/

 

Lumisen lauantain kunniaksi yksi haaste toteutukseen! Tämä oli hautautunut tuonne postausluonnosten sekaan kuukausiksi, ups, mutta toteutan sen nyt kuitenkin tästä viiveestä huolimatta. Tämän haasteen sain aikoinaan sekä J:lta At home -blogista että Empulta Valkoista ja makeaa -blogista, kiitokset!

Lempipaikkaani täällä kotonamme sainkin tovin miettiä… Lopulta päädyin tähän sohvanurkkaukseen, tästä on vuosien mittaan muodostunut mun paikkani sohvalla. Tässä istuessa on kivat näkymät moneen suuntaan ja juuri se onkin syy, miksi tämän paikan lempipaikakseni valitsin.

022

Sohvalta näkyy hyvin ruokailutilan ja keittiön suuntaan – tämä onkin mielestäni yksi kivoimmista näkymistä kodissamme. Kun sohvalta katsoo toiseen suuntaan, avautuu sieltä mieluinen näkymä olohuoneen ikkunoiden kautta takapihalle. Tämä kuvakulma näkyi hyvin mm. eilisessä Valkoinen maa -postauksessani. Tässä sohvalla käpertyneenä myöskin kupponen cappuccinoa maistuu herkullisimmalta!

081

027

Ylemmässä kuvassa nurmikko vielä loisti vihreänä, eilisestä lähtien näkymä on ollut paljon kauniimpi. Toivotaan nyt pakkasasteita, jotta lumet pysyisivät maassa!

Mulla on viikonloppuherkkuna minttukrokanttisuklaalevy, slurps, ja sitä mussuttaen mietin tässä juuri, mikä voisi olla seuraava jouluaskel… Eilen laitoin keittiöön pöytämallin ikkunatähden, se näkyy paikaltaan kivasti sekä portaille että tielle. Kaapista löytyy vielä yksi jättimäinen ikkunatähti, sen ajattelin viime vuoden tapaan ripustaa (tai mieshän sen joutuu tehdä…) miehen huoneen ikkunaan. Niin mukavaa, kun siellä täällä on jotain pientä tunnelmavaloa eikä kodista juuri pimeitä nurkkia löydy. Tunnelmavalot näyttävät nyt lumisen maiseman kera niin kauniilta!

030

On niin hassu tuo nuorempi kisuystäväni! Hän on talvisin aina kovin sähköinen ja kun lähestyn halin tai pusun kera, hän puristaa silmät jo valmiiksi kiinni pienen sähköiskun varalta – teki niin juuri äskenkin tuossa vieressäni! :D Ei lähde karkuun, vaan ottaa mieluummin halit ja sähkärit vastaan hassun näköisellä kurttunaamalla <3.

Kivaa lauantaipäivää! Hemmotelkaa karvaisia kavereitanne :).

 

/

 

Sitä ollaan nyt saatu sekä kotiin että ulos, mikäs sen mukavampaa! Aamulla oli niin kiva herätä ja kurkata pakkaslukema. Kaunis kuura oli vuorannut ulkona kaikki pinnat – puutkin näyttää heti kauniimmilta eikä enää ollenkaan niin surullisilta kuin aiemmin. Eilen vielä mietiskelin, että meidän nurtsi on ehkä kirkkaamman vihreä näin marraskuun lopussa kuin mitä se oli kesällä… Nyt näyttää paremmalta ja enemmän marraskuiselta, kiitos kuuran.

062-crop

Kotiin tekee kovasti mieli vaaleita puunsävyjä valkoisen keskelle, ihan hillitysti vain. Myöskin ihanat luonnonvalkoiset palmikkotorkkupeitot sekä lampaantaljat miellyttävät silmää – sellaiset kotoa jo löytyykin. Tosin haluaisin vielä yhden lampaantaljan, sellaisen oikein paksun ja muhkean, tuo nykyiseni on hieman ohkaisempi. Anttilassa myydään juuri oikeanlaisia, mutta 69,90 euron hinta sai vielä miettimään… Lämmittävä lampaantalja olisi ihana myös vauvan käyttöön ensi talvena.
Pärekorin siirsin yhdestä makuuhuoneesta olohuoneeseen, ostin tuon viime talvena markkinoilta. Jos mä oisin kissa, nukkuisin siinä!

064

Mutta ei nämä neidit… Tuon palleroiseni kun yritin asetella taljan päälle koriin, niin sehän pomppasi kuin vieteriukko sieltä pois. Ei me mitään hörhelöitä haluta…

071

Kävin tänään kampaajalla, hiuksilleni ei oltukaan tehty mitään sitten kesäkuun… Nyt laitettiin raitoja ja leikattiin latvoista kymmenisen senttiä, mikä ihana piristys! Kyllä mua hieman nauratti aamulla, kun huomasin jännittäväni tuota reissua tai ennen kaikkea kävelyosuutta autolta kampaamoon :D. Mutta onneksi ei ollut juurikaan liukasta ja hyvä, että varasin riittävästi aikaa, niin sain hyvin sipsuteltua sen pari sataa metriä parkkihallista kampaamoon. Näin sitä pienetkin arkiset jutut on joskus ison suunnitelman takana, heh!
Paluumatkalla tein vielä mutkan Moda Aukiaan, mutta SNÖ of Swedenin koruhyllyköstä ei tällä kertaa tarttunut mitään matkaan. Niinpä piipahdin vielä Glitterissä ja sieltä löytyi etsimäni joulukuuta silmälläpitäen: korvikset ja kaulakoru. Täytyypäs kuvata ne joku päivä! Tämänpäiväisellä reissulla kiittelin taas kenkiäni: vuosi sitten ostamani mustat EMU:t ovat osoittautuneet loistohankinnaksi! Ensimmäiset kengät, joissa en edes -30 asteella tarvitse villasukkia ja ensimmäiset kengät, joilla ei tarvitse liukastella – joka euron arvoiset!

