/

Muutaman päivän tauon jälkeen: moi! 

Toivottavasti teille kuuluu hyvää. Täällä on takana aika tapahtumarikas viikko, joka on pitänyt sisällään mm. syntymäpäiväjuhlintaa, töitä, mutta myös lomailua, ystävien tapaamisia, normiarkea ja extempore matkoja maakuntiin. Oikeastaan sellaiseen kesätyyliin, jossa päivä paiskitaan töitä ja ilta nautitaan rannalla – juuri kuten kesällä kuuluukin tehdä! Häitäkin ollaan ehditty tänä viikonloppuna juhlimaan. Häätkin kuuluvat kesään. Kesään kuuluvat valitettavasti myös ampiaiset ja erään äkäisen ampiaisen pistos onkin ollut riesanani nyt keskiviikosta lähtien. Säästyinkin näiltä pistoilta reilut 34 vuotta, joten kai sen oli joskus kohdalle osuttava. Taidan olla kuitenkin jonkin verran allerginen tuolle myrkylle, sillä jalka jatkaa turpoamistaan edelleen eikä mikään lääkekään tunnu auttavan. Olikin aika mielenkiintoista ajaa eilen yömyöhällä hääpaikalta puolentoista tunnin matka kotiin tennispallo nilkassa… Aamulla lääkäriin, jos turvotus ei laske. Jalkaa pitäisi pitää koko ajan koholla kylmän kääreen kera, mutta eipä se niin helppoa ole kuin äkkiseltään saattaisi vaikuttaa!

kuulumisia

Olen tämän viikonlopun aikana ehtinyt miettimään myös kotiin liittyviä juttuja. Sisustelukuume on mietintöjeni ansiosta hieman nostanut päätään… Suunnitelmissa olisi ainakin työhuoneeni säilytystilojen täysi muutos (säilytystilaa on tällä hetkellä täysin minimaalisesti ja arkeni takkuaa sen vuoksi aika suurestikin) ja olohuoneeseenkin on ollut mietinnässä eräs korkea kaappi tuon lipaston ja tauluhyllyn paikalle. Yksi parimetrinen valkoinen kaappi pyörii mielessäni… Osa kaapin ovista olisi kirkasta lasia, mikä olisi minusta tosi kiva ratkaisu! Tällöin osa kauneimmista esineistäni olisi siinä ihasteltavissa, mutta kuitenkin pölyltä suojassa. Välillä tuntuu kurjalta piilotella niitä kaapeissa eikä esilläkään halua kaikkea kerralla pitää, joten ehkä tuo olisi ratkaisu siihenkin. Löytyykö teiltä tällaisia kaappeja? Edellisessä kodissamme oli olohuoneessa tuollainen lasiovellinen kaappi, mutta siinä tosiaan ovet olivat ihan kokonaan lasia. 

Miehet ovat autoani pesemässä, minä ajattelin kirjoitella vielä parit sähköpostit ja sitten taas jalka ylös! Pieni poikani oli tänään(kin) niin ihana, kun makoilin iltapäivällä sohvalla. Hän tuumasi yhtäkkiä viereeni tullen äitiä harmittaa nyt. Voi rakkaus, miten he hoksaavatkaan jo niin paljon kaikenlaista tästä elämästä, ihan liikaakin ♥.

/

Eilen oli niin kiva ja erilainen päivä, pitkästä aikaa. Mitään hirmuisen erikoista päivä ei sisältänyt, normikivoja ja arkisia juttuja vain. Olin jo edellisenä päivänä päättänyt, että huomenna vietän ”äippälomapäivän” ihan perinteisen kaavan mukaan eli blogi pysyi hiljaa ja pojan päiväuniajan tein vain kaikenlaisia muita juttuja. Illalla maalasin puuhelmiä ja katselin tabletilta hömppäsarjoja.

Pojan suusta tulee päivittäin niin mahtavaa juttua, että täytyy siirtää jokunen helmi tännekin! Mietinkin yhtenä päivänä, että miten erilaista tämä aika vauvavuoteen verrattuna onkaan. Vauvathan ovat aina ihania, ihan vain olemalla ja möllöttämällä, mutta nyt kun tämä sanallinen vuorovaikutus on jo tätä luokkaa, niin kyllä saa joskus nauraa mahansa kipeäksi! Koskaan ei tiedä, mitä vastaukseksi saa, kuten tästä Instagram-videostani huomaa. Aivan mahtavaa aikaa! Lisäksi minusta on valtavan söpöä, kun poika puhuttelee itseään vielä etunimellä. M itse kävelee, M menee paapimaan jne. Missähän kohti tuo muuten korvautuu minä-sanalla?

pojansuusta

Eilen vierailin pojan ja äitini kanssa tätini ja hänen miehensä luona. Äitini kantaessa M:a sateessa autoon, tokaisi pieni äkkiä mummu, M kastuu!

