/

Kodissamme on useakin tuollainen kulmaus, joka on parin viime vuoden aikana kokenut muutoksen, mutta tässä nyt yksi aulamme kulmaus!
Kun kotona on elämäntilanteiden muutosten myötä tarvetta muutoksille, tulee ensimmäisenä tuskasteltua, että miksi meidän kodissa ei ole sitä eikä tätä eikä tuota jne. Kunnes sitten muutamien tuskallisten pohdiskelujen jälkeen yhtäkkiä oivaltaa ratkaisun ja on hyvin kiitollinen siitä, että 11 vuotta aiemmin kahtena aikuisena suunnittelemamme koti muuntautuu eri (lapsiperhe)tarpeisiin!

Tällainen muutos kodissamme tapahtui odottaessani kuopusta kaksi vuotta sitten. Koska kodissamme on vain kolme makuuhuonetta, täytyi työhuoneeni muuttaa, jotta kuopuskin saisi oman huoneen. Niinpä laitoimme yhden visuaalisesti kivan, mutta hukkaneliöitä käsittävän käytävän umpeen ja työhuoneeni on ollut siellä jo kaksi vuotta. Hyvällä suunnittelulla ja järjestelmällisyydellä olen saanut käytävämallisesta, kolmen (!) neliön työhuoneestani oikein toimivan paketin :D. Siellä on useimmiten aika luova kaaos ja työt niin sanotusti vaiheessa, mutta suunnitelmissa on tehdä siellä tässä talven aikana suursiivousta, joten voisin sen yhteydessä napata sieltä sitten muutaman kuvankin!

Kun käytävä oli vielä käytävänä, oli näkymä aulan toiselta laidalta tuohon suuntaan tämä:

Ihanaa valoa ja avaruutta, jossa silmä edelleen lepää! Visuaalisesti siis tosi kiva, mutta perhekoon kasvaessa muutos oli välttämätön. Nämä postauksen ensimmäiset kuvat olen ottanut alkusyksystä 2015 postaukseeni Uutta valoa aulaan.

Tulikin tuosta kuvasta mieleen, että en ole aikoihin käyttänyt tuota ihanaa lasimaljakkoa! Siinä on tosi kiva muoto ja se sopii juuri tietynlaisille kukille; ohutvartisille ja kauniisti kaartuville. Juuri tuollaisille kuin nuo kultapallot (jos muistin nimen oikein)!

Näkymä aulassa tänään, kun käytävän paikalla on työhuoneeni:

Aulassa on samaa oikeastaan enää vain Vanila-seinävalaisimet* ja tuo musta aakkostaulu*. Niin ja lipasto, se seilaa jo kymmenettä vuotta aulamme seinältä toiselle. Ensimmäisten kuvien Eamesin tuoli on nykyään työtuolinani (vie vähemmän tilaa ”kopissani”, kuten esikoinen työhuonettani nimittää), kun taas tuo entinen työtuolini on muuttanut aulaan ns. varatuoliksi, jota usein tarvitaan milloin eteisessä ja milloin ruokapöydän ympärillä.

Auki olevasta ovesta näkyy entinen makuuhuoneemme, joka on tätä nykyä kuopuksemme huone sotkuineen päivineen. Sieltä onkin sitten kulku työhuoneeseeni ja myöskin vaatehuoneeseen. On tämä melkoinen sokkelo nykyään – täällä oli joulupukkikin jouluaattona eksyä! :D

Kyselin Instagramin puolella, kummasta toivoisitte postausta ensimmäiseksi: aulan muutoksesta vai uudesta makuuhuoneestamme. Uskomatonta mutta totta: äänet jakautuivat täysin 50/50 %, joten nähtäväksi jää, kumpi tulee ensin! Kuvat ehdinkin jo ottamaan, vielä kun olisi aikaa istahtaa tähän koneellekin. Tämä yksi kulmaus ei siis ollut aulan osalta ainoa siellä tapahtunut muutos!

Mutta nyt toivottelen teille mahtavaa alkanutta helmikuuta ja starttaan lauantaipäivän perheeni parissa! ♥ 

*Saatu aikoinaan blogiyhteistöistä.

/

Meiltä löytyy kotoa yksi pieni vaaleanharmaa makramee, joka pääsi nyt joulun jälkeen esille. Totta puhuen olin unohtanut sen erääseen roinakoriin, joka on keittiöjakkaramme päällä arjen apurinani :D. Sinne olin sujuvasti sujauttanut tämänkin, kunnes tässä alkuvuoden järjestelyinnossani (joka onneksi jatkuu edelleen) törmäsin siihen parin kuukauden tauon jälkeen!

Makramee valmistui käsissäni eräässä työpajassa, johon osallistuin alkusyksystä veljeni avovaimon ja ystäväni kanssa. Kärsimätön perfektionisti meinasi suoraan sanottuna nakata langat muutamaankin otteeseen olan yli, mutta tulipa siitä nyt jonkinlainen. Mallikappaleen kaltaista en tehnyt, joka siellä taisi olla tarkoituksena valmistaa :D, vaan sain päähäni toisenlaisen mallin, jonka sitten väkersin.