Mutta eipä kummempia tällä erää – kohti perjantaita ja viikonloppua, vaikka tähän tyyliin:

065

 

/

 

Mulla on ollut tässä jo hyvän aikaa suunnitelmissa hankkia olohuoneeseen uusia sohvatyynyjä, sellaisia, joissa pääväri olisi valkoinen. Tyynyt voisivat olla erilaisia kuvioiltaan ja materiaaleiltaan, mutta valkoinen väri ja ehkä myöskin koko 50 cm x 50 cm olisivat se yhdistävä tekijä. Olen nimittäin viimeisen seitsemän vuoden aikana hankkinut kahdessa erässä valkoisia sohvatyynyjä, edullisesti jostain marketista, kun ovat vastaan tulleet… Nooh, ne ensimmäiset värjääntyi edellisen kotimme punaisten sohvien myötä punertaviksi eikä mikään aine saa niitä enää täysin valkoisiksi. Tyynyjen kangas on myöskin ärsyttävän nyplääntyvää sorttia. Tähän nykyiseen kotiin ostin niin ikään valkoiset sohvatyynyt, materiaali on taftimaista/satiinimaista eikä se ole osoittautunut kovin kestäväksi käytännössä – meillä kun noita sohvatyynyjä myös ahkerasti pään/kissojen alla käytetään… Kahteen tyynynpäälliseen on tullut jo halkeamia, materiaali kun on niin haurasta. Joten yhtenä kriteerinä uusille tyynynpäällisille on myöskin laadukas materiaali! Eikä ne mielellään saisi imeä kissankarvoja itseensä…

Olen miettinyt kovasti tulevien tyynyjen sävyä ja aina päädyn valkoiseen: se on niin ihanan raikas ja sopii jokaiseen vuodenaikaan, siihen en kyllästy ja valkoinen väri myös raikastaa mustanharmaata sohvaamme kivasti. Lisäksi tuollaista kokoelmaa voi helposti rikastuttaa muilla tyynyillä; parilla väripilkulla yms. Yhden tyynyn tämän kokoelman aloittajaksi jo hankinkin, esittelen sen joku toinen päivä. Toiseksi tyynyksi on päätymässä upea Kuusikossa-tyynynpäällinen:

Kuvakansiot1-001

Tiedättekö, kun joskus jonkin tuotteen ensi kertaa nähdessään on ensimmäinen ajatus: Upea, tuon haluan! ? Juuri noin mulle kävi tämän tyynynpäällisen nähdessäni! Itseni tuntien tuota ei hirmuisen usein tapahdu, joten silloin kun tapahtuu, on toimittava.

Tuo voisi olla tulevan tyynykokoelmani joululisä, aika kiva vai mitä! Tuo pussilakanasettikin on kaunis, mutta ehkä liian tiheäkuvioinen omaan makuuni. Saman sarjan tiskiliinoissa kuosi toimii myöskin, keittiöpyyhkeestä puhumattakaan! Ostoskoriin klikkasin jo tuon Kuusikossa-tyynynpäällisen, vielä hetken mietin lisäänkö tilaukseeni jotain (jouluinen keittiöpyyhe kun on ajatuksissa ollut!) vai onko hyvä näin… Mitä mieltä sinä olet tästä kuosista, löytyykö kotoasi jo jotain kuusikkoista?

Kuosia kuvataan Marimekon sivuilla näin ihanasti, meidän koti selvästi kaipaa tällaista joulutarinaa:

Maija Louekarin Kuusikossa-kuviossa etsitään kuusta jouluksi kotiin tiukujen helinän ja kimalluksen keskellä, talvisessa maisemassa, jalat polvia myöten hangessa. Kuviossa lähimetsä on muuttunut mystiseksi taikametsäksi, jossa jokainen kuusi on kuvioiltaan erilainen.

En ole koskaan pitänyt itseäni minään himoshoppailijana tai tuhlarina ja viime kuukausina hankintani ovat vähentyneet entisestään aivan itsestään, sillä mietin hankinnan hetkellä, että tarvitsenko tätä oikeasti ja yleensä vastaus on ei… Nyt kun tämän tyynynpäällisen kohdalla vastaus oli kovaääninen kyllä!, niin olin ihan unohtanut, kuinka hyvä mieli tuleekaan silloin, kun löytää itselleen jotain niin kovin mieluisaa! Silloin siitä saakin iloita! Tänään on muutenkin superkiva päivä: saan ystäväisiä kylään muutaman lapsukaisen kera. Ihanaa tiistaita (vesisateesta huolimatta)!

(Tuotekuvat lainattu Marimekko.)