Tällä viikolla eniten kuultu lausahdus on ollut tietyllä äänensävyllä lausuttu tota niiiin ja olen tunnistanut heti, keneltä moisen on oppinut… Tässä oppii kuulkaas niin hyvin, mitä itse tulee hoettua, kun ne kuulee lähes kaikuna tuon pienen suusta :D. 

Eilen isänsä tultua töistä koitti perinteinen painimatsi. Sen jälkeen poika tuumasi sormea leukaansa nojaten Hmm mitästäs sitten… tota niiiiin, sitten mennään kauppaan.

Syötetäänkö sun säästöpossua?, kysyin pojalta eilen, johon tämä vastasi Missä isin lompakko on? Nauroin varmaan puoli tuntia!

Illalla pyykkejä kuivumaan ripustaessani poika käveli ohi olohuoneeseen hokien kiitos päivästä.

Minä taas sanon, että voi kiitos maailma tuosta pojasta – on hän sellainen aarre ♥. 

/

Ihanaa alkanutta heinäkuuta, blogiystäväiseni!

Ensimmäisenä suuret kiitokset eilisen Mitä saan, kun luet blogiani? -postaukseni vastaanotosta: viesteistänne ja kauniista sanoistanne. Koska postaus oli sellaista tajunnanvirtaa, tuntuu, että täytyy hieman jatkaa samalla aiheella. Ikään kuin selventääkseni asiaa vähän lisää. Eli en ole blogiani lopettamassa, se vaihtoehto on vain viime aikoina ollut mielessä enemmän kuin aiemmin. Tuntui hyvältä puhua aiheesta avoimesti täälläkin, sekin usein selkeyttää omia ajatuksia. Mulla on ollut jokin stressi näiden asioiden tiimoilta, sillä heti eilen illalla postauksen julkaistuani alkoi päänsärky – näin käy mulle aina kun stressi laukeaa! Ja tuo päänsärky on päällä vieläkin… Naurattaa oikein, kun muistelen meidän päiväämme: tänään kun tulimme pojan kanssa kaupungilta ja puistoilemasta, hän nukahti autoon. Kannoin nukkuvan lapsen sänkyynsä, mutta hänen unensa ei jatkunutkaan. Sanoin kuitenkin, että nyt on päiväuniaika ja vedin peiton korvilleni. Torkuin siinä sitten tunnin verran eikä poika tietääkseni nukkunut minuuttiakaan. Istui sängyssään ja höpötteli, kun äiti nukkui päiväunia! :D

Ajattelin nyt kesällä katsella asioita kaikessa rauhassa ja mietiskellä blogini tulevaisuutta. Tehdäkö muutoksia vai jatkaako samalla tavalla sen kummempia miettimättä. Uskon, että aika kertoo vastaukset näihin ja itse niistä on turha stressata, mutta välillä vain käy niin… Luonnettaan on vaikea muuttaa. 

Mietiskelin myös postausaiheita tuossa yhtenä iltana. Mun täytyisi vain rohkeammin kirjoittaa siitä, mistä haluan eikä miettiä, että kiinnostaakohan ketään lukea tästä ja tämä aihe varmasti tympii monia jne. Yksi aihe on nimittäin lapsiin/lapsiperheeseen liittyvät jutut! Minua kiinnostaisi kirjoittaa niistä enemmänkin, mutta joidenkin lukijoiden suunnalta raskausaikana kokemani tyrmäys näille aiheille vaikuttaa varmaan edelleen jollain tapaa takaraivossa. Että eihän nyt sisustusblogina alkanutta blogia voi kesken kaiken muuttaa – muille (matkat, kissat, lapset jne.) aiheille pitäisi perustaa oma bloginsa! Minun mielestäni tuo ei tule kysymykseenkään, joten laajensin vain blogini aihepiiriä kattamaan muitakin aiheita. Mielestäni se on luonnollinen jatkumo, sillä kyllähän kuudessa vuodessa ihmisen elämä muuttuu suurestikin eikä paikoillaan voi väkisinkään pysyä. Ihailen bloggaajia, jotka pysyvät samassa aihepiirissä postauksesta toiseen, mutta se ei ole minua. Kaipaan vaihtelua sekä elämään että blogiini. Punaisena lankana täytyy aina pitää se, että kirjoittelee itselleen tärkeistä aiheista ja sellaisista aiheista, jotka tuovat itselleen hyvää mieltä. Muuten loppuu motivaatio koko touhuun! Mutta jos teille tulee mieleen jotain tarkempia postausaiheita lapsiin tai lapsiperhe-elämään liittyen, niin saapi huikata! :)

heinäkuun

Tämä lähtee nyt viikonlopun kauppalistaa raapustamaan ja sitten varmaan arvotaan, kuka sinne kauppaan lähtee! :D On vähän veto pois ja tekee mieli vain laiskotella… Eikö se kuulostakin ihan hyvältä perjantai-illan suunnitelmalta!