue-matto saa aina aikaan ihastuneita huokauksia, mutta sitä vielä mietin ja tuumailen. Lähinnä mietin sen sopivuutta tummaan sohvaamme sekä sitä, kyllästynkö noin voimakkaaseen raitakuvioon… Louis Poulsenin AJ on ikisuosikki vuosien takaa, valkoisena ja pöytämallin versiona. Kaksi tässä kollaasissa keikkuvaa tuotetta kotiutin vuosi sitten: Louis Poulsenin Panthellan sekä HAY:n About a Chairin. Loistohankinnat!

Yksi hieman pienempi haaveeni on muutaman vuoden ajan ollut Eamesin RAR-keinutuoli. Se on keikkunut haavelistallani siten, että välillä se on siellä ja välillä ei. Olen puntaroinut sitä, että kyllästynkö siihen, kun sitä on viime vuosina näkynyt niin hirmuisesti joka paikassa. Ja jos täytyy tuota miettiä, niin puhuuko se jo omaa kieltään? Että jos oikein tarpeeksi jotain tahtoo ja itselleen mielii, niin ei sen kohdalla mieti kyllästymistä ainakaan kovin paljoa. Tuleekohan se silloin edes mieleen… Tämän vuoksi keinutuoli on jäänyt vain haaveilujen asteelle, vaikka sen hankkimiseen on rahatkin olleet jemmassa jo hyvän aikaa. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin oikein mukavalta ihastella sitä muiden kodeissa ja kuvissa! RAR:n rinnalla ihastelen valtavasti Innon Kola Light -keinutuolia.

Secto Designin valaisimet tuntuvat ihastuttavan vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Eniten mieleeni on Secto-pöytävalaisin sekä Secto-kattovalaisin valkoisena tai koivun sävyisenä. Tykkään hirmuisesti siitä, miten valo siivilöityy valaisimen raoista niin tunnelmallisen pehmeästi. Näkisin tuollaisen kattovalaisimen helposti ruokailutilassamme! Muuton Stacked-hyllymoduulit hivelevät silmää, mutta niille ei ole toistaiseksi löytynyt tarvetta kotoamme.

Kuvakansiot1-001

Tässä seuraavassa kollaasissa on sitten suht uusia ihastuksiani: Lundian kauniita hyllyjä, jotka näkisin ilomielin työhuoneessani. Ja tuo Artekin kaunotar! Mehiläispesä-valaisin upeassa valkoisen ja messingin sävyssä.

Kuvakansiot1

Näiden lisäksi löytyy vielä vino pino tuoleja sekä ehkä vielä pari pöytävalaisinta lisää… Haaveilu on kivaa ja rentouttavaa; aina pitää olla haaveita! En nyt jaa tätä haastetta kenellekään erityisesti, saa napata mukaansa jos tahtoo!

(Kuvat lainattu FDS.)

 

/

 

Nyt on ensimmäistä kertaa iPhonellani otetut kuvat paperisina pöydällä! Mietiskelin tuossa näitä kuvia katsellessani, että tuleeko kännykällä räpsittyä tunnearvoltaan tärkeämpiä kuvia kuin järkkärillä? Nimittäin isohko järkkäri ei ole aina mukana, mutta kännykkä on lähes poikkeuksetta. Niinpä sillä tulee otettua kuvia herkemmin ja ehkä juurikin niistä aidoimmista arkipäivän tilanteista. Saako sillä tallennettua hetken aidoimmillaan?

004

Blogiyhteistyössä Printicin kanssa sain teettää itselleni vinon pinon kännykkäotoksiani. Mikä Printic, mietit ehkä nyt. Kyseessä on siis iPhoneen (toimii myös Android sekä Windows -puhelimissa) ladattava ohjelma, jonka avulla voi tilata puhelimen kuvia printattuna. Lataat vain tämän ilmaisen sovelluksen kännykkääsi ja tilaat kuvat, yksinkertaista! Itselläni suurin aika meni kuvien valikoimiseen. Kuvia pystyi tilausvaiheessa myöskin muokkailemaan ja kuvatekstitkin niihin voi halutessaan lisätä. Itse tein tilauksen eräänä tiistaina ja seuraavana maanantaina kuvat olivat postilaatikossamme. Kirjekuoressa ja tuossa oranssissa laatikossa. Kuvat valmistetaan Pariisissa ja toimitetaan aina ilman toimituskuluja. Mielestäni ei pahan hintaisiakaan kotisohvalta tilattuna: 50 kuvan boxi 19,90 €.

008

Itse aloin ottamaan säännöllisesti kännykällä kuvia toukokuussa 2013, kun hankin ensimmäisen älypuhelimeni. Teetinkin nyt kuvia aina kesästä 2013 viime kuuhun saakka. Mielestäni polaroid-muoto tuo kuviin oikein kivan lisän.

Raskausaikana ei tullut hirmuisesti kasvavaa vauvamasua kuvailtua, en oikein ymmärrä miksi. Murtunut jalka kyllä vaikutti jonkin verran asiaan. Nyt kuitenkin hieman harmittaa, kun en esimerkiksi muista, miltä maha näytti jouluna 2013. Joitain satunnaisia kännykkäotoksia tuli kuitenkin otettua ja järkkärilläkin ihan raskauden loppuvaiheessa. Näytin tuota vappupallokuvaani miehelle tässä yhtenä päivänä, kommentti kuului hieno maha :D.

