Olipas otsikko, mutta tuo nyt vain sattui tulemaan ensimmäisenä mieleen, heh! Olen huomannut, että ihmisiä kiinnostaa muiden ihmisten ihan ne arkisimmatkin asiat, ehkäpä eniten juuri ne. Yksi näistä asioista on raha ja siitä ajattelin tänään hieman kirjoitella! (Musta tuntui, että tähän on kysyttävä miehen ”lupa”, mutta sain vain hämmästynyttä silmien pyöritystä, että miksi muka tästä ei voisi kirjoittaa, joten täältä pesee!)

Minä olen aina ollut sitä tyyppiä, joka mieluummin säästää rahaa kuin tuhlaa sitä. Ihmisiä taitaa olla kolmea tyyppiä rahan suhteen, jos karkeasti jaetaan. On niitä, jotka palkkapäivän koittaessa tuhlaavat sen kummemmin asiaa ajattelematta, kunnes sitten viikon kuluttua pysähtyvät miettimään, mistä rahaa seuraavaksi kolmeksi viikoksi… Sitten on niitä, jotka käyttävät rahaa säästeliäästi lähes seuraavaan palkkapäivään asti. Hieman ennen seuraavaa palkkapäivää huomaavat, että rahaahan onkin noin kivasti, tässähän voisi tehdä/ostaa jotain erityisen kivaa! Sitten on kolmas ryhmä, jotka elävät tasaiseen tahtiin kuukauden kaikki viikot – oli palkkapäivä sitten vasta ollut tai vasta tulossa. Elävät siten, että eivät tuhlaile, mutta eivät myöskään pihistele. Itse taidan lokeroitua tuohon kolmanteen ryhmään, tosin opiskeluvuosinani olin vahvasti tuon toisen ryhmän jäsen! Koskaan en ole toiminut tuon ensimmäisen ryhmän tapaisesti enkä sitä kenellekään suosittelisikaan. En ole koskaan osannut ostaa mitään velaksi (asuntolainaa ei lasketa), vaan jos minulla ei heti ole rahaa ostaa jotain, en osta. Joskus on täytynyt käyttää luottokortin credit-puolta (esim. ulkomailta tilattaessa) ja silloinkin pidän aina huolen siitä, että maksan laskun yhdessä erässä heti kerralla kokonaan pois. Ahdistaa ajatus siitä, että luottokorttivelan päälle tulisi vielä korkoja ja loppusumma vain kasvaisi ja kasvaisi ja siitä tulisi jatkuvasti pieniä osamaksuja muistuttamaan itsestään… Ei, ei sopisi minulle.

Mieheni on tässä tismalleen samanlainen ja käytämme muutenkin rahaa hyvin samalla tyylillä – säästeliäästi, mutta ei missään nimessä pihisti. Noiden välissä on mielestäni selvä ero ja pihiyttä en taas voi itse sietää :D. Säästeliäästi toimimme myöskin asuntolainaa ottaessamme ja teimme vertailuja useiden pankkien välillä – nyt tähän laina-asiaan voi saada vinkkiä myöskin Sortter-nimiseltä yritykseltä*. Yritys vertailee lainoja puolestasi ja tarjoaa edullisinta vaihtoehtoa!

Arkipäivän merkittäviin säästöihin kuuluu toki muitakin tapoja säästää kuin lainojen vertailu ja kilpailuttaminen. Kaikki kotiin ja omaan arkeen liittyvät liittymät ja sopimukset voi ja kannattaa kilpailuttaa! Esimerkkinä sähkösopimukset, joissa saattaa olla eri yritysten välillä aika merkittäviäkin hintaeroja. Oikeastaan halvin sähkösopimus löytyy vain ja ainoastaan kilpailuttamalla*.

131

En tiedä onko tämä kuinka yleistä, jos on yhteinen koti/lapsi/asuntolaina, mutta minulla ja miehelläni on aina ollut erilliset rahat, omat rahat. Omat pankkitilit ja omat pankkikortit emmekä edes näe toistemme tilejä :D. Yksi yhteinen tilikin kyllä löytyy, nimeltään lainanhoitotili. Tuolta tililtä katoaa kuukausittain asuntolainan lyhennys ja sinne molemmat siirrämme kuukausittain tietyn/tarvittavan summan rahaa. Tuolta tililtämme maksamme myös kaikki kotimme ja elämämme yhteiset laskut. Esim. sähkö-, vesi-, jätehuolto- sekä autoihin liittyvät huoltokustannukset (tosin harrasteauto ja moottoripyörät ovat ainoastaan miehen menoeriä). Tuo tili on myös pojallemme tehtäviä hankintoja varten. Ruuat ja bensat jaamme aika lailla fifty-fifty, omiin menoihin liittyvät jutut maksamme omilta tileiltämme.

