/

Tein viikolla yhtenä iltana tosi herkullista mehua! Kyselin juhannuksen korvilla Tervetuloa Juhannus! -postauksessani vinkkejä, mitä valmistaa raparperista piirakan ja kiisselin lisäksi. Sain silloin tämän mehuvinkin, kiitokset! (Alkuperäinen resepti löytyy täältä.) Tein mehua noin 1,5 litraa eli tuo määrä sekä raparperia että vettä, joiden annetaan kiehua kattilassa noin vartin sekoittamatta. Sen jälkeen erotin nesteen raparpereista siivilän avulla ja kaadoin nesteen takaisin kattilaan, jossa kiehautin sen vielä sokerin kera. Sokeria pari desiä tai enemmän tai vähemmän, makuasia. Lisäsin vielä hieman vaniljasokeria joukkoon, josta tulikin mehuun ihanan vaniljainen tuoksu. Herkullista mehua nopeasti!

Pojan käytyä yöunille ja miehen lähdettyä rullaluistelemaan katoin terassille valmiiksi pienen mehuhetken. Iltakymmeneltä, koska kesä.

Tarjottimella pari kaunista uutuutta: Kaarna Livingiltä blogiyhteistyönä saamani Saana ja Olli -merkin Maailman synty -keittiöliina mustavalkoisena sekä saman sarjan säilytyspussi. Nuo pussukat on niin kauniita ja käytännöllisiä; käyvät vaikka mihin käyttötarkoitukseen! Ihanan rentoja.

Kaarna Living oli itselleni uusi tuttavuus. Ihastuin heidän selkeisiin sivuihinsa sekä itselleni mieluisiin tuotemerkkeihin. Yrityksen tavoitteena onkin tuoda esille ajattomia tuotteita ja tarinoita niiden takana. Arvostettavana lähtökohtana on, että kaikki on eettistä, ekologista ja kaunista. Kaarna Livingin slogan on hyvää ja kaunista. Aivan kuten tuo mun tekemä mehu :D. 

hobstar

Tosin näissä kuvissa mehu näyttää ehkä hieman siman sävyiseltä, mutta jäähdyttyään oli kivan vaaleanpunertavaa.

Mies saapui luistelemasta ja odotti saavansa ihanan raikasta juomaa kylmänä. No ei ihan ehtinyt jäähtymään; juoma oli vielä lämmintä ja hikisen luistelijan ilme näkemisen arvoinen! Ja kyllä olisi kuulkaas jäänyt terassimehuhetki haaveeksi ilman lasitettua osuutta: aivan tajuttoman paljon hyttysiä riesana, mutta kyllä maistui mehu nojatuolissa, lasitetun terassin suojassa! Mehu oli kivan kirpeää ja todella herkullista, etenkin kylmänä.

Kuvia ottaessani ilta-aurinko pilkisti vielä viimeisen kerran pilven takaa:

kesä

Kuvittelehan talvinen arki-ilta kello kymmenen; ei paljon huvittaisi kuvailla tai hengailla ulkona! Onko teillä jotain herkullista mehureseptiä jakoon?

/

kokkola

Keväällä sen jo huomaa; ihmiset liikkuvat enemmän ulkona ja tuntuvat avoimemmilta ja iloisemmilta kuin talviaikaan. Tuntuu aivan siltä kuin jokaisen huulilla olisi sanat kesä tulee! Viime keskiviikkona oli tämän kesän toistaiseksi suosituin iltatoripäivä; valtavasti ihmisiä sekä torilla että Suntin varressa, jossa näitä kuvia napsin. Etsimme autolle parkkipaikkaa pienen ikuisuuden, kunnes vihdoin sellaisen löysimme urheilutalon viereiseltä parkkialueelta. Näin pienessä kaupungissa ei ole tottunut siihen, että parkkipaikkaa joutuu etsimään oikein ajan ja vaivan kanssa.

karleby

Kanavan vakioasukkaat – suloiset sorsat. Harmiksemme meillä ei ollut keskiviikkona mukanamme mitään ruokaa heille, mutta korjasimme asian eilen. Oli muutama muukin sorsia syöttämässä ja sen seurauksena mahat pulleina enimmäkseen vain nukkuivat…

Olen huomannut, että moni asia näyttää ihan erilaiselta, kun on kamera kaulassa tai kädessä. Sitä vaistomaisesti kiinnittää huomionsa eri asioihin ja yksityiskohtiin kuin ilman kameraa. Kuvattavaa näkyy vaikka ja kuinka ja näyttäisi olevan niin, että kameran ansiosta omasta kotikaupungistakin löytää ihan erilaisia puolia.

Eipä sitten muuta kuin kesäistä lauantaipäivää viettämään. Näyttäisi tulevan sellainen päivä, joka on oikein omiaan riippumattoiluun sisustuslehtipino kainalossa! :)

/

Tänä kesänä olen tainnut ihan ensimmäistä kertaa kunnolla noteerata lupiinit ja etenkin ne vaaleanpunaiset versiot. Aivan ihastuttavia ja sävy juuri täydellinen, sellainen puuteriroosa. Keräsin niitä yhtenä päivänä muutaman kotiinviemiseksi. Kovin pitkäikäisiä eivät ole ja roskaavatkin jonkin verran, mutta toisaalta ei ilmaiskukilta hirveästi odotakaan. Jokusen lilankin nappasin mukaani.

lupiini

Mun auto näyttää olevan melkoinen lommomagneetti; oikein kerjää osumia muilta autoilta. Kolmisen vuotta sitten joku peruutti vauhdilla autoni takapuskuriin juuri, kun olin saanut auton parkkiin. Melkoinen tömähdys! Olivat aikeissa jatkaa matkaa, kun nousin autosta. Selvistä naarmuista kysyivät, haittaako teitä tuollainen :D. Eilen tuli osumaa takaoveen uimahallin parkkipaikalla, uimassa ollessamme. Syyllistä ei tarvinnut kaukaa hakea: vieressä auto lennokkaasti vinossa parkkiruudussa ja olipa jättänyt autoni takaoveen maalimerkinkin lommon kera. Ai että mua ärsytti! Mahdollisesti lapsi avannut oven voimalla, mutta tuollaista lommoa ei synny ihan äänettömästi, joten hieman kohottelin kulmiani, kun ei oltu jätetty esim. tuulilasiin yhteystietoja… Selvitin sitten paikan päällä rekisterinumeron perusteella omistajan, mutta koska en saanut puhelinnumeroa selville, jätin jutun selvittelyn vakuutusyhtiölle vahinkoilmoituksen kera. Puhelinsoittoa odotellessa… Otin muutaman kännykkäkuvan autoista ja jätin heidän autonsa tuulilasiin viestin siitä, mitä on odotettavissa, jotta vakuutusyhtiön soitto ei tulisi yllätyksenä. Miten sinä olisit tilanteessa toiminut, jos olisit perheesi kanssa kolhinut toisen autoa? Uimahallin parkkiruudut ovat kyllä melkoisen pieniä ja parkkialue muutenkin tosi ahdas, mutta kylläpä siellä joutuu muutkin enemmän tai vähemmän autojaan ruutuun vekslaamaan. Enemmän taitaa juurikin ärsyttää tuollainen välinpitämättömyys kuin itse vahinko.

Poika heräsi juuri tähän perjantaihin ja alamme pikkuhiljaa odottelemaan ystävien vierailua. Tämän päivän ohjelmassa myöskin pientä viikkosiivousta ja sorsien syöttämistä, siinäpä kiva kokemus pojallekin! Aurinkoista viikonloppua!