Kerrankin, kun koko koti oli jotakuinkin siistinä, täytyi se höydyntää ja antaa kameran laulaa! Joku teistä toivoikin tällaisia kokonaiskuvia kotoamme, joten tässä nyt jonkinmoisia olohuone-ruokailutila -akselilta.

014

015

Muistan miten talomme valmistuttua täällä ei juurikaan takkapuiden lisäksi puunsävyjä näkynyt. Vuosien mittaan puisia ripauksia on kuitenkin pikkuhiljaa hiipinyt kotiimme ja hyvä niin. Välillä tosin tuntuu, että alkaako puuta olla jo liikaakin, mutta tuskin. Tämä on varmaan juuri hyvä määrä, tuovat mukavasti lämpöä vaaleuden keskelle.

018

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa SPR-Kirppiksellä. Sieltä taitaa lähes aina tehdä löytöjä! Siellä on mukava käydä, koska tietää, että myynnissä on vain hyväkuntoista tavaraa ja ne on niin siististi esillä, että tuntuu kuin jossain uusien tuotteiden putiikissa asioisi. Viime kerralla tarttui mukaan mm. tuo valkoinen pullo sekä ihana lyhythihainen H&M L.O.G.G.-malliston kauluspaita pojalle. Kiva valkoisen, beigen ja turkoosin yhdistelmä paidassa! Ajattelin, että käy hyvin näin talvisaikaankin, kun laittaa alle pitkähihaisen paidan. Tuolle täysin uudenveroiselle, 1,30 euroa maksaneelle paidalle tuleekin käyttöä jo lauantaina, kun suuntaamme 90-vuotisjuhliin. Tuollaiset vähemmän käytetyt vaatteet eivät kyllä vauvoilla/pienillä lapsilla kulu käytössä yhtään – vielä parinkin käyttäjän jälkeen kuin uusia.

069

Tässä yksi näkymä, josta pidän kovasti kotonamme. Tuo kohta, jossa ruokailutilan katto yhdistyy olohuoneen kattoon, on kotimme korkein kohta. Siinä on aina niin valoisaa ja silmäni lepäävät tuossa valkoisuuden rauhallisuudessa. Valkoinen katto, valkoiset seinät, valkoinen Kartellin FL/Y-kattovalaisin sekä valkoiset aulan lasiliukuovet.

cats

030

cats

023

Kukkakaupasta pitkästi yli kuukausi sitten ostamani kastanja on kukoistuksessaan. Jos niin voi sanoa… Siitä tuli tuollainen kuten kuvan taka-alalla näkyy:

076

074

Seuraavaksi tartun silitysrautaan ja alan silittelemään sekä vauvan juhlapaitaa että huivejani. Mukavaa torstai-iltaa! Eikö olekin muuten ihanaa, että puoli seitsemältä on vielä valoisaa!

 

 

Aika hyvin ehdin tulla sinuiksi tämän uuden koneeni kanssa jo eilisen illan aikana. Hieman uudenlaiset pikanäppäimet on jo hanskassa ja tutut ohjelmat löytyvät jo uudenkin koneen uumenista. Ainoa, mitä kaipaan, on delete! Siis sellainen delete, joka pyyhkii kirjaimet edestäpäin eikä sellainen, kuin tässä noilla parilla näppäinyhdistelmällä syntyy (pyyhkii taaksepäin sanan kerrallaan). Nooh, tottumiskysymys tuo kai vaan on. Olen vain niin ahkerasti käyttänyt deleteä, että jatkuvasti on sormi tuossa käynnistysnapilla, jossa on tottunut deleten olevan…

Olen tähän asti käyttänyt ilmaista Photoscapea kuvien nopeaan käsittelyyn ja tuon samaisen ohjelman latasin illalla Macillekin. Hieman järkytyin, miten erilainen se aluksi näytti olevan. Ja onhan se edelleen, mutta kyllä sillä jo perustoiminnot sujuu. Ilokseni huomasin kuitenkin, että se on myös huomattavasti laajempi ominaisuuksiltaan kuin Windowsin Photoscape! Vaikka mitä hauskoja lisäominaisuuksia kuvien käsittelyyn! Olen nimittäin välillä pohtinut, pitäisikö hankkia niin monen ylistämä Lightroom, mutta tässä elämänvaiheessa en kyllä millään ehdi siihen syventymään (välillä tuntuu jo aivan ihmeeltä tämän bloginkin päivittyminen :D), joten ehkä se menisi ainakin toistaiseksi kohdallani hieman hukkaan. Niinpä tämä uudenlainen Photoscape sopii minulle tällä hetkellä vallan mainiosti.

batch1525735_10152748909402642_6599552007225012317_n

batch_1525735_10152748909402642_6599552007225012317_n

Täällä on aivan upean aurinkoinen ilma ja heti kun vauva herää ensimmäisiltä päiväuniltaan, suuntaamme kaupungille uusien matkarattaiden kera! Olen niistä niin innoissani, että toinen joutuu varmaan pepun puuduksiin niissä istumaan… Poitsu herää uuteen päivään jo puoli kahdeksalta nykyisin; väsähtänyt äiti kiittää, että silloin on jo valoisaa… Ensimmäisten unien ajankohta on sitten puoli yhdentoista – yhdentoista aikoihin ja unet kestävät 90 minuuttia. Olen kuulkaas melkoisen onnessani tuosta! Enää meillä ei rinnalle nukahdella, muulloin kuin öisin, mutta ei nyt puhuta siitä… Toiset päiväunet hän nukkuu neljän – viiden aikoihin ja niiden pituus vaihtelee puolesta tunnista tuntiin.

