/

Sellainen olo on ollut kyllä niin vahvasti läsnä tänä viikonloppuna – onnellinen! ♥

Onnellinen siitä, että on taas terve ja voimissaan. Onnellinen siitä, että on perhe. Vieläpä niin ihana ja auttavainen sellainen.

Onnellinen siitä, että saa valmistaa lapselleen hyvää kotiruokaa, joka maistuu hänellekin ihan eri tavalla kuin viikko sitten. Lounastakin syötiin kahdella lusikalla ja kun lautanen oli tyhjä, kuului lisää! :D. 

Onnellinen siitä, että saa tehdä sitä mitä rakastaa. Saan kirjoittaa tätä blogia ja saan valmistaa omin käsin kauniita tuotteita ja suunnitella koko ajan lisää. Tai olla suunnittelematta, kaikki on oman itsensä päätettävissä. 

031

Onnellinen siitä, että on uudessa yritystoiminnassa kannustava mies. Mies, joka ei jätä kannustamista pelkkään kannustamiseen, vaan auttaa myös, sillä tilauksia on aika pino (kiitos teidän ♥). Tiedättekö, miten vietimme lauantai-iltaa pojan käytyä yöunille? Mies vei pojan nukkumaan ja sillä aikaa minä pystytin pienen käsityöpajan ruokapöydän ympärille. Siinä me sitten yhdessä valmistimme avaimenperiä ja pannunalusia. Minä painoin tekstejä ja viimeistelin tuotteet, mies kokosi niitä mallieni mukaan. Ihanana muistona mieleeni jäi se hetki, kun jäin tuijottamaan keskittyneesti pieniä avaimenperiä kokoavaa miestäni ja hän käännähti katsomaan, että eikö sun pitänyt painaa siihen i eikä u. Ai katoppas, no nyt siinä on molemmat! :D

Onnellinen siitä, että hän ei tuskastu tarkkuuteeni eikä ole moksiskaan, jos joku puuhelmi lentää hylsyläjään, kun sydämestä ei tullutkaan aivan täydellisen muotoinen. Onnellinen siitä, kun hän kyselee, tilasinko niitä ja niitä tarvikkeita kuinka monta – on kiinnostunut ja perillä asioista. Tästä on hyvää vauhtia muodostumassa pieni perheyritys! ♥

034

Onnellinen siitä, että kaikki tilaukset on nyt ajan tasalla siten, että kaikille on vastattu. Jos jostain syystä et ole vastausta minulta vielä saanut, laitathan uudestaan viestiä! Kiitos teille aivan mahtavasta vastaanotosta, jonka eilisessä Lahjaksi äidille, mummille, isomummulle… -postauksessani esitellyt tuotteeni saivat. Otamme edelleen tilauksia vastaan; tuotteet ehtivät vielä äitienpäiväksi perille. (Tilausohjeet löydät eilisestä postauksestani.)

Onnellinen siitä, että nyt on kahvitauko ja hiljainen talo. Kissa sipsutteli juuri keittiöstä olohuoneeseen, kynsistä ja laminaatista muodostuu pieni ääni. Taidan sipsutella seuraksi! Suloista sunnuntaipäivää! ♥

/

Lähetitte miehelleni monenlaisia kysymyksiä sekä postaustoiveita (Postausaiheita miehelleni -postaus), tässä hän tarttui isyysaiheeseen. Postaus on mieheni käsialaa aina otsikkoa ja kuvia myöten! :)

***

Anne
Isyydestä. Miten hän on kokenut asiat kun elämä on lapsen myötä muuttunut ja ylipäätään millaista on olla isi, samalla aviomies ja mies. :)

Nimetön
Postaus isyydestä olisi minunkin ehdotukseni. Olen lukenut mielelläni sinun mukavia juttujasi pojastanne. Olisi kiva kuulla asioita isän kannalta.

M
Ajatuksia isinä olemisesta. Mitenkä uusi elämä on yllättänyt, mikä on ollut kivointa/raskainta ja mitä kaipaa(ko) ajasta ennen lasta?

Pirjo
Olisi mukava kuulla, mikä elämässänne on juuri nyt merkityksellistä. Poikanne on teille kaikki kaikessa, niinkuin usein on, kun saa noin upean lahjan. Mikä tekee miehen, puolison ja isän elämästä tässä vaiheessa merkityksellistä?

 

Olette lähettäneet useita kysymyksiä isyydestä ja isinä olemisesta. Yritänkin tässä nyt vastata omin sanoin kysymyksiinne.

Ennen lapsen syntymää vanhemmat monesti jännittävät, kuinka elämä muuttuu lapsen myötä vai muuttuuko se. Nyt voin kertoa että kyllä se muuttuu. Aika pian huomaa, että taloon on tullut uusi pomo, joka laittaa aikataulut ja asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Ja nyt et ole vastuussa enää pelkästään itsestäsi. Asioita alkaa miettimään lapsen näkökulmasta, mikä hänelle on parasta. Ja kun hänellä on kaikki kunnossa, tulee vasta sitten omat tarpeet.

