Tämä päivä olisi voinut alkaa paremminkin. Pieni nettisurffailu aamutuimaan ja neljä uutista, joihin ensimmäisinä muutaman minuutin sisällä törmäsin, olivat seuraavat:
- kuinka korruptoitunut Suomi nykypäivänä on
- kuinka karmea tilanne Ruotsissa on hallitsemattoman maahanmuuttoliikenteen ja maahanmuuttajalähiöiden vuoksi – miltäköhän näyttää Suomen tulevaisuus?
- kuinka joku pariskunta oli löytänyt syvään ojaan upotetun kissan kantokopan – kissan sen sisältä menehtyneenä. Toivon koko sydämestäni, että tekijä jää kiinni, mutta sitten taas toisaalta, mikä rangaistus häntä odottaa? Suomen rangaistusjärjestelmä on todella mitätön (paitsi veropetoksissa).
Neljäs uutinen koski Kokkolaa (Rytimäkeä/Puntusharjua); puistoja ja lapsia/nuoria varten rakennettuja vapaa-ajanalueita. Sitä, miten he siellä käyttäytyvät: tuhoavat paikkoja ja toisten omaisuutta, roskaavat, käyttävät törkeää kieltä ja kaiken lisäksi vielä kiusaavat toisiaan. Jopa 6-vuotiaat tulevat siellä kiusatuiksi! Kauhistuttaa ja ahdistaa. Toivottavasti vanhemmat puuttuvat tuohon ja heti.
Välillä tämä nykymaailmanmeno ahdistaa herkkää luonnetta aika kovastikin ja olen väkisinkin huolissani oman lapseni tulevaisuudesta. Millaisessa maailmassa hän tulee aikuisena elämään, entä hänen lapsensa? Tuntuu, että useimmat ihmiset elävät elämäänsä kuin huonoja asioita ei olisi olemassakaan ja keskittyvät ainakin suurimman osan ajasta vain siihen omaan elämäänsä. Ikään kuin päänsä pensaaseen työntäen. Alkavat ehkä haaveilla ulkomaille muutosta. Niin minäkin.
Liika optimismi ei vain aina ole hyvästä, joskus täytyy olla realisti.
Olo on avuton ja höydytön, mitä asioille voi tehdä?
