Perjantain postauksessani mainitsinkin, että tein viikolla yhden koekattauksen joulua silmälläpitäen. Viime jouluna valoköynnös koristi vain joulua edeltäviä kahvipöydän kattauksia, mutta nyt ajattelin jättää sen paikoilleen koko joulun ajaksi. Valoköynnös onkin viime viikkoina seilannut vähän siellä sun täällä: Tunnelmaa makuuhuoneeseen -postauksessa se oli vielä makuuhuoneessamme, sieltä päätyi ruusuhuoneeseen verhotankoon roikkumaan ja nyt tällä viikolla se pääsi ruokapöytään. Sen myötä sain ruokailutilaankin kivaa tuiketta, siellä kun tuntui ennen valoköynnöstä hieman liian hämärältä.

Kattauksessa Villeroy & Bochin New Wave -astiastoa sekä Iittalan Senta-punaviinilasit ja Kartio-vesilasit. Aterimina Hackmanin Inari. Mustien lautasliinojen ympärille kietaisin Pentikin lautasliinapidikkeet.

Kattaus ei mitenkään kovin radikaalisti eroa aiemmista joulukattauksistani. Päättelin tästä, että nyt on löytynyt se kaikkein mieluisin kattauksen ydin ja hyvä näin. Tykkään eniten suhteellisen simppeleistä kattauksista, joissa ei koko pöytää vuorata erilaisilla kattaushärpäkkeillä, mutta joissa pöytä ei jää tyhjäksikään. Kattauksen ytimenä ovat kauniit astiat, ruoka ja tunnelma. Aiempien vuosien joulukattauksiani voi käydä kurkkaamassa postauksistani Joulukattaukset 2010 & 2011, Tulevan joulun kattauksia sekä Kurkistus Joulupäivään.

Aluksi ajattelin, että jätän Pentikin harmaansävyiset tabletit joulupöytään, mutta ei, jotain tuntui puuttuvan. Lisäksi tulin siihen tulokseen, että jos en kata pöytään näitä perinteisiä joulutablettejani, ei niille tule käyttöä koko vuotena. Joissain kodeissa joulutabletit ovat punaisia, niissä on ehkä tonttuja tai muuta jouluista kuvitusta, mutta meidän kodissamme joulutabletteja edustavat nämä mustat, aikoinaan Hemtexistä hankkimani kangastabletit. Niissä välkehtivä hopealanka riittää tuomaan joulutunnelman meidän joulupöytään.

Äitini valkoisista paperinaruruusuista tekemä kranssi on päässyt jälleen ruokailutilan ovenkahvaan, se näyttää siinä mielestäni tosi kivalta. Tänä vuonna joulua kotiin laittaessani olen muutenkin huomannut, että mitään uusia ratkaisuja ei enää muodostu: joulukuusi ja muut tunnelmavalot alkavat löytää kodistamme ne niille parhaiten sopivat paikkansa eikä suuremmille muutoksille ole tarvetta. Ehkä tämä neljäs joulu on se joulu, jolloin huomaa ensimmäisten jouluperinteiden tässä kodissa muodostuneen.

Kun iltapäivä alkaa hämärtyä, on aika sytyttää kynttilät ja istahtaa joulupöytään! Enää reilu viikko ja tuo hetki koittaa. Se jouluaaton jouluateria on kaikkein ihanin: silloin jouluruoka on vuoden tauon jälkeen herkullisimmillaan. Joulupöydästä kuuluu herkutteluääniä, astioiden kilinää, iloista puheensorinaa, taustaääninään vaimea takkatulen ritinä sekä kaunis joulumusiikki.

 Tunnelmallista kolmatta adventtia!