/

Tiedättekö, kun joskus joku idea on mielessä tosi pitkään ennen kuin tulee hetki toteuttaa se! Muistitauluprojektini on ollut juuri sellainen… Kuminauhat ostin tätä varten muistaakseni viime kesänä vai olikohan jopa keväällä! Olin suunnitellut tekeväni tämän vanerista, jonka toisen puolen maalaisin valkoiseksi. No tästä löytyi syy, miksi oli hyväkin, että tämä projekti jäi muiden jalkoihin! Nimittäin muistatteko tekemäni pienen tuunauksen Ikean Vindalsö-tarjoiluvaunuuni, josta kerroin Kesäterassia odottelemassa -postauksessani? Tuosta tuunauksesta jäi pari vanerinpalaa yli ja nyt sain toisen palan hyödynnettyä tähän muistitauluuni! Säästyin siis maalaamiselta ja sain muistitauluni valmiina kauniin sileän, valkoisen pinnan kera.

Nyt saan tähän esille paitsi lippulappuset (vapautuu pöytätilaa), myös kaikenlaisia vaihtuvia inspiraatiokuvia sekä mikä tärkeintä; kuvia rakkaimmistani ja heidän kanssaan vietetyistä kivoista hetkistä.

home office

mood board

Olen kyllä ihan yli-ihastunut tähän muistitauluun! Tämä on hyvä esimerkki siitä, että jokin tosi edullinenkin voi olla tosi kiva. Tälle tuli hintaa noin 5-6 euroa eli kuminauhojen ja nastojen verran, sillä vanerinpalanen oli ylijäämäpala. Nastojen väriä vaihtamalla tähän saisi taas uudenlaista ilmettä! Esimerkiksi kuparinväristen nastojen kanssa voisi olla myös aika kiva. Itse päädyin kuitenkin valkoisiin, sillä halusin pitää pohjan mustavalkoisena. Valkoisina erottuvat kyllä kivasti mustasta kuminauhasta! Niitä voisi laittaa vaikka jokaiseen kuminauhan risteyskohtaan, mutta olen käyttänyt sitä ainakin nyt alkuun näin. 

Täällä on pitänyt aika kiirettä viime päivinä lähinnä puuhelmituotteideni vuoksi; pari isompaa tilausta valmistuu vielä tällä viikolla. Tilauksia otan koko ajan vastaan ja uusia tuotteitakin tupsahtelee tässä pikkuhiljaa, kun vain ehdin niitä kunnolla toteuttamaan. Haluan aina tehdä uudet tuotteet huolella ja testailla niitä omassa käytössäni, jotta niitä ei tarvitse kesken kaiken alkaa muuttelemaan ja ovat sitten varmasti sellaisia, joista itsekin kovasti tykkään. Olethan muuten huomannut MioSa. designin omat Facebook-sivut! 

table lamp

Vielä olisi monenlaista yksityiskohtaa tehtävälistalla tähän työhuoneeseeni liittyen, mutta ehkä ehdin niihinkin tässä pikkuhiljaa paneutumaan… Kotiutin muuten viime vuoden puolella tämän pitkäaikaisen valaisinhaaveeni ja tilasin Louis Poulsenin AJ-pöytävalaisimen. Nämä ensimmäiset kuukaudet se on saanut valaista työhuoneessani. Tämän mainitsinkin alkuvuodesta Sisustushankinnat 2015 -postauksessani eli lisätään vielä tämä tuohon kyseiseen listaan!

Mutta nytpäs karkaan tästä taas pastellinsävyiseen maailmaani herkullisen tuoksuinen kahvikuppi kourassani; moi!

/

Miehen isyysvapaa on päättynyt: kaikki yhdeksän viikkoa isyysvapaata vietettyinä, nyt ollaan normilomien varassa! Meillä alkoi tänään siis perusarki. Tänään puistoilimme pojan kanssa, teimme reissut postiin ja matkahuoltoon ja sen jälkeen kotoilimme ruuanlaiton lomassa. Nyt hän on unilla. Kyllä muuten sekoitti taas pakan tuo kesäaikaan siirtyminen, HUOH. Maailman turhinta hommaa tuo kellojen siirtely, sanon minä!

On muuten melkoisen vaikeaa pitää pokkaa, kun yrittää saada lasta nukahtamaan ja hän tekee tai sanoo jotain hauskaa. Esim. yhtenä päivänä lauloin Pienet sammakot. Siinä kohdassa, kun lauloin pupujussikat, pupujussikat, kuului sängystä toistona pupukuippas, pupukuippas :D. Tai tänään, kun unilaulun jälkeen hän alkoi höpötellä sängyssään omia juttujaan ja matkia Maikkarin uutistoimittajia Näkemiin, kröhömkröhöm. Repesin niin, että nauraa hekotin ääneen tietäen, että vain pitkitän unitouhuja. Omalla lapsella on kyllä maailman parhaat jutut! ♥

Mutta tänään halusin jakaa täällä tämän ihanan keittiön kuvat! Kuvat on ottanut norjalainen valokuvaajaystäväni erääseen sisustuslehteen, silmä lepää:

Vaikka tyyli on kovin erilainen omaani verrattuna, ihastelen tällaisia(kin) valtavasti. Tämän kyseisen kodin lisäkuvia löytyy lehden artikkelista täältä.

Mutta nyt pian tehtävälistan kimppuun, ennen kuin poika herää! Ihanan aurinkoista viikkoa teille! :)

(Kuvat: Irene Sandved Lunde.)

/

Pääsiäisenvieton viimeiset kuvat tulevat tässä. Pääsiäiskokko on ihana perinne jo lapsuusvuosiltani ja saman perinteen haluan siirtää omalle lapsellenikin. Hänen reaktionsa kokon sytyttyä olivatkin aivan ainutlaatuisia ♥. Aivan lumoutuneena tuijotti kokkoa ja huudahteli oiiiijjjhh, oiiiiiijjjjhh! Malttoi pysyä koko illan ajan rattaissaan kuralätäköissä hyppimisen sijaan, niin kokon lumoissa oli. 

Meidän vakiokokko on Halkokarin kokko. Olen Halkokarilta kotoisin ja mielestäni tuo kaupunginosa on vain yksinkertaisesti paras paikka kaikelle ja siellä toivon vielä joskus (taas) asuvani… Tuo on muuten tosi erikoinen juttu: minulla on monta ystävää, jotka ovat myöskin Halkokarilta kotoisin ja heistä jokainen, joka on Halkokarilta pois muuttanut, kaipaa sinne takaisin. Jotain maagista tuossa kaupunginosassa selvästi on eikä sitä ymmärrä kuin sellainen, joka on siellä itse joskus asunut!

Näistä mietteistä toivottelen teille mukavaa iltaa!