Tämä systeemi meillä oli käytössämme jo edellisessä vuokrakodissamme ja kun muutimme tähän nykyiseen kotiimme asuntolainan kera, tuntui jotenkin tosi tyhmältä pitää raha-asiat erillään. No äkkiä siihenkin taas tottui; olemmehan toimineet näin lähes vuosikymmenen ajan :D. Olen huomannut itsestäni, että en osaisi elää toisen tilin kautta. Minulla täytyy olla oma tili, josta voin käyttää rahaa silloin kun tarvitsen/haluan ilman, että minun täytyisi selitellä hankintojani kenellekään. Tai pitää jollekin kirjaa, paljonko olen tuhlannut rahaa/kuukausi, mihin rahat käytin jne…

Miksi oikeastaan halusin tästä kirjoittaa? Siksi, että naiset saattavat helpommin jäädä rahan säästämisessä miesten jalkoihin. Nimittäin varmaan suurimmaksi osaksi se on nainen, joka jää työelämästä kotiin lapsia hoitamaan. Tällöin hän saattaa olla vuosikausia kotona, ilman säännöllistä palkkatuloa, sillä tästä maailman arvokkaimmasta työstä palkaksi saa jotain muuta kuin rahaa. Jotain hyvin arvokasta, mutta sillä ei elä. Täten naistenkin kannattaisi aktivoitua tällä rintamalla ja tutustua erilaisiin säästömahdollisuuksiin. Tässä asiassa kysyisinkin erittäin mielelläni teidän vinkkejänne! Säästätkö sinä rahaa? Miten ja kuinka aktiivisesti? Oletko sijoittanut tai oletko ajatellut sijoittavasi? Itse olen tässä vasta tutustumassa Nordnetiin, joten siitä ja vastaavista kuulisin mielelläni muiden kokemuksia!

139

Meillä on miehen kanssa ajatuksissa aloittaa aktiivinen säästäminen myös pojallemme, ihan sijoitusmielessä siis. Hänellä on ollut oma pankkitili siitä saakka, kun hän sai nimen ja sen jälkeen pankkitilin avaamiseen tarvittavan Kela-kortin. Lapsilisä kilahtaa automaattisesti pojan tilille kuukausittain, joten siinä on jo yksi hyvä pesämuna kertymässä. Muistan, miten hirvittävän suuri apu lapsilisistä oli itselleni siinä vaiheessa, kun lukion jälkeen muutin pois kotoa. Vanhempieni säästämien lapsilisien ansiosta en joutunut koskaan ottamaan opintolainaa, vaan pärjäsin kesälomatienestien turvin kaikki opiskeluvuoteni. Tuon saman mahdollisuuden haluamme tarjota myös omalle lapsellemme.

Jos ajatellaan säästämistä, niin sehän ei ole koskaan turhaa! Jos ajattelee esimerkiksi kuukausittaista säästämistä, niin eihän niiden summien tarvitse mitään valtavia olla. Muutamalla kympilläkin pääsee jo pitkälle! Esim. jos kuukaudessa laittaa sivuun 50 euroa, on se vuodessa jo 600 euroa ja viidessätoista vuodessa 9000 euroa!

131

Toivottavasti tämä aihe on jollekin muullekin ajankohtainen ja toivottavasti joku osaisi jakaa hyviä vinkkejä/käyttökokemuksia asian tiimoilta. Jään innolla odottelemaan! :)

*mainoslinkkejä.

Istahdin yhtenä iltana hetkeksi olohuoneeseen ja repesin ihan täysin, kun näin vieressäni nämä:

kuihtuneet

Miten hehkeä kimppu! Sitten mies otti kuvia sitä omaa postaustaan varten ja jännitin, tulevatko kukat niissä näkyviin… Eivät tulleet, joten täytyi itse korjata tuo vahinko :D. Jos katselee asiaa eri tavalla, on tuo kimppu omalla tavallaan ihan kauniskin, ainakin mustavalkoisena:

mustavalko

No mutta, nyt kukat on korjattu pois ja maljakko odottelee uusia kukkasiaan – eiköhän se niitä viikonlopuksi saa! Nuo kukat kuvastivat vain niin osuvasti viime päiviäni; olen ollut melkoisen kiireinen ja sama meininki jatkuu. Olen ollut itsekin hieman hämilläni, millaisen vastaanoton MioSa. designin tuotteeni ovat saaneet. Hämilläni ja onnessani! Olin juuri ja juuri ehtinyt avaamaan sivut Facebookiin, kun sain ensimmäisen yhteydenoton mahdollisen jälleenmyyjän taholta. Pääsimme kivaan sopimukseen ja tällä viikolla tuotteitani matkasi myyntiin erääseen Pohjois-Suomessa sijaitsevaan kivijalkamyymälään. Sinne mm. Saanan&Ollin, Musta5101:n ja Menun tuotteiden viereen. Aika huikeaa!  

Tällaista tänne tällä kertaa! Mitäs teille kuuluu? :)

037

Siirsin koneelle eilen ottamiani kuvia pojastamme ja nuoremmasta kisuneidistämme. Näitä hymyissä suin katsellessani muistui mieleen samantapaiset kuvat vuoden ja neljän kuukauden takaa. Ehkä tekin muistatte tuon joulukuisen Pienet kaverukset -postaukseni?

cats8-860x645

Tuolloin kaverukset olivat lähes samanmittaisia. Kaveruksista toinen oli tuolloin yhtä tyyni kuin tänäkin päivänä, mutta toinen on nykyään jo aavistuksen villimpi. Villimmällä on myös usein pientä pilkettä silmäkulmassa, jonka kissakin on jo tässä matkan varrella oppinut. Silti ystävyys on ja pysyy – toinen toiseltaan oppien ja toista kunnioittaen ♥.

kamut