Niin komeasti paistelee, että täytyy jotenkin huijata arskat poitsun nenälle. Käytetäänkö teillä aurinkolaseja ihan muina miehinä/naisina? Nyt tuntuu olevan sellainen vaihe, että kaikki, mikä on päässä, otetaan pois. Pipo saa onneksi ulkona olla päässä, mutta saapa nähdä, miten käy arskojen. Sisällä niitä ei todellakaan pidetä, mutta ei kai se ole tarkoituskaan :D.

batch1960114_10152301485447642_1868854511_n

Mitäs teille muuta tänä kauniina kevättalven päivänä?

 

 

Heikunkeikun hiljaisesta talosta! Kaikki muut nukkuvat paitsi minä ja minä sitä unta kai eniten meidän perheessä vähiten nukkuvana tarvitsisin, heh… Jotenkin päikkärit on vauvan syntymän jälkeen jääneet kohdallani pois (raskausaikana ne oli päivän kuin päivän kohokohta!), sillä en tykkää siitä olosta, joka itselläni päikkäreiden jälkeen tuntuu jäävän päälle. Olo on kuin puulla päähän lyöty eikä huvittaisi ollenkaan herätä, vaan kuorsata seuraavaan aamuun saakka. Senpä vuoksi kökin hereillä nytkin ja säästelen näitä unia hamaan tulevaisuuteen!

Meillä on viime päivinä pohdittu pöytiä. Kaikki lähti siitä, että tarvitsemme isomman työpöydän, jolle mahtuu molempien koneet rinnakkain. (Voi olla, että myös toinen työtuoli tulee tarpeeseen.) Mikähän olisi sopiva pöydän pituus tuossa tapauksessa? Nykyinen pöytä on noin 130 cm pitkä, mutta tähän mahtuu hyvin vain yksi koneenkäyttäjä. Ajattelin, että pöytä on paras muodostaa osista: pukkijalat sekä koivuvanerinen pöytälevy. HAY:lla on kivat Loop-pukkijalat, mutta tykästyin enemmän Ikean versioon, sillä siihen voi sivuille koota muutamia säilytyslaatikoitakin. Eli enää täytyisi päästä Ikeaan, kun ei noita jalkojakaan saa netistä tilattua HUOH ja sitten päätettyä pöytälevyn pituus sekä hankintapaikka. Saa antaa vinkkejä näihin, kiitos! Ja jos joku täältäpäin on menossa Ikeaan, niin vinkatkaahan vaikka sähköpostiini, jos voitaisiin sopia noiden jalkojen tuomisesta!

Sitten toinen pöytäpähkinä on koskenut valkoista ruokapöytäämme, jonka teetimme aikoinaan puusepällä mittojen mukaan. Olen nimittäin alkanut haaveilemaan pöydästä, jolla ei välttämättä tarvitsisi pitää mitään tabletteja tai liinoja, mutta joka silti säilyisi pikkuherrammekin käsittelyssä ihan suhteellisen katseenkestävänä. Ajattelin, että ehkä tuollainen IKI-levyllä pinnoitettu koivuvaneritaso (paksuudeltaan 20 mm) sopisi siihenkin ja tuolla googlettelureissullani löysinkin Bambula-blogin aivan ihanat kuvat, jotka sain ilokseni jakaa täälläkin:

cats99

Eli juuri tuollaista olin mielessäni kaavaillut, tässä näin sen toteutettuna – eikö olekin aivan ihana! Sopisikohan meidän ruokailutilaan… Siihen hankkisin kyllä sitten ne HAY:n pukkijalat valkoisina. Mutta mitäs tehdä meidän nykyiselle ruokapöydälle, kun tykkään siitäkin ihan hirmuisesti… Ehdotin jo miehelle, että jos siirrettäisiin se meidän työpöydäksemme, heheh! Sain suostumuksen, että ainakin sitä voidaan huoneeseen testata, jotta näemme, onko se sinne aivan jättimäinen. Toki pöytä on turhan syvä työpöytäkäyttöön, mutta keksin heti, että sen takaosaan jäisi kivasti säilytystilaa tauluille ja kauniille laatikoille… Ääh, vaikeita valintoja! Tulisiko teillä mieleen sopivaa ratkaisua? Vai pitäisikö sittenkin teettää ainoastaan se uusi työpöytä…