Tänä kesänä olen tainnut ihan ensimmäistä kertaa kunnolla noteerata lupiinit ja etenkin ne vaaleanpunaiset versiot. Aivan ihastuttavia ja sävy juuri täydellinen, sellainen puuteriroosa. Keräsin niitä yhtenä päivänä muutaman kotiinviemiseksi. Kovin pitkäikäisiä eivät ole ja roskaavatkin jonkin verran, mutta toisaalta ei ilmaiskukilta hirveästi odotakaan. Jokusen lilankin nappasin mukaani.

lupiini

Mun auto näyttää olevan melkoinen lommomagneetti; oikein kerjää osumia muilta autoilta. Kolmisen vuotta sitten joku peruutti vauhdilla autoni takapuskuriin juuri, kun olin saanut auton parkkiin. Melkoinen tömähdys! Olivat aikeissa jatkaa matkaa, kun nousin autosta. Selvistä naarmuista kysyivät, haittaako teitä tuollainen :D. Eilen tuli osumaa takaoveen uimahallin parkkipaikalla, uimassa ollessamme. Syyllistä ei tarvinnut kaukaa hakea: vieressä auto lennokkaasti vinossa parkkiruudussa ja olipa jättänyt autoni takaoveen maalimerkinkin lommon kera. Ai että mua ärsytti! Mahdollisesti lapsi avannut oven voimalla, mutta tuollaista lommoa ei synny ihan äänettömästi, joten hieman kohottelin kulmiani, kun ei oltu jätetty esim. tuulilasiin yhteystietoja… Selvitin sitten paikan päällä rekisterinumeron perusteella omistajan, mutta koska en saanut puhelinnumeroa selville, jätin jutun selvittelyn vakuutusyhtiölle vahinkoilmoituksen kera. Puhelinsoittoa odotellessa… Otin muutaman kännykkäkuvan autoista ja jätin heidän autonsa tuulilasiin viestin siitä, mitä on odotettavissa, jotta vakuutusyhtiön soitto ei tulisi yllätyksenä. Miten sinä olisit tilanteessa toiminut, jos olisit perheesi kanssa kolhinut toisen autoa? Uimahallin parkkiruudut ovat kyllä melkoisen pieniä ja parkkialue muutenkin tosi ahdas, mutta kylläpä siellä joutuu muutkin enemmän tai vähemmän autojaan ruutuun vekslaamaan. Enemmän taitaa juurikin ärsyttää tuollainen välinpitämättömyys kuin itse vahinko.

Poika heräsi juuri tähän perjantaihin ja alamme pikkuhiljaa odottelemaan ystävien vierailua. Tämän päivän ohjelmassa myöskin pientä viikkosiivousta ja sorsien syöttämistä, siinäpä kiva kokemus pojallekin! Aurinkoista viikonloppua!

Muistan, miten talomme valmistuttua uni maistui aivan erityisen hyvin. Joka yö oikein syvää ja laadukasta unta, aamuisin olo tuntui aivan ihanalta. Olin vakuuttunut, että se johtui makuuhuoneen rauhoittavasta värimaailmasta; valkoiset seinät ja katto eikä mitään ylimääräistä näkyvillä. Muilta tuli kommenttia, että raksavuoden jälkeen se uni nyt vain sattuneista syistä maistuu… No, hyvin mahdollista, mutta juhannuksena muutosta tuli kuluneeksi viisi vuotta. Ei kai raksa-aika enää vaikuta..? Sillä kyllä, edelleenkin uni maistuu erityisen hyvin. Toki tässä matkan varrella makuuhuoneeseen on ilmaantunut yksi erittäin mieluisa herätyskello, joka saattaa tuosta noin vain pärähtää soimaan eri voimakkuuksilla ja ihan milloin sattuu ja joinain öinä (onneksi nykyään erittäin harvoin!) vaikka tunnin väleinkin, että ehkä sekin hieman vaikuttaa siihen, että uni maistuu hyvin. Silti olen sitä mieltä, että kun makuuhuone on mahdollisimman rauhallisen sävyinen eikä siellä ole turhaa roinaa ja lämpötila on oikea, on laadukkaalle unelle oikein hyvät ellei parhaat mahdolliset edellytykset.

