2015 - Sivu 90 109:stä - All you need is White

Huomentapäivää lauantaihin! Täällä on käynnissä valmistautuminen 90-vuotisjuhliin; tänään juhlimme mummuni siskoa. Rullat päässä hiusten kuivumista odotellessa ja kahvia siemaillessa ajattelin tulla vinkkaamaan teille eräästä asiasta! Asiasta, josta en itsekään olisi tietoinen ilman blogini sähköpostiin saamaani yhteydenottoa.

Päätinkin oitis lähteä blogiyhteistyöhön tämän ruotsalaisen Desenion kanssa. Heidän valikoimistaan löytyy toinen toistakin upeampia postereita, joita näissä lainaamissani kuvissakin vilahtelee. Kuten huomaatte, kuvitusaiheita on laidasta laitaan; moneen eri makuun sekä kotiin sopivia. Myöskin kokovaihtoehtoja on laaja valikoima, jotta kehyksiin saa monia erikokoisia julisteita. Näin kollaasistakin tulee kivan vaihteleva ja eläväinen. Vai mitä sanotte näistä seuraavista:

Katselin näistä hieman vinkkejä itsellenikin, sillä hain eilen postista ”tuubin”, joka sisälsi useamman julisteen. Aivan yli-ihania, mattapintaiselle paperille painettuja kaunokaisia! Muutama minun valitsema taulu vilahtelee näissäkin kuvissa, mutta aion ne kyllä vielä erikseenkin teille esitellä. Sitten, kun löydän niille sopivat kehykset (onneksi suurin osa on jo hankittuna!) ja löydän tauluille sopivat paikat kodistamme. Tosin en kyllä taida niitä kaikkia kerralla esille laittaa, niitä kun on yli kymmenen… Mutta onpa mukavaa, kun niitä voi sitten aina vaihdella ja saada sitä kautta pientä muutosta kotiin.

Timanttimuoto on jo pidempään ollut pinnalla ja näistä alemmista kolmesta kaksi löytyy nyt meiltäkin:

Onko Desenio teille entuudestaan tuttu? Ilouutinen meille kaikille! Nimittäin Desenio avaa pian verkkokaupan myös Suomeen. Suomalaiset sivut löytyvät täältä. Kun jätät kyseisille sivuille yhteystietosi (nimen ja sähköpostiosoitteen), osallistut 50 euron lahjakortin arvontaan. Lisäksi saat ensimmäisten joukossa sähköpostiisi tiedon, milloin suomalainen verkkokauppa avataan.

Löytyikö näistä ehkä jo jokin suosikki?

Aurinkoista lauantaita!

(Kuvat lainattu Desenio.)

Kerrankin, kun koko koti oli jotakuinkin siistinä, täytyi se höydyntää ja antaa kameran laulaa! Joku teistä toivoikin tällaisia kokonaiskuvia kotoamme, joten tässä nyt jonkinmoisia olohuone-ruokailutila -akselilta.

Muistan miten talomme valmistuttua täällä ei juurikaan takkapuiden lisäksi puunsävyjä näkynyt. Vuosien mittaan puisia ripauksia on kuitenkin pikkuhiljaa hiipinyt kotiimme ja hyvä niin. Välillä tosin tuntuu, että alkaako puuta olla jo liikaakin, mutta tuskin. Tämä on varmaan juuri hyvä määrä, tuovat mukavasti lämpöä vaaleuden keskelle.

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa SPR-Kirppiksellä. Sieltä taitaa lähes aina tehdä löytöjä! Siellä on mukava käydä, koska tietää, että myynnissä on vain hyväkuntoista tavaraa ja ne on niin siististi esillä, että tuntuu kuin jossain uusien tuotteiden putiikissa asioisi. Viime kerralla tarttui mukaan mm. tuo valkoinen pullo sekä ihana lyhythihainen H&M L.O.G.G.-malliston kauluspaita pojalle. Kiva valkoisen, beigen ja turkoosin yhdistelmä paidassa! Ajattelin, että käy hyvin näin talvisaikaankin, kun laittaa alle pitkähihaisen paidan. Tuolle täysin uudenveroiselle, 1,30 euroa maksaneelle paidalle tuleekin käyttöä jo lauantaina, kun suuntaamme 90-vuotisjuhliin. Tuollaiset vähemmän käytetyt vaatteet eivät kyllä vauvoilla/pienillä lapsilla kulu käytössä yhtään – vielä parinkin käyttäjän jälkeen kuin uusia.

