/

 

Aika hyvin ehdin tulla sinuiksi tämän uuden koneeni kanssa jo eilisen illan aikana. Hieman uudenlaiset pikanäppäimet on jo hanskassa ja tutut ohjelmat löytyvät jo uudenkin koneen uumenista. Ainoa, mitä kaipaan, on delete! Siis sellainen delete, joka pyyhkii kirjaimet edestäpäin eikä sellainen, kuin tässä noilla parilla näppäinyhdistelmällä syntyy (pyyhkii taaksepäin sanan kerrallaan). Nooh, tottumiskysymys tuo kai vaan on. Olen vain niin ahkerasti käyttänyt deleteä, että jatkuvasti on sormi tuossa käynnistysnapilla, jossa on tottunut deleten olevan…

Olen tähän asti käyttänyt ilmaista Photoscapea kuvien nopeaan käsittelyyn ja tuon samaisen ohjelman latasin illalla Macillekin. Hieman järkytyin, miten erilainen se aluksi näytti olevan. Ja onhan se edelleen, mutta kyllä sillä jo perustoiminnot sujuu. Ilokseni huomasin kuitenkin, että se on myös huomattavasti laajempi ominaisuuksiltaan kuin Windowsin Photoscape! Vaikka mitä hauskoja lisäominaisuuksia kuvien käsittelyyn! Olen nimittäin välillä pohtinut, pitäisikö hankkia niin monen ylistämä Lightroom, mutta tässä elämänvaiheessa en kyllä millään ehdi siihen syventymään (välillä tuntuu jo aivan ihmeeltä tämän bloginkin päivittyminen :D), joten ehkä se menisi ainakin toistaiseksi kohdallani hieman hukkaan. Niinpä tämä uudenlainen Photoscape sopii minulle tällä hetkellä vallan mainiosti.

batch1525735_10152748909402642_6599552007225012317_n

batch_1525735_10152748909402642_6599552007225012317_n

Täällä on aivan upean aurinkoinen ilma ja heti kun vauva herää ensimmäisiltä päiväuniltaan, suuntaamme kaupungille uusien matkarattaiden kera! Olen niistä niin innoissani, että toinen joutuu varmaan pepun puuduksiin niissä istumaan… Poitsu herää uuteen päivään jo puoli kahdeksalta nykyisin; väsähtänyt äiti kiittää, että silloin on jo valoisaa… Ensimmäisten unien ajankohta on sitten puoli yhdentoista – yhdentoista aikoihin ja unet kestävät 90 minuuttia. Olen kuulkaas melkoisen onnessani tuosta! Enää meillä ei rinnalle nukahdella, muulloin kuin öisin, mutta ei nyt puhuta siitä… Toiset päiväunet hän nukkuu neljän – viiden aikoihin ja niiden pituus vaihtelee puolesta tunnista tuntiin.

Niin komeasti paistelee, että täytyy jotenkin huijata arskat poitsun nenälle. Käytetäänkö teillä aurinkolaseja ihan muina miehinä/naisina? Nyt tuntuu olevan sellainen vaihe, että kaikki, mikä on päässä, otetaan pois. Pipo saa onneksi ulkona olla päässä, mutta saapa nähdä, miten käy arskojen. Sisällä niitä ei todellakaan pidetä, mutta ei kai se ole tarkoituskaan :D.

batch1960114_10152301485447642_1868854511_n

Mitäs teille muuta tänä kauniina kevättalven päivänä?

 

/

 

Tänään on tullut tehtyä kaksi pidempään mielen päällä ollutta hankintaa: matkarattaat ja uusi läppäri. Matkarattaiksemme valikoitui Baby Jogger City Mini 3. Monenlaista vaihtoehtoa on kyllä tarjolla ja yllättävän monet ovat melkoisen paljon täryttäviä rimpuloita! Nämä tuntuvat oikein näppäriltä, ketteriltä, mutta silti tosi vakailta. Ja se, miten menevät kasaan – ai ai <3.

Uutta läppäriä pohdin enemmän tammikuisessa Pähkinä (tai omena) purtavaksi -postauksessani. Ostin tässä jo MacBook Pro:n, mutta voitteko kuvitella; se lähti palautukseen! Varmaan ainoana ihmisenä maailmassa olin siihen tyytymätön eikä Retina-näyttö soveltunut omiin käyttötarpeisiini toistaiseksi ollenkaan. Ja lähes 1500 eurolla täytyy olla hankinnasta kyllä niin onnessaan, että aivan hihkuu ja pomppii. En nyt ala sen kummemmin erittelemään, miksi en tuosta mallista tykännyt, mutta rahojen palautumisen jälkeen ostin sitten MacBook Air:n ja se saapuikin tänään. Vaikuttaa kyllä kivemmalta kuin Pro, joten ehkä mä nyt sitten tämän pidän :P. Sattui hyvä tuuri, kun en ehtinyt konetta heti tilaamaan: veljeni vinkkasi Verkkokaupan viime lauantaisesta hyvästä tarjouksesta ja niin sain koneen 150 euroa normihintaa edullisemmin! Aika munkki, sillä Applen koneet harvemmin ovat missään tarjouksessa.

cats

Työhuoneessa on kiva kaaos, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa! Ostin muuten jokunen viikko sitten pari tuollaista taulua Jyskistä. Kehysten vuoksi ne ostin, maksoivat vain 3-4 euroa/kpl, mutta taidankin toiseen tauluun jättää tuon mukana tulleen tekstin.

