Muutama räpsy vauvan puolivuotissynttäreiltä, joita juhlistimme kuun alussa ihan pienesti perheen kesken:

111

122

Juhlien teemaksi muotoutui kuin vahingossa tähdet Halpa-Hallista löytämäni ihanan AmandaB-Collectionin vaaleansinivalkoisen tähtikynttilän myötä. Sitten muistin, että multahan löytyy myös tähtiservettejä ja voisihan täytekakussakin tuo teema jotenkin näkyä. Täytekakun teetin, siitä on ehkä paras kuva tämä isänpäivänä (joka oli samana viikonloppuna) otettu kuva:

007

Täytekakku oli herkullinen. Sen täytteeksi halusin mansikka- ja vaniljamoussea, päällä maitosuklaakuorrute valkosuklaatähtösin. Ajattelin, että noilla herkuilla ei voi mennä pieleen eikä mennytkään, n-a-m! Itse leivoin mustikkapiirakkaa ja suklaapiirakkaa sekä nonparelli- että suolapähkinäkoristeilla. Suolaiset pähkinät sopivat kivasti suklaisen piirakan kaveriksi. Suolaisena tarjottavana oli cocktailpiirakoita munavoilla. Kaikkea jäi reilusti yli, mutta ei haitannut, sillä isänpäivä oli tosiaan samana viikonloppuna.

187

Tuona marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna maisemat oli aivan upeat! Synttäreitä valmistellessa saikin tämän tästä kurkkia ulos ja huokailla tälle näylle:

132-crop

Alle kaksi viikkoa ja täyteen tulee jo seitsemän kuukautta! Vauva syö soseita jo aika monipuolisesti; eniten tuntuu pitävän niistä, jotka olen itse tehnyt ja ne maiskutellaankin äänekkäästi. Joskus lusikointitahti on hieman hidas ja siitä kyllä heti infotaan… Lihasoseet olen ostanut kaikki valmiina ja niiden maistuminen onkin nyt hieman haasteellista. Ollaan testailtu jo vaikka ja mitä aina naudanlihasta possuun ja kanaan, yökki meinaa tulla ja huuto on aika kova :P. Nyt näyttäisi, että spagetti ja jauhelihakastike uppoaisi parhaiten, sitä oli eilen ja tänään päivällisellä. Onko muilla liharuuat aiheuttaneet samoja reaktioita? Mikä on teidän vauvan lihasoseherkku?

Ateriat ovat tällä hetkellä seuraavat: aamupuuro, lounas (kasvissose), päivällinen (lihasose) ja iltapuuro. Päivällisen jälkeen yleensä myös hedelmäsosejälkkäri, sillä viidettä ateriaa (välipalaa) meidän aamu-unisiin päiviimme ei tällä hetkellä mahdu. Palasin pienen tauon jälkeen Valion Onniin, neljän viljan puuroon, sillä siitä vauva niin kovasti tykkää eikä hänelle viljoista mitään vaivaa onneksi aiheutunut. Puuro nautitaan vaihtelevalla hedelmäsosesilmällä. Juuri tällä viikolla ajattelin, että ihmeen siistiä tuo syöminen vielä tässä vaiheessa; olin odottanut sottaisempaa touhua! Nooh, mies ajatteli räjäyttää potin ja eilen iltapuurotohinoissa pudotti luumusosepurkin pöydältä siten, että se todellakin räjähti ruokailutilaan! Luumusosetta oli tuolien ja baarijakkaroiden lisäksi jopa pöydänkannen alapuolella sekä päätyseinässä saakka! Onneksi on maalatut seinät ja onneksi on niin paljon valkoista – näki heti, mihin sitä sosetta vielä jäi! Nyt mietin vain, että voi miksi en hoksannut ottaa kuvaa…

 

 

Olen joskus kauan sitten maininnut, miten tykkään silloin tällöin tehdä mielestäni kauniista tuotteista kollaaseja. Tuotteista, jotka miellyttävät silmää ja sitten sellaisista tuotteista, joita ihan oikeasti jopa omaan kotiin haaveilee. Näiden lisäksi joukossa on myös sellaisia haaveita, jotka myös joskus on aikeissa toteuttaa! Tällä kertaa kurkin valikoimaa Stockmannin verkkokaupasta, sillä lahjakortti polttelee taskussa… Kyseessä on lahjakortti, jonka sain palkinnoksi äänestäessänne blogini vuoden inspiroivimmaksi sisustusblogiksi – kiitokseni vielä! (Kurkkasin muuten tämän kuukauden tauon jälkeen tuota Pää pyörällä -postaustani ja kohottelin kulmiani postauksen kuvavalinnoilleni :D. Olin todellakin pää pyörällä!) Pikainen verkkokauppakierros, jolta muistiin päällimmäisinä jäivät nämä:

