Tulipas tänä vuonna täydellinen juhannuskimppu (vaikka itse sanonkin :D)! Ihastelin sitä näistä hetki sitten ottamistani kuvistanikin oikein olan takaa. Tämä juhannuskimppu syntyi ihan vahingossa kauppareissulla; näin ihania pionikimppuja ja pakkohan yksi sellainen oli ostaa, vaikka olin ajatellut tehdä kimpun luonnonkukista. No päätin sitten, että tämän joukkoonhan sopivat täydellisesti valkoiset koiranputket (niitä pitää löytyä joka kesä maljakosta!). Mies nappasi päivän toisen kauppareissumme varrelta muutaman kukkasen ja niin oli kimppuni valmis:

Muistelen kyllä viime kesiltä, että jotain huonoa näissä koiranputkissa on… En enää muista onko se joku inhottava haju, joka niistä hetken kuluttua lähtee vai ovatko vain kovia roskaamaan. No eiköhän se huomiseen mennessä selviä! :P

Teimme päivällä pojan kanssa yhden ruokakauppareissun ja nyt illalla teimme sitten sellaisen herkkupainotteisen reissun, kun mieskin oli mukana valikoimassa omia juhannusherkkujaan. Päivällä kävimme myös ystävien kanssa Rossossa syömässä: juuri kuten vuosi sittenkin – hauska sattuma! Nyt on ihanaa olla vain kotona tämä ilta ja herkutella ja nauttia yhdessäolosta ♥. Eilen illalla teimme pikaiset juhannussiivoukset: mies imuroi, kun minä siivosin keittiön, keräsin siellä täällä kotia seilaavat irtotavarat paikoilleen ja vaihdoin ne juhannuslakanat eli valkoiset pellavaiset. Tänään mies intoilikin työpäivän jälkeen, kun olimme tehneet siivoukset eilen niin tänään voi vain nautiskella! Sanoin sitten, että ei ehkä uskoisi, että on eilen imuroitu, sen verran paljon kaikkia roskia, murusia ja kissankarvoja lattioilla pyörii ja olenkin tänään jo kahteen kertaan imuri kädessä kulkenut. Mies onneksi palautti maan pinnalle ja tuumasi, että tuleepa se juhannus kissankarvoista huolimatta! Tämä kesä on vain niin roskaavaa aikaa, kun seilataan jatkuvasti ulko- ja sisätilojen väliä ties mitkä tossut jaloissa…

Olen viime talven aikana oppinut itsestäni miehen kautta uuden puolen! Nimittäin hän sanoi kerran, että minulla on keskivertoihmistä korkeampi siisteysvaatimustaso :D. Ja minä kun olen aina pitänyt itseäni tosi lunkina siivousten suhteen! Olen myös ollut siinä käsityksessä, että mies on meillä se, joka helpommin huomauttaa siivouksen tarpeesta, mutta lapsen saatuamme roolit ovat keikahtaneetkin toisinpäin.

Pakko vielä hehkuttaa tätä kimppuani – niin kaunis ja kesäinen! Rennon rönsyilevä, kuten juhannuskimppuun kuuluu.

Meillä on jääkaapissa monenlaista herkkua ja nyt taidan lähteä kokoamaan miehille jälkiruuaksi lautasta, jolle asettelen tuoreita mansikoita ja herneitä, viinirypäleitä sekä leipäjuustoa lakkahillon kera. Täytyy miettiä, paistaisinko palan halloumijuustoakin näiden kaveriksi… Oi nam! Puoli vuotta vuoden mahtavimpaan juhlaan, mutta on tämä juhannuskin melkoisen ♥. Taitaa se heti toiseksi yltää vai mitä? :)

Ihanaa keskikesän juhlaa teille jokaiselle!

Työpäivä ja yksi työpäivän katkaisija sekä kohokohta meneillään: cappuccinohetki! ♥

Kovasti jo juhannusmietteet valtaavat pään ja olinkin äsken ihan varma, että tänään on jo keskiviikko, mutta eipäs ollutkaan! Jokos teillä on juhannussuunnitelmat selvillä? Viime juhannuksen vietimme porukalla laivalla (Juhannus laineilla -postaus) aivan upean aurinkoisessa säässä, mutta tänä kesänä astutaan laivaan vasta myöhemmin kesällä. Tuleva juhannuksemme tulee puolestaan menemään kuten usein aiempinakin vuosina: toisena päivänä olemme minun vanhempieni luona ja toisena päivänä miehen vanhempien mökillä. Vietetään kiireetöntä aikaa perheen parissa, grillataan, saunotaan, paljuillaan, syödään hyvin ja herkutellaan, ihastellaan Suomen kesämaisemia ja vihreää luontoa, makoillaan riippukeinussa, kävellään avojaloin (jos vain tarkenee…), syödään mansikoita ja nukutaan vaikka päikkäreitäkin, jos herra kolme vee mahdollistaa tämän… Hän kun ei päikkäreitä nuku muuten kuin (ihan vahingossa) liikkuvassa autossa, joten siinä on meidän vanhempien hieman vaikea nukkua mukana! Yöuintikin olisi aika täydellinen juttu yöttömässä yössä, mutta sää taitaa olla suht viileä sellaiseen ja tietysti se tärkein: mihin lapsi laitetaan :D.