Nyt täytyykin sitten päästä jyvälle tuosta minulle uudesta käyttöjärjestelmästä! Että jos täällä tulee hiljaisempaa, niin vietän aikaa uuteen ystävääni perehtyen… Windowsiin tottuneena onkin kyllä jonkin verran opettelemista. Mitään nopeita ja hyödyllisiä vinkkejä tähän? :)

 

/

 

Omana syntymäpäivänään päivänsankari saa yleensä onnitteluja, lahjoja, huomionosoituksia ja hemmottelua. Olemme tottuneet siihen lapsesta saakka. Espanjassa vapaaehtoistyössä ollessani asuin usean maan kansalaisen kanssa suuren suuressa omakotitalossa. Noin viiden kanssa ystävystyin oikein kunnolla, yksi heistä oli italialainen Arianna. Alussa en puhunut espanjaa paria sanaa enempää ja hän taas puhui melko huonosti englantia. Silti heti alusta saakka, yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta, meillä klikkasi. Huumorintajumme oli todella samankaltainen, lisäksi meitä yhdisti iloisuus, innostuneisuus eri asioihin sekä sellainen pilke silmäkulmassa -tyyppinen elämänasenne. Hän oli kuitenkin hieman sellainen tuuliviiri-tyyppinen ihminen ja sellainen, jolla on aina vähintään viisi rautaa tulessa yhtä aikaa. Vaikka vaihdoimme yhteystietoja, jotenkin arvasin, että emme tule tuon asian vuoksi pitämään yhteyttä vapaaehtoiselämän jälkeen. Kerran sain häneltä kortin Itävallasta ja pidin jo sitäkin todella isona asiana. Silti, jos huomenna sattumalta jossain kohtaisimme, olisi kommunikointi piiiiitkän halauksen jälkeen täysin mutkatonta – aivan kuin reilua kymmentä vuotta ei olisi tässä välissä edes ollut! Sellaiset välit meille siellä ehti muodostua ja mietinkin usein, mitä hänelle kuuluu ja missäpäin maailmaa hän nyt menee. Onko hän kenties perustanut perheen, onko asettunut Italiaan vai asuuko jossain aivan muualla jne. Kun vapaaehtoistyöprojektimme päättyivät, oli hänen englantinsa huomattavasti sujuvampaa. Sillä vaikka tarkoitus olikin puhua espanjaa, jostain syystä me puhuimme keskenämme enimmäkseen englantia. Muistan aina, miten hän vielä loppuaikanakin sekoitti keskenään keittiön ja kanan (kitchen, chicken) ja mitä kommelluksia se saikaan aikaan! :D

002

Yllä olevassa kuvassa muutama kuva kodistamme: keittiöstä, sisääntulosta sekä minun huoneestani. Sain onnekseni huoneen vain itselleni ja se sijaitsi takapihalla, jännästi erillään muista talon osista ja sinne oli ihan oma sisäänkäynti, jonne kuitenkin täytyi kulkea koko talon läpi. Huone oli pieni, siellä oli oranssiksi maalatut seinät. Joku vapaaehtoistyöntekijä oli painanut seinään jalanjälkensä. Käytin oranssien seinien kaverina vaaleanpunaisia tekstiilejä: vuodevaatteita sekä verhoja, jotka nekin muodostuivat vuodevaatteista :D. Huone sijaitsi tosiaan varjoisalla takapihalla eikä sinne paistanut koskaan aurinko – onneksi! Kivitalon ainoa osa, joka pysyi kesän +40 asteilla edes jonkin verran viileänä.

004

005

Tästä hassun pitkästä aasinsillasta postauksen aiheeseen… Italiassa on tapana, että synttärisankari järjestää juhlat läheisilleen: vie heidät syömään ja hemmottelee. Siis omana syntymäpäivänään, mikä vääryys! :D Ariannan syntymäpäivänä olin hänen kanssaan shoppailemassa viereisessä suurkaupungissa Valenciassa. Kun palasimme kotiin, värväsin pikapikaa muutaman kämppikseni auttamaan ja järjestämään kanssani yllärisynttärit Ariannalle sillä välin, kun hän lähti käymään kaupassa. Olimme vain vaisusti aamusella häntä onnitelleet, mutta heti kun hän sulki ulko-oven takanaan, otimme ilmapallot ja muut juhlatarvikkeet esiin. Olin ostanut hänelle etukäteen sellaisia herkkuja, joista tiesin hänen pitävän. Mm. ulko-oveen kiinnitin vihreän, valkoisen ja punaisen ilmapallon – Italian lipun mukaisesti.

Kun hän saapui, hän oli todella hämmästynyt, mutta jo muutaman sekunnin kuluttua talon täytti aikamoinen mekkala; etelä-eurooppalaiset kun eivät ihan sieltä hiljaisemmasta päästä ole :). Erityisesti hän nauroi oven ilmapallojen lippukoodille ja hoki rubia, rubia, rubia… Tuon lempinimen sain häneltä; Rubia (= blondi, lähinnä (ja ainakin toivottavasti!) hiusvärini mukaan…). Oli mukava päästä järjestämään italialaiselle ystävälleni synttärit Suomen tapaan. Näitä Espanjan aikoja on tullut tänään muisteltua, sillä olen saanut synttärionnitteluja ihmisiltä niiltä ajoilta aina Espanjasta, Italiasta, Tsekeistä, Itävallasta, Ranskasta, Belgiasta ja Norjasta saakka.

Tänään saapuu muutama synttärivieras, joten nyt käynkin hieman leluja keräilemässä. Miten ne aina levittyvätkään ihan joka paikkaan… Tuli muuten tuossa päivällä mieleen, että en ole ostanut itselleni synttärilahjaa! Se on ollut jo vuosien tapa ja nyt pääsi unohtumaan. Vauva hokee aamusta iltaan amppu (minkäs muunkaan sanan valaisimiin hurahtaneen äidin poika ensimmäisenä oppisi…), joten tuon täytyy olla jokin vihje!