Täällä oli silmät kyynelissä, kun törmäsin tähän runoon heti aamutuimaan muiden vielä nukkuessa. Sen luettuani oli kipitettävä takaisin sänkyyn, katsoa omassa sängyssään selällään, kädet pään päällä nukkuvaa lasta ja ajatella, kuinka siinä on mun koko maailma. Tietääköhän hän edes, kuinka rakas minulle on ♥. Sitä rakkauden määrää eivät mitkään sanat tässä maailmassa koskaan riitä kuvailemaan.

Halusin jakaa tämän runon teidän kanssanne, sillä mielestäni tässä on hyvin tärkeä sanoma. Usein arkikiireet imaisevat mennessään, mutta nyt on viikonloppu. Etenkin, jos viikonloppu on töistä vapaa, on nyt hyvä hetki omistautua omalle lapselleen. Viettää oikein kunnolla aikaa yhdessä, pysähtyä. Tehdä jotain kivaa tai vain olla. Ottaa toinen kainaloon, kysyä mitä hänelle kuuluu ja kertoa, kuinka tärkeä hän on.  

aamupalalla

Älä sano sitä huomenna

Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Ennen kuin ruohonkorsi on venähtänyt.
Sano se silloin kun itkuiset silmät sinua katsoo,
jalka kiukuissaan lattiaa polkee.
Lasi maidosta vapautunut vielä kumollaan pöydällä pyörii.
Sano, rakastan sinua.

Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Kun tuuli jo kaislaa kahtaalle huojuttaa,
maailma vetää ja houkuttaa.
Sano se silloin, kun sylisi jo lapselle pieneksi käynee
ja luopumisen tuska sisintäsi polttaa.
Sano se takertumatta,
sano rakastan sinua.

Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Kun jo itsenäistä kukintaa taimesi kasvaa.
Kun maailman polte nuoria mieliä painaa,
sano se silloin, muuttumaton sydämesi on.
Sano, rakastan sinua.
Niin sydän sydämelle kaikuna vastaa
rakastan sinua
ja rakastan sinua.

-Birgit Leino: Korinpunoja, 1996-

 

… rytmit vaihtuvat kuin lennosta ja nykyään meillä herätään jo puoli seitsemän aikoihin!

… poika villiintyy, sillä isi on seurana lähes aamusta iltaan.

… sängyllä painitaan useita kertoja päivässä ja väliin heitetään parit kuperkeikat äidin kiljahdellessa vieressä.

… ulkoiluun kuuluu aina pyörähdys autotallissa ja siellä tutkitaan innokkaasti erilaisia työkaluja.

… kotona on sotkuisempaa kuin hänen töissä ollessaan!

Miehen lomailun ehkä näkyvin asia on kuitenkin tällä hetkellä pihalle ilmestynyt perhe:

lumiukko

Toissapäivänä siellä oli vain lippispäinen lumiukko. Eilen sen viereen ilmestyivät lumiakka (naisellisine muotoineen) ja -poika. Plussakelit ovat jo hieman tehneet kanssani yhteistyötä, mutta jostain syystä edelleen innokkaasti toivon, että lumet pian sulavat – ainakin paikoitellen :D.

Mutta on tämä kyllä niin ihanaa ja ainutlaatuista aikaa – viettää kotipäiviä koko perheen kera! ♥

Täytin tänään 34 vuotta. Numerot tuntuvat jo aika suurilta, mutta samalta tässä kai tuntuu kuin aiemminkin. Naururyppyjä näkyy silmien ympärillä enemmän kuin 30-vuotiaana, mutta onhan se ihan loogistakin: ehtiihän 34 vuodessa nauraa paljon enemmän kuin kolmessakymmenessä!

Täytekakun virkaa toimittamaan valitsin tuollaisen vadelmaisen kinuskijuustokakun. Se valmistui suurimmaksi osaksi miehen käsissä, itse auttelin hetken ennen kuin piti rientää hierojalle. Olin eilen siellä kasvohoidossakin ja mietin, että miksi ihmeessä en käy useammin! Rentouduin siellä niin totaalisesti, että rentoutuukohan edes yöunien aikana samalla tavalla, hehKuinka usein te käytte kasvohoidossa?

Aamiaisen jälkeen poreammeeseen, sitten synttärikahvittelua ja pikalounasta. Niiden jälkeen päiväunet, herkkukahvi ja kohta vuorossa päivällistä ja lisää synttärikahvitteluja toisten vieraiden kanssa. Illalla jos lasilliset kuplivaa miehen kanssa, pojan käytyä yöunille. Siinäpäs päiväni pähkinänkuoressa. Kotona rakkaimpien kanssa ♥