Kuvakansiot1

 

Artekin kaunis Siena-tyynynpäällinen sekä haave vuosien takaa: Woodnotesin K-tuoli (joka on vastaavissa kollaaseissani nähty aiemminkin). Tuolista olen vasta saanut päätettyä värin: valkoinen. Mutta olisiko se tuolla kieltämättä käyttömukavammalla keinuvalla jalalla (arvokkaampi vaihtoehto) vai sitten sillä toisella jalalla, joka miellyttäisi enemmän silmääni (sekä säästötiliäni), siinäpä miettimistä seuraaviksi haavevuosiksi… :)

Toinen ei ihan niin pitkäaikainen kalustehaaveeni on kollaasissa näkyvä Artekin E60-jakkara. Muistatteko Herkulliset pöydät -postaukseni kuukausien takaa? Ihastelin siinä pieniä sivupöytiä, mutta sitten keksin, että tuossa jakkarassahan olisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla: jakkara ja pikkupöytä! Jakkara voisi lisäistuimen lisäksi toimia sekä sivupöytänä että vaikka yöpöytänä; suurempaa kun ei tällä hetkellä vauvan sängyn vuoksi sänkymme viereen mahdu. Haaveissani tuo jakkara olisi sävyltään koivu-valkoinen, mutta sitten tullaan toiseen pähkäilypähkinään, nimittäin istuimen materiaaliin: maalattu vai laminaatti? Maalattu miellyttää silmää enemmän, sillä siinä myös istuinosan reunat ovat valkoiset, mutta olisikohan laminaatti kestävämpi – kokemuksia kenelläkään? Tuo mustakin on tosi kiva versio, siinä istuinosa on linoleumia. Onko sinulla jokin pitempiaikainen kodin kalustehaave ja aiotko ehkä jonain päivänä sen myös toteuttaa?

Flunssa on edelleen päällä, joten seuraavaksi oikaisen humisevan pääni kanssa vauvan viereen päivänokosille. Haaveilemisiin!

(Tuotekuvat lainattu Stockmann.)

 

 

Täällä pidettiin viikonloppuna joulumessut, joilla piipahdimme lauantaina vauvauinnin jälkeen. Messut pidettiin Vanhalla Tullipakkahuoneella, joka jo itsessään on aivan ihanan tunnelmallinen paikka, joten se sopiikin paremmin kuin hyvin joulumessujen pitopaikaksi! Messuilta tuli tehtyä jokunen pieni hankinta, yksi niistä päätyi ulko-oveemme:

052

Monenlaista kranssia oli tarjolla, mutta jotenkin tuo ehkä perinteisin versio miellytti eniten silmää. Kranssissa on kaksi isohkoa hopeiseksi maalattua käpyä, mutta niiden tilallehan voi halutessaan laittaa vaikka mitä. Maalaamattomat kävyt olisivat myös kivat. Lisäksi ytimeen voisivat sopia esimerkiksi valkoiset, puiset tähdet. Tai sitten rykelmä joulupalloja! Perinteinen kranssi, mutta keskellä jotain hieman modernimpaa tyyliä kuten esim. valkoisia ja kirkkaita koristelemattomia joulupalloja; sellainen versio voisi miellyttää mun silmää! Sitten ne aina kolisisivat ovea vasten, kun se aukeaisi… Toki kranssi on kaunis myöskin ihan yksinään! Lauantaina keittiön ikkunaan ilmestyi perinteiseen tapaansa tuo pöytämallin joulutähti ikään kuin kranssin kaveriksi.

048

049

Mua niin huvitti lauantaina, kun tulimme kotiin joulumessuilta. En ollut yhtään muistanut millainen ulko-ovi meillä on! Katsoin sitä jo autosta silmät pyöreinä ai että tollanenko se olikin… Kranssia ostaessani kuvittelin ovemme ihan umpioveksi, en muistanut kahta pystyikkunaa lainkaan :D. No onni onnettomuudessa, että kranssi kuitenkin oveen (just ja just) mahtui… Miten voi unohtaa jonkin noinkin olennaisen asian, en ymmärrä.

044

Tällainen (erittäin nuhainen) startti tälle viikolle! Tasan kuukauden päästä vietämme jo jouluaattoa. Nyt oikein hartaasti jo sitä pysyvää lunta toivomaan! Kivaa marraskuun viimeistä viikkoa teille!