078

Itsenäisyyspäivä ja jo toinen adventtisunnuntai. Meillä tämän päivän ohjelmaan kuuluu kotoilua ja joulumarkkinoilla käyntiä. Poika odottaa, jos siellä näkyisi joulupukki! Hän on nyt kerran tavannut joulupukin ja voi miten häntä jännittikään! Tietty välimatka oli pakollinen, mutta hieman kauempaa hihkuttiin, kiljuttiin ja heiluteltiin kättä :). Saapa nähdä, miten käy jouluaattona!

Tänään ajattelimme kuunnella kotona joulumusiikkia, poltella kynttilöitä, laittaa esille hieman enemmän joulua (mm. tuo terassikuusi tarvitsee valot!) ja herkutella miehen aamupäivällä leipomilla korvapuusteilla. Mies halusi leipoa samalla pojalle oman nisu-ukon, siitä tuli niin suloinen :D ja siitä tallentuikin kuva Instagramiin. Nyt se on jo syöty.

077

Tänä itsenäisyyspäivänä olen miettinyt maamme itsenäisyyttä ihan eri kantilta kuin aiempina vuosina. Nyt myöskin ensimmäistä kertaa oman kotimaan tulevaisuus huolettaa aika paljonkin ja tulee mietittyä, millainen tämä maa tulee olemaan omalle lapselleni ja hänen mahdollisille lapsilleen… Samaa huolta tuntuu kantavan pojan isomummokin eli minun mummuni, jolle tänä aamuna soitin. Uskon, että ne sankarit, jotka meille itsenäisyyden aikoinaan taistelivat, toivoisivat monen asian olevan toisin. Ei tässä kai muu auta kuin toivoa, että asiat järjestyvät.

072

Täällä on vielä jonkin verran lunta maassa, mutta nyt on taas plussan puolella… Sen vuoksi puut eivät ole enää kauniin valkoisia, mutta ehkä taas ensi viikolla koittaa sellainenkin aamu! Vieressä palaa kynttilä ja tuoksuu mieto hyasintti, väkisinkin alkaa tuntua joululta. Muistelin tuossa, että joinain vuosina olemme ottaneet joulukuusen esille itsenäisyyspäivänä, heh! Ihan niin pitkällä en vielä näissä joulufiiliksissäni ole, mutta tuumaillaan asiaa uudestaan taas viikon päästä. Juhlavaa Itsenäisyyspäivää teille jokaiselle!

Meidän kissat eivät ole koskaan aiemmin viihtyneet niin paljon kodinhoitohuoneessa kuin viime kuukausina! Se on nykyään ainoa paikka, jossa saavat olla pojalta rauhassa… Poika ei nimittäin ole vielä hoksannut, miten kiivetä kodinhoitohuoneen tasoille ja hyvä niin! Toivon, että tämä kiipeilemättömyys jatkuu ja sohvapöytä pysyy ainoana, jossa silloin tällöin joraillaan.

Kissat ovat tykästyneet kodinhoitohuoneeseen niinkin kovasti, että ovat siellä vaikka poika ei sisällä tai kotona olisikaan. Mulla on siis aina kaksi pehmoista kaveria seurana pyykkäyshommissa! Tässä korissa on erityisen mukavaa, sillä kuivausrumpu puhaltaa lämmintä ilmaa tänne asti:

005

Jos tuo toinen iso kori on jo varattu, täytyy toisen ahtautua tähän pieneen, sillä jostain syystä toiseen tuollaiseen isoon koriin kumpikaan ei mene. Puhumattakaan siitä vaihtoehdosta, että änkeisivät samaan koriin! Mitä mutkikkaampi asento, sen paremmat unet!

019

Nyt täällä ottaa koko perhe kissoista mallia – se on päiväuniaika!

Se, mistä eilen Winter wonderland -postauksessani haaveilin, kävi toteen. Saimme herätä aivan upean valkoiseen lumimaisemaan!

019

Joka puolella niin paljon valkoista, ihanaa valoa marraskuun pimeyteen! Ja nuo puut, eihän tuollaista upeutta voi ollakaan! ♥

Vaikka tällaisia maisemia on saanut ihailla jo yli 30 vuotta, ei niihin totu tai kyllästy ikinä. Näen ne jotenkin aina kuin uusin silmin, kuin ensimmäistä kertaa. Niin upea ja vihreä kesä kun meillä täällä Suomessa onkin, ei se vedä vertoja tälle. Tuollainen valkoinen metsä on jotenkin aivan epätodellinen, lumoava, kuin sadusta.

Olen usein jouluisin ihastellut kaikenlaisia kortteja ja kuvia, joissa pieni lapsi katsoo hämmästyneenä joulun ihmeitä. Tänä aamuna sain katsella tuota näkyä oman lapseni kasvoilta. Ihan itketti. Nyt tiedän sen olevan totta. Sen, että lapsen kautta asioista saa irti vielä enemmän. Kaikki tuplaantuvat. Mua niin liikuttaa tuo kuva, jossa pieni M katselee takapihan lumista metsikköä. Mitä liikkuukaan pienen mielessä. Hämmästelee ja kummastelee. Elekieli kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

ensilumi

Aamiaispöydästä piti osoitella ruokailutilankin ikkunoihin päin, että tuollakin näkyy lunta, ei pelkästään olohuoneessa! Ennen uimaan lähtöä kävimme hieman ulkoilemassa. Poika muksahti heti masulleen lumihankeen, kun pääsi ulos. Sen jälkeen hoki lähes taukoamatta äiti, äiti ja ojenteli kättään. Mies teki lumitöitä ja poika käveli vain auratuilla reiteillä. Osoitteli lumista maata ja puisteli tarmokkaasti päätään eli selvästi ikkunan läpi mukavampi juttu, ainakin toistaiseksi! ;)

021

Onko teilläkin satanut ensilumi?