mh

Tätä mielipidettäni tuki myös artikkeli, jonka löysin Daily Mailin sivuilta. Siellä oli hyvä esimerkkikuva epäjärjestyksen vallassa olevasta makuuhuoneesta: ei kyllä huvittaisi sellaisessa ympäristössä käydä nukkumaan! Tuosta kyseisestä aiheesta oli pätkä myöskin Me Naisten -sivuilla, josta seuraava teksti on lainattu:

Tutkijoiden mukaan ihmiset, joilla on taipumusta hamstraamiseen – eli joilla on todennäköisesti makkari täynnä tavaraa – nukkuvat muita kehnommin ja kärsivät useammin uniongelmista. Sotkuisessa makuuhuoneessa uinuvat heräilevät muita useammin yöllä ja ovat päivällä väsyneempiä. Unenpuute puolestaan lisää hamstraajan stressitasoja, masennusalttiutta ja muistiongelmia. Ei siis muuta kuin siivoamaan, jos kärsit uniongelmista! (Lähde.)

Ihanan ja kutsuvan makuuhuoneesta tekee mielestäni myös kauniit vuodevaatteet ja kutsuva petaus. Eniten tykkään neutraalin sävyisistä vuodevaatteista; näissä valkoinen taitaa olla ykköslemppari. Se on vain niin rauhoittava ja kutsuva, että tekee mieli vetää peitto heti korviin ja alkaa kuorsaamaan. (Oonkohan mä vähän väsynyt?)
Parin valkoisen lakanamme kaveriksi tilasin H&M:lta tuollaisen valkoharmaaraitaisen yksilön, kuminauhalakana tämäkin. En enää muita edes käytä, sillä ne eivät pysy paikoillaan yhtäkään kokonaista yötä. Näiden lisäksi löytyy yksivärinen harmaa, mutta sitä tulee käytettyä vähiten. Tuo raitainen lakana näytti muuten tosi kivalta ihan kokovalkoisten vuodevaatteiden kanssa! Hieman vaihtelua sille, että pussilakanat ja tyynyliinat toisivat sitä väriä. Eikä tuo lakana ole hassumpi näiden Sisustus Delfinosta blogiyhteistyönä saamieni Fretten Hotel Classic -vuodevaatteidenkaan kanssa. Mikä toisikaan paremmin hotellimaista luksusta makuuhuoneeseen kuin hotellilaatuiset vuodevaatteet! Nämä on niin ylelliset, että toimisivat varmasti kivana häälahjanakin.

petaus

Poitsu on nukkunut nyt reilun tunnin. Saimme ihanaa seuraa koko aamupäiväksi. Poika ihan innoissaan halaili ja pussaili ystäväänsä; suloista pientä kaksikkoa seuraisi vaikka kuinka pitkään! ♥

cappuccino

Kotipäivää vietellään! Poika saa rauhoittua kunnolla kotiin koko päiväksi, sillä juhannuksena olimme joka päivä johonkin suuntaan joko menossa tai tulossa. Laitoin hänet hetki sitten päiväunille sadekuuron yllättäessä. Hieman kateellisena katsoin pientä nukkuvaa; nukkumaan käyminen on mukavaa, kun sade ropisee kattoon ja ikkunoihin.

Valmistin itselleni cappuccinon, otin lehden kouraan, napsautin bluetooth-kaiuttimesta musiikin soimaan ja istahdin alas. Lehti jäi sivurooliin ja musiikinkin laitoin ihan hiljaiselle – oli niin mukavaa katsella ulos sateeseen ja nauttia sateen synnyttämistä äänistä. Olla lämpimällä terassilla kastumatta ja hyttysiä huitomatta, ihan parasta!

terassi

Eilisen päivän lähes asuimme terassilla, koko sakki. Tosin kissoille paikka oli liian kuuma, kävivät välillä kuitenkin pyörähtämässä. Poika puuhasteli terassilla innoissaan. Hiuskiehkurat kihartuivat entisestään, niin hiki tuli puuhastellessa, joten keksin kylvettää hänet terassin puolella suihkun sijaan. Voi mikä ilme, kun isänsä toi sinne kylpyammeen parin kylpylelun kera :D. Siinä tuoksinassa saimme me vanhemmatkin viilentäviä vesiroiskeita…

Meidän nurmikon on vallanneet niittyleinikit, voi ärsytys! Vaikka itse nurmikko olisi lyhyt, puskevat kukkaset hirmuisella vauhdilla mahdollisimman korkealle…

nurtsi

rain

Nyt siirryn tästä pikkuhiljaa toisten puuhien pariin ennen kuin poitsu herää.

Kivaa viikkoa kaikille!