Tässä yksi näkymä, josta pidän kovasti kotonamme. Tuo kohta, jossa ruokailutilan katto yhdistyy olohuoneen kattoon, on kotimme korkein kohta. Siinä on aina niin valoisaa ja silmäni lepäävät tuossa valkoisuuden rauhallisuudessa. Valkoinen katto, valkoiset seinät, valkoinen Kartellin FL/Y-kattovalaisin sekä valkoiset aulan lasiliukuovet.

Kukkakaupasta pitkästi yli kuukausi sitten ostamani kastanja on kukoistuksessaan. Jos niin voi sanoa… Siitä tuli tuollainen kuten kuvan taka-alalla näkyy:

Seuraavaksi tartun silitysrautaan ja alan silittelemään sekä vauvan juhlapaitaa että huivejani. Mukavaa torstai-iltaa! Eikö olekin muuten ihanaa, että puoli seitsemältä on vielä valoisaa!

Aika hyvin ehdin tulla sinuiksi tämän uuden koneeni kanssa jo eilisen illan aikana. Hieman uudenlaiset pikanäppäimet on jo hanskassa ja tutut ohjelmat löytyvät jo uudenkin koneen uumenista. Ainoa, mitä kaipaan, on delete! Siis sellainen delete, joka pyyhkii kirjaimet edestäpäin eikä sellainen, kuin tässä noilla parilla näppäinyhdistelmällä syntyy (pyyhkii taaksepäin sanan kerrallaan). Nooh, tottumiskysymys tuo kai vaan on. Olen vain niin ahkerasti käyttänyt deleteä, että jatkuvasti on sormi tuossa käynnistysnapilla, jossa on tottunut deleten olevan…

Olen tähän asti käyttänyt ilmaista Photoscapea kuvien nopeaan käsittelyyn ja tuon samaisen ohjelman latasin illalla Macillekin. Hieman järkytyin, miten erilainen se aluksi näytti olevan. Ja onhan se edelleen, mutta kyllä sillä jo perustoiminnot sujuu. Ilokseni huomasin kuitenkin, että se on myös huomattavasti laajempi ominaisuuksiltaan kuin Windowsin Photoscape! Vaikka mitä hauskoja lisäominaisuuksia kuvien käsittelyyn! Olen nimittäin välillä pohtinut, pitäisikö hankkia niin monen ylistämä Lightroom, mutta tässä elämänvaiheessa en kyllä millään ehdi siihen syventymään (välillä tuntuu jo aivan ihmeeltä tämän bloginkin päivittyminen :D), joten ehkä se menisi ainakin toistaiseksi kohdallani hieman hukkaan. Niinpä tämä uudenlainen Photoscape sopii minulle tällä hetkellä vallan mainiosti.

Täällä on aivan upean aurinkoinen ilma ja heti kun vauva herää ensimmäisiltä päiväuniltaan, suuntaamme kaupungille uusien matkarattaiden kera! Olen niistä niin innoissani, että toinen joutuu varmaan pepun puuduksiin niissä istumaan… Poitsu herää uuteen päivään jo puoli kahdeksalta nykyisin; väsähtänyt äiti kiittää, että silloin on jo valoisaa… Ensimmäisten unien ajankohta on sitten puoli yhdentoista – yhdentoista aikoihin ja unet kestävät 90 minuuttia. Olen kuulkaas melkoisen onnessani tuosta! Enää meillä ei rinnalle nukahdella, muulloin kuin öisin, mutta ei nyt puhuta siitä… Toiset päiväunet hän nukkuu neljän – viiden aikoihin ja niiden pituus vaihtelee puolesta tunnista tuntiin.

Niin komeasti paistelee, että täytyy jotenkin huijata arskat poitsun nenälle. Käytetäänkö teillä aurinkolaseja ihan muina miehinä/naisina? Nyt tuntuu olevan sellainen vaihe, että kaikki, mikä on päässä, otetaan pois. Pipo saa onneksi ulkona olla päässä, mutta saapa nähdä, miten käy arskojen. Sisällä niitä ei todellakaan pidetä, mutta ei kai se ole tarkoituskaan :D.

Mitäs teille muuta tänä kauniina kevättalven päivänä?

Kivoja taulukollaaseja

Meillä, olohuoneessa

Niin omenaista