Isinä oleminen on tosi hienoa ja on avartanut myös elämänkatsomusta. Kivoimpia on ne hetket, jolloin touhutaan yhdessä ja se, kun huomaa kuinka se on lapselle tärkeää. Ja painiminen on parasta! Töistä on mukava tulla kotiin, kun lapsi on innokkaana ovella vastassa. Ajasta ennen lasta on jäänyt kaipaamaan ainoastaan niitä aamuja, kun on oikein väsyttänyt eikä ole tarvinnut nousta ylös viikonloppuisin seit-tä-män aikaan.

Lapsen kehitystä on aivan mahtava seurata kun lähes joka päivä, tai ainakin joka viikko, hän oppii joitain uusia asioita. Ja näillä uusilla asioilla hauskuttaa sitten meitä vanhempia. Lukemattomia kertoja olemme saaneet nauraa hänen uusille tempuilleen tai sanoilleen. Yllättävää on ollut, kuinka tarkasti päivän tapahtumat jäävät alle kaksivuotiaan mieleen. Itse ainakin huonomuistisena joudun kelaamaan kun lapselle palautuu yhtäkkiä mieleen jokin useita päiviä sitten tapahtunut asia ja hän alkaa sitä hokemaan. Hyvää aivojumppaa myös vanhemmille!

Tietysti välillä on känkkäränkkähetkiä, jotka aiheuttavat haasteellisia tilanteita ja vaativat jaksamista. Tällä hetkellä ulkovaatteiden pukeminen ja päiväunille nukahtaminen on lapsen mielestä ikäviä asioita. Silloin tulee joskus mieleen kuinka jotkin asiat on olleet helpompia ja nopeampia, kun ollaan oltu kaksistaan. Mutta kun varaa tarpeeksi aikaa, niin näistäkin selvitään.

Vanhempien pitäisi saada viettää myös kahdenkeskistä aikaa, joka helposti unohtuu kaiken keskellä. Niin myös meilläkin välillä. Iltaisin, kun lapsi on mennyt nukkumaan ja ollaan muut velvollisuudet saatu valmiiksi niin tätä yhteistä aikaa kuitenkin järjestyy. Joinakin iltoina enemmän ja joinakin vähemmän. On myös tapahtunut niin, että molemmat vanhemmat kuorsaa olohuoneen sohvalla jo ennen iltakymmentä television pauhatessa koko talo valaistuna.

Näiden päälle kun lisätään vielä harrastukset niin saadaan sellainen yhtälö, että sen ratkaisemiseen tarvitaan jokin aikatauluhallintaohjelma. Varsinkin kun talossa on kaksi työssäkäyvää/työtätekevää vanhempaa ja lapsi kotihoidossa. Joillekin harrastuksille ei enää ole samalla tavalla aikaa kuin ennen. Mutta harrastukset ovat myös tärkeitä, koska silloin pääsee hetkeksi irrottautumaan arkirutiineista. Ja se auttaa jaksamaan taas eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan lapsen myötä elämään tulee täyteläisyyttä ja elämä saa aivan uuden merkityksen. Monta kertaa olemme yrittäneet miettiä minkälaista elämä olisi ilman lasta, mutta ei sitä voi enää edes kuvitella.

/

Tulipa tässä mieleeni, kun mies oli eilisen päivän ikään kuin minulla töissä :D, että mitäs jos hän testaisi vielä tätä blogityötänikin! Kirjoittaisi tänne yhden vieraskynäpostauksen… Mies on itsekin tuota joskus ehdottanut, mutta hänen postausaiheensa sopivat paremmin kesäiseen ajankohtaan. Hän voisi kokeilla tätä minun arkeani kuitenkin jo nyt, kun isyysvapaata on vielä hieman jäljellä. 

Hänhän on pariin otteeseen jo blogissani ääneen päässytkin: postaukset Mies vastaa! ja Miehen vastauksia kysymyksiinne. Nuo toteutuivat vuosina 2011 ja raskausaikana 2013. Poikamme syntymän jälkeen hän ei ole blogissani vieraillut, joten ehkä nyt olisikin jo aika! Aina välillä tällaista on ehdotettukin! Mietimme, että jotta postaukseen tulisi tekstiä enemmän kuin pari riviä (heh), niin te voisitte ehdottaa hänelle postausaiheita tai esittää vaikka kysymyksiä. Näin hän saisi postaukseen jonkinlaisen punaisen langan, sillä ihan kylmiltään tuosta noin vain ei välttämättä juttua synny. 

Onko teillä siis mielessänne joitain postausaiheita tai kysymyksiä, joita haluaisitte miehelleni esittää?