012

026

Ulkopuolisille toisten valokuvat saattavat näyttää vain valokuvilta, hetkiltä sieltä täältä. Omissa silmissä omat valokuvat tuovat kuitenkin monia muistoja ja tunteita esiin. Alla näkyvä maisema saattaa näyttää kivalta kesämaisemalta kauniista Suomesta, minulle se tarkoittaa myös viimeistä yhteistä päivämatkaa miehen kanssa kaksin ennen kuin meistä tuli vauvaperhe. Kuva makukahveista näyttää ehkä vain herkulliselta kahvilahetkeltä, minun silmissäni siihen liittyy myös vahvat muistot kesän 2013 kesälomamatkalta. Olimme juuri palanneet Ruotsista ja jatkoimme lomaa vielä Helsingissä. Tuo matka tapahtui juuri ennen suuria mullistuksia elämässäni.

023

016

Näistä kuvamuistoista kivaan kisaan!: nyt myös jollain teistä on oiva mahdollisuus päästä testaamaan tätä Printic-sovellusta! Palkintona on nimittäin 20 kuvan oranssi boxi. Kerro osallistumiskommentissasi, mihin ja miten laittaisit näitä kotonasi esille? (Joku kaipailee lisää ideoita! :D) Muista jättää itsestäsi sekä nimi että sähköpostiosoite, joka näkyy vain minulle, kun jätät sen sille varatulle riville. Kilpailu käynnistyy nyt ja päättyy tulevana perjantaina 27.2.2015 klo 21. Arpaonnea!

Kilpailu on päättynyt.

039

 

/

 

Ehdinpäs huikkaamaan teille moikat vielä tämän viikon puolella! Käväisimme pienellä Tampereen lomalla, joka eilen hetken mielijohteesta jatkui vielä Vaasan lomalla. Tänään päivällä kotiuduimme. Kissat lomailivat vanhempieni luona; varmasti mukavaa vaihtelua ja erilaista huomiota tarjoava oli heillekin tämä viikonloppu. Kotiin tullessamme mies totesi, että eniten tuon miniloman tarpeessa taisin olla minä, sitten vauva ja sitten hän. Joku voi olla järjestyksestä eri mieltä…

Kamera lomaili viikonlopun kotona, joten kuvituksena tämmöisiä satunnaisia otoksia viime ajoilta.

109

Mulla poltteli laukussa Stockmannin lahjakortti, olin aikeissa ostaa mm. sen Artekin jakkaran. Mutta eihän kukaan ollut kertonut, ettei Tampereen Stockalla ole huonekaluja! Siis täh, olin niin yllättynyt enkä muistanut tuollaista lainkaan! Jakkara on siis edelleen hankkimatta, sillä lahjakorttia ei voi käyttää verkkokaupassa. Ehdin jo miettiä, että onkohan tämä joku merkki ettei se jakkara kuulukaan meidän kotiin… Nooh, oli niin tai näin niin tässähän taisi käydä nyt niin, että Oulun reissua pukkaa… Enpä tiedä, onko tuo nyt niin suuri vahinko ;). Miehellä sopivasti talvilomakin pitämättä!

Mutta voitteko kuvitella: ainoa, joka EI tehnyt ostoksia Stockalla, olin minä! Sekä mies että vauva lähtivät kassan kautta!

cats

Myöskin Ikeassa tuli piipahdettua, mutta eipä mennyt ihan putkeen sielläkään. Tarvitsin (ja tarvitsen edelleen) kuumeisesti kahta Strömby-kehystä koossa 50×70 cm ja hylly olikin tyhjä! Netin saldon mukaan niitä piti eilen olla vielä 18 kpl, mutta todellisuudessa niitä ei ollut yhtäkään. Ai että mua harmitti! Kerrankin kun Ikeaan pääsin, niin se merkittävin jäi saamatta. Mutta yhden noin ison kehyksen sentään sain, toisessa sävyssä. Siinä on jo sisuksetkin paikoillaan ja tulettekin näkemään sen jossain vaiheessa ensi viikolla. Siitä tuli kyllä niin ihana ♥.

131

Ja voi että tuota pientä rakasta poikaamme ♥. Hän jaksoi niin uskomattoman reippaana ihan koko matkan ja nautti niin kovasti että mua ihan itkettää! Jopa Ikeassa jaksoi olla niin reippaasti, että sydän pakahtuu sen muistelemisesta. Vauvauinti jäi tänä lauantaina väliin, mutta sen korvikkeeksi varasimme molemmista kaupungeista huoneet kylpyammeella. Kyllä oli kuulkaas niin makeaa naurua, kun sekä ankka, lentokone että pikkukupit sukelsivat ammeen reunalta ja itse sai vaan vierestä hekottaen katsoa! Nyt siirryn olohuoneen puolelle sunnuntai-iltaa viettämään. Mukavaa viikon vaihtumista!