Löysin viikko sitten sellaisen ihanuuden että! Se on nyt viikon verran pyörinyt mielessäni aina silloin tällöin ja olen kehitellyt sitä suuntaan jos toiseenkin ja aina idea siitä vain paranee paranemistaan. Näen tämän jo niin elävästi takapihallamme:

Lavat voisi tietysti käsitellä vaikka minkä värisiksi, mutta minä haluaisin toteuttaa tämän puunsävyisistä lavoista, sillä siten puu näyttää silmissäni kauneimmalta. Eli luonnolliset sävyt näkyviin ja patjat päällystäisin puolestaan valkoisella kankaalla; mieluiten vedenkestävällä. Sitten selkänojaksi valtava kasa erivärisiä tyynyjä, varsinkin tuollaisia vaaleansinisiä (ehkä tummansinisiäkin), mutta joukkoon päätyisi varmasti pari muutakin väripilkkua! Pitäisiköhän taaksekin laittaa jokin puolikas lava, jotta siitä saisi samalla pienen selkänojan tyynyjen alle..? Sitten aurinkovarjo tuohon päälle kuumimmalta paahteelta suojaamaan, jokunen torkkupeitto, pari viherkasvia tai kukkaa… Lukemista, juomista, aurinkolasit – mitä muuta kesällä kaipaakaan? Ostin tänään isohkon palmunkin (aloitin olennaisimmasta?), jonka voi hyvin kesällä siirtää uloskin. Kuvittele palmunlehtien kahina tuohon taustalle… ♥

Nyt se vaikein osuus: miehen innostaminen projektiin, niin ja ajan repiminen tähän, sillä ei tätä ihan tunnissa kaikkinensa tehdä! No onneksi koko pitkä kesä on vasta edessäpäin. Ja tuleehan noita kesiä, jos ei vielä tälle kesälle ehditä… ;)

Ensimmäiseksi pitäisi hankkia nuo lavat ja sitten patjat. Mulla on kesäpihaa varten niin hirveästi ideoita, että tiedän jo nyt, että niistä ei tule varmasti puoletkaan toteutumaan, mutta entäs sitten! Tämä haaveilu ja suunnittelu jo itsessäänkin on niin hirmuisen mukavaa ja rentouttavaa, että tästä en luovu. Huomaan aina tilaisuuden tullen selailevani kaikkia mahdollisia piha- ja terassikuvia; mm. Nuapurissa-blogissa ihastelin terassille päätynytta riippukeinua – kyllä kelpaisi!

Jäin muuten miettimään tuota miesten innostamista näihin meidän naisten projekteihin… Useimmat taitavat kuitenkin salaa tykätä siitä, että heidätkin otetaan osalliseksi erinäisiin juttuihin, jotta heillekin on ns. käyttöä :D, mutta aluksi pitää vain syystä tai toisesta esittää innostumatonta ja pyöritellä silmiä jo siinä vaiheessa, kun lause alkaa ”Eikö ois tosi kiva idea tehä semmonen…”. Jos liian innokkaasti vastaanottaisi kaikki meidän mahtavat ideamme, niin olisihan siinä suuri vaara, että meillä naisilla lähtisi mopo käsistä ja kunnolla! Ja on se kuitenkin mukavampaa (ainakin omasta mielestäni), että mies ei pompi innosta hihkuen jonkin idean hänelle esittäessäni, vaan murahtelee miehekkäästi jotain sohvanpohjalta… Kunhan sitten loppujen lopuksi löntystelee autotalliin työkaluja hakemaan, niin voilà – molemmat on tyytyväisiä! :)   

(Kuva lainattu Kotivinkki, valokuvaaja Hanne Fuglbjerg.)