Joskus selaillessa törmää sellaisiin helmiin, ettei tosikaan! Ne on sitten ihan pakko jakaa tännekin, jossa ovat tallessa myöhemminkin… Yksi tällainen herkku tuli vastaan hetki sitten kahvitauollani, nimittäin tämä keittiö täynnä mielenkiintoisia ja silmiä hiveleviä yksityiskohtia:
Kalusteiden siniharmaa sävy, seinälaatat, työtaso, hana, tiiliseinä, valoisuus, kulku parvekkeelle… ♥
Mitäs pidit?
(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)
No huomentapäivää! Aamulla päivän ohjelma mietitytti: vettä satoi kaatamalla… Ei muuta kuin nopea päätös Touhutaloon lähtemisestä ja ystävät mukaan, niin mukava päivä sekä meillä äideillä että lapsilla! Kotona poika nukahti päiväunille ja niin minäkin. Oi että tuollainen varkain tuleva uni on makiaa! Nukuin kyllä niin sikeästi että! Pienessä unipökkyrässä ja villasukat jalassa hipsin hetki sitten keittiöön cappuccinoa valmistamaan toivoen, että pienen uni jatkuisi. Nyt on herkullinen tuoksu nenän edessä ja poika nukkuu selällään kädet pään päällä ♥. Toivottavasti te muutkin äidit nukutte päikkäreitä aina silloin tällöin, kun siltä tuntuu (ja siihen mahdollisuus siunaantuu) – olette unenne ansainneet, oli koti sitten miten pommin jäljiltä tahansa!
Eilen oli ihanan aurinkoinen iltapäivä ja puistosta kotiin palatessamme pitikin kaivaa kamera esille; auringonsäteet osuivat niin kauniisti keittiöön. Viime viikolla mummun luona käydessämme nappasin hänen omenapuustaan (tai yhdestä niistä monista…) muutaman oksan. Vasta seuraavana päivänä muistin, että ai niin, mun auton peräluukussa on muutama omenapuun oksa :D. Ei muuta kuin kuumaa vettä maljakkoon ja edistystä odottelemaan! Sokeriakin kuulemma voisi laittaa, mutta sen jätin nyt tekemättä.
Pari-kolme päivää meni, niin täysin risun näköiset oksat alkoivat jo hyvinkin vihertämään! Nyt odotan vielä oksien kukkimista, mutta tykkään tästä kimpusta hirmuisesti jo ihan tällaisenaan. Ihanan kesäinen piristys! Nyt ulkoa löytyy vaikka ja mitä kodin kaunistuksia; mietin, että pihlajan ja vaahterankin oksat olisivat kauniita.
Muistan muutaman vuoden takaa, miten tuo keittiön nurkkaus oli ihan tyhjä: ei hyllyä eikä jakkaraa ja se näytti silloin oikein kivalta! Niin vain asuinvuosien myötä siihen alkoi kuitenkin kaipaamaan jotain täytettä ja nyt tämä nykyinen versio on just hyvä! Aika näyttää, tuleeko siihen muutoksia esim. kahden vuoden sisällä – nämä on aina kivoja juttuja, kun vastausta ei tiedä itsekään :).
Nyt vielä vähän muita töitä ja sitten poika taitaakin heräillä. Tänään iltasella houkuttelisi takkatulikin; se on kuin tehty tällaiseen säähän. Tunnelmallista alkukesän päivää teillekin!
Löysin viikko sitten sellaisen ihanuuden että! Se on nyt viikon verran pyörinyt mielessäni aina silloin tällöin ja olen kehitellyt sitä suuntaan jos toiseenkin ja aina idea siitä vain paranee paranemistaan. Näen tämän jo niin elävästi takapihallamme:
Lavat voisi tietysti käsitellä vaikka minkä värisiksi, mutta minä haluaisin toteuttaa tämän puunsävyisistä lavoista, sillä siten puu näyttää silmissäni kauneimmalta. Eli luonnolliset sävyt näkyviin ja patjat päällystäisin puolestaan valkoisella kankaalla; mieluiten vedenkestävällä. Sitten selkänojaksi valtava kasa erivärisiä tyynyjä, varsinkin tuollaisia vaaleansinisiä (ehkä tummansinisiäkin), mutta joukkoon päätyisi varmasti pari muutakin väripilkkua! Pitäisiköhän taaksekin laittaa jokin puolikas lava, jotta siitä saisi samalla pienen selkänojan tyynyjen alle..? Sitten aurinkovarjo tuohon päälle kuumimmalta paahteelta suojaamaan, jokunen torkkupeitto, pari viherkasvia tai kukkaa… Lukemista, juomista, aurinkolasit – mitä muuta kesällä kaipaakaan? Ostin tänään isohkon palmunkin (aloitin olennaisimmasta?), jonka voi hyvin kesällä siirtää uloskin. Kuvittele palmunlehtien kahina tuohon taustalle… ♥
Nyt se vaikein osuus: miehen innostaminen projektiin, niin ja ajan repiminen tähän, sillä ei tätä ihan tunnissa kaikkinensa tehdä! No onneksi koko pitkä kesä on vasta edessäpäin. Ja tuleehan noita kesiä, jos ei vielä tälle kesälle ehditä… ;)
Ensimmäiseksi pitäisi hankkia nuo lavat ja sitten patjat. Mulla on kesäpihaa varten niin hirveästi ideoita, että tiedän jo nyt, että niistä ei tule varmasti puoletkaan toteutumaan, mutta entäs sitten! Tämä haaveilu ja suunnittelu jo itsessäänkin on niin hirmuisen mukavaa ja rentouttavaa, että tästä en luovu. Huomaan aina tilaisuuden tullen selailevani kaikkia mahdollisia piha- ja terassikuvia; mm. Nuapurissa-blogissa ihastelin terassille päätynytta riippukeinua – kyllä kelpaisi!
Jäin muuten miettimään tuota miesten innostamista näihin meidän naisten projekteihin… Useimmat taitavat kuitenkin salaa tykätä siitä, että heidätkin otetaan osalliseksi erinäisiin juttuihin, jotta heillekin on ns. käyttöä :D, mutta aluksi pitää vain syystä tai toisesta esittää innostumatonta ja pyöritellä silmiä jo siinä vaiheessa, kun lause alkaa ”Eikö ois tosi kiva idea tehä semmonen…”. Jos liian innokkaasti vastaanottaisi kaikki meidän mahtavat ideamme, niin olisihan siinä suuri vaara, että meillä naisilla lähtisi mopo käsistä ja kunnolla! Ja on se kuitenkin mukavampaa (ainakin omasta mielestäni), että mies ei pompi innosta hihkuen jonkin idean hänelle esittäessäni, vaan murahtelee miehekkäästi jotain sohvanpohjalta… Kunhan sitten loppujen lopuksi löntystelee autotalliin työkaluja hakemaan, niin voilà – molemmat on tyytyväisiä! :)
(Kuva lainattu Kotivinkki, valokuvaaja Hanne Fuglbjerg.)