Juhannusmietteet mielessäni mieli valikoi kuin automaattisesti juhannukseen sopivia sisustuskuvia. Niitä siis tarjoilen nyt tännekin! Täytyykin viimeistään torstaina vaihtaa sänkyyn puhtaat petivaatteet; taitaa olla valkoisten, pellavaisten vuoro – ihana sitten pujahtaa juhannusunille!
Tilasin eilen makuuhuoneeseen uudet pimennysverhotkin. Tilasin ne pikapakettina, jotta ehtisivät juhannukseksi. Nyt makuuhuoneen pikkuikkunassa ei ole pimennysverhoja (mistään ei löydy valmiita pimennysverhoja niin kapeaan ikkunaan), joten testaan nyt siihen pimentäviä sivuverhoja. Tästä lisää, jos verhot ovat sellaiset kuin odotan ja toivon!

Kukkakimppu täytyy juhannukseksi hommata! Vaikka pionit niin ihania onkin, niin juhannuskimppu saa olla luonnon antimia, joita voimme pojan kanssa käydä yhdessä poimimassa. Koivunoksia, koiranputkia ja mitä nyt vastaan tuleekaan! Pojan lemppareita ovat tällä hetkellä niittyleinikit; niitä hän poimii päivittäin.

Nämä ikkunanäkymät ovat niin upeita Suomen kesässä! Kun ikkunaruudusta avautuu sisätiloihin niin upean vihreä maisema että!

Mutta nyt mulla olisi ohjelmassa vielä hieman maalaushommia ennen kuin työpäiväni päättyy, joten puuhastelemaan siis! Mukavaa tiistaita!

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

Eilen koitti kummityttöni kastejuhlan päivä. Ajattelin tuota pientä koko aamupäivän, kun kotona hääräsimme ja juhliin valmistauduimme. En ollut häntä vielä muuten kuin kuvista nähnyt, sillä hän syntyi vasta kolme viikkoa sitten. Mietiskelin myös kummiutta ja sitä, kuinka kummista tulee kummiuden myötä ikään kuin osa perhettä, aivan kuin verisukulainen. Tai näin ainakin itse koen ystäväni kohdalla, joka on M:n kummitäti. Ystävyys syvenee ja saa elinikäisen sinetin.

Tämän kastejuhlan kaava oli hieman erilainen kuin aiemmat, joissa olen ollut: tässä juhlassa kastettiin kaksi pientä tyttövauvaa – serkukset! Ystäväperheemme asuu Oulussa, mutta kastejuhlaa vietettiin toisella paikkakunnalla. Sanoin ystävälleni etukäteen, että varaudu, itken ihan varmasti, mutta itku on vain iloa ja onnea. Ja niinhän siinä sitten kävikin! Pappi sanoi, että olipa lapsi minkä ikäinen tahansa, äidin sydän seuraa lasta hänen joka askeleella. Siinä vaiheessa jo ennestään silmiini kerääntyneet kyyneleet virtasivat poskilleni pienen puron lailla :D.

Tein kummitytölleni itse kortin, johon halusin liittää Anna Puun Mestaripiirros-laulun sanat. Sanat on mielestäni niin kauniit, että itku tulee joka kerta niitä lukiessani tai ne kuullessani. Sopivat mielestäni myös kastejuhlaan oikein hyvin.

Olen niin tottunut tähän poikien maailmaan, että olipas mukavaa väkertää vaihteeksi vaaleanpunaisten vauvajuttujen parissa! ♥

En kestä miten pieniä kolmeviikkoiset ovatkaan! Miten heitä sylissä pitäessään tuntuu, ettei siinä sylissä mitään edes ole – höyhenenkevyt pieni ihmistaimi. Harmittaa, kun en hoksannut ottaa kuvia hänen maailman söpöimmistä, valkoisista pitsiröyhelösukistaan! Ihana poikani silitti vauvan päätä hellästi ja hetken päästä tuli tokaisemaan Meilläkin voisi olla vauva! Sanoin nauraen, että käyppäs sanomassa tuo sama isille ja niin hän meni. Mies katsoi minua huvittuneena huoneen toiselta puolelta – luuli varmaan, että laitoin sanat pojan suuhun, mutta enpäs laittanutkaan! :D Lapset ovat aitoudessaan ja arvaamattomuudessaan ihaninta koko maailmassa!

Kummityttöni äidin tapasin ensimmäistä kertaa syksyllä 2001. Osuimme samaan kaupunkiin, samalle luokalle, samaa (matkailu)alaa opiskelemaan. Meistä tuli melkein heti ns. työpari ja meitä yhdistää monet samankaltaiset asiat: hyvä kielipää, äidinkielen perfektionismi :D, koulutus, olimme pitkään samalla alalla töissä… Meillä on molemmilla pienet pojat ja nyt ystävälläni on myös pieni tytär, jonka kummitädiksi pääsin. Ihanaa, miten elämä meitä täällä pallolla eteenpäin kuljettaa, emmekä tiedä mitään näistä poluista etukäteen.

Nyt menen katsomaan, kun mies ja poika pesevät autoja. Tai no, pienemmän autonpesu on oikeastaan pesuvesilammikoissa pyörällä ajamista :D – juuri kuten pikkupoikana kuuluukin!

Näistä ajatuksistani toivotan teille suloista sunnuntaita! ♥