Otin joulukranssin pois seinältä, poistin siitä rusetin ja näin siitä tulikin joulukranssin sijaan eukalyptuskranssi, joka pääsi aulaamme! Kranssin paikka jäi sopivasti tyhjäksi ja huomasin, että makramee sopii sävyineen täydellisesti tauluparin kaveriksi:

Tuunasin makrameeta hieman, kun olin ripustanut sen seinälle. Vasta seinällä leikkasin helmalangat viistosti ja lisäsin puurenkaan pitämään reunalangat yhdessä. Vasta sitten siitä tuli valmis :D. Leveyttä sillä on noin 30 cm verran eli suht pikkuruinen, mutta riittää meille! Ja toki siihen tuo oman lisänsä se, että se on omin käsin tehty.

Olin alustavasti ajatellut jotain isoa taulukollaasia tuohon lipaston yläpuolelle, 5-7 taulua, mutta tykästyinkin nyt tähän riisutumpaan malliin kuin vahingossa ja tällä mennään nyt sitten hetkisen verran! Meillä on makkarissa pari taulukasaa, jotka odottavat seinille pääsyä, mutta osa niistä joutuu nyt kyllä kaapin uumeniin odottelemaan vuoroaan. Olohuoneen päätyseinälle on kuitenkin tulossa jokin kolmen taulun rykelmä ja makkarin seiniltä puuttuvat taulut myös kokonaan! Kaikki aikanaan…

Tein työhuoneeseeni euron second hand -hankinnan, joka oli niin ihastuttavan sävyinen, että päätyikin olohuoneen lipastolle nyt alkuun. Laatikon punertavan lila sävy sopii myös taulujen sävyihin ja sain olohuoneeseen raikkautta, jota sinne joulun jälkeen kaipasin.

Tästä bambukulhostani on myöskin muodostunut hieman sellainen sujautus-kippo: milloin sieltä löytyy päältä riisumani korut, milloin korvatulppia, pikkuautoja tai kaukosäätimiä…

Tammikuun aurinko paistoi viime viikolla yhtenä päivänä niin ihanasti, että oli heti napattava kamera käteen! Seinälle muodostui kiva varjo olohuoneen kattovalaisimesta:

Löytyykö sinun kodistasi makramee? Oletko itse kokeillut tehdä sellaista?

/

Meillä on tällä hetkellä aika monta viherkasvia. Loppuvuodesta myin kaksi pois, koska joulukoristeiden alkaessa ottaa valtaa alkoi tuntumaan siltä, että viherkasvit veivät liikaa tilaa ja oli aika karsia pari pois. Oletteko muuten ostaneet viherkasveja kirppispalstoilta? Minä en ole, mutta kerran olin ostamassa Torin kautta erästä ihanaa istukaista – se kuitenkin ehti mennä toisaalle. Nyt en muista enää sen nimeä, mutta hieman erikoisempi viherkasvi oli kyseessä. Täytyypä kurkkia, jos niitä jostain taas löytyisi…
Edit: Nyt muistin; kyseessä oli aitoviikuna!

Tällä hetkellä lempparini kodissamme olevista viherkasveista on tämä viikuna, jonka ostin kuopuksemme ristiäisten aikoihin syksyllä 2018. En muista, oliko tällä jokin tarkempikin nimi..? Tämän kuvan otin viime syksynä, kun viikuna oli ollut meillä vuoden:

Aika kivasti se on tuosta jo kasvanut ja lisää pukkaa parhaillaan! Tämän kuvan otin tänään:

Noita kukkavarsia on viikunassa kolme ja mietin, missä vaiheessa ne täytyisi jakaa eri ruukkuihin? Tuntuu, että yksi ruukku käy kohta ahtaaksi. Toisaalta tykkäisin tuosta kovasti noin, kun kolme on yhdessä! Mutta sehän kasvaa aika korkeaksikin käsittääkseni, joten jossain vaiheessa täytyy tehdä muutoksia. On ihanan helppohoitoinen tuo eikä ole moksiskaan tällaisen kömpelön ja unohtelevan hoitajan käsissä!

Kastelen kun muistan ja joskus (hyvin harvoin) tulee sumuteltua lehtiä. Pölyjäkin olen vähän turhan harvoin viherkasveistamme pyyhkinyt, mutta joskus sentään muistan. Tai innostun… Minulla on yleensä staattinen liina tässä tarkoituksessa käytössä.

Viikuna muodostaa mielestäni kivan (sävy)parin konjakkisen lepakkotuolin kanssa!

Täällä vietellään kuopuksen kanssa kotipäivää ja esikoinen on vielä hetken päiväkodissa. Sen jälkeen suuntaammekin ystäviä tapaamaan. Kivaa viikonloppua teillekin! :)