Olen viime päivinä ollut ihan lumoutunut tuosta olohuoneemme ikkunanurkkauksesta. Joulukuusi ja -tähdet ovat poistuneet ja päivänvalo on lisääntynyt. Noiden seikkojen ansiosta tuntuu siltä kuin olohuone olisi kokenut suurenkin muodonmuutoksen!
Koko huone tuntuu entistä suuremmalta ja nyt ulkotilat tulevat aivan kuin sisälle asti. Tuon vuoksi näillä pakkasilla voisi ehkä tuntua viluisalta, mutta onneksi takka korjaa asian. Ihanaa taas tämäkin aika, kun kotona on lisää tilaa joulun siirryttyä kaappeihin ja varastoon. Tai kai se on pakko ajatella näin, jotta se fakta, että joulu on taas ohitse, ei surettaisi niin kovasti… :) Jokunen tunnelmavalosarja on vielä paikoillaan, mutta ehkä nekin pääsevät tässä piakkoin kaappiin. Nyt pienen tauon jälkeen huvittaa taas sytytellä kaikkia ihania valaisimia jouluvalojen sijaan! On myös kiva miettiä, että mitähän tuohon ikkunanurkkaukseen laittaisin – minkä tuolin ja minkä valaisimen? Nyt siihen päätyivät Gubin Pedrera sekä syksyinen kirppislöytötuolini, joka koki muodonmuutoksen miehen äidin ja hänen ystävänsä käsissä. Tuolin vaaleat puujalat sopivat täydellisesti yhteen Lauritzonin helmenharmaan Stark 510 -kankaan kanssa. Tästä kankaasta sain kivan vinkin Ninalta, kiitos vielä!
Nopeasti aamun pimeys vaihtuu sinisen hetken kautta valoisuuteen:
Hieman olen Artekin Käsikranaattia tuohon ikkunanurkkaukseen haaveillut ja oi voi, nyt se näytti olevan kivassa alennuksessakin… Mietin vain, onnistuukohan siihen vaihtaa erilainen johtopää, jotta sen saa kattorasian sijaan pistorasiaan, joka olohuoneen ikkunan vierestä löytyy. Täytyypä kysyä mieheltä! Suloista sunnuntaipäivää!