/

 

Joy-kynttelikkö, ruokailutilan tähti ja nyt löytyy takan äärestäkin pieni tunnelmavalokokonaisuus. Laitan lisää kuvia toisena päivänä, haluan kuvata takan päivänvalossa. Kiva kokonaisuus tuli ja siihen liittyy myös pari lyhtyä sekä lampaantalja. Mukava täältä sohvalta käsin katsella. Takan reunukselta löytyy myös eräs salaperäinen tyyppi, jolla on lakki silmillä… Hän muutti meille tänään Kodin Terrasta. Kuitissa lukee piippalakkinen karvapeikko, minä kutsun häntä nätimmin tontuksi. Hänestäkin luvassa kuvia myöhemmin.

Oon tässä miettiny joululahjoja; läheisten lahjoja ja vähän omiakin toiveitani… Puhuin miehelle joululahjoista ja hän sanoi, että mun pitäisi kirjata joululahjatoiveeni ylös. Kysyin että miksi… Hän siihen että no pukkia varten tietysti ja että kirje pitäisi jättää portaille. Kuulemma aamulla ennen kuin hän lähtee töihin ;D. Kysyin et mites hän siihen asiaan liittyy… Jouluun liittyy kaikenlaisia salaisuuksia, oli vastaus.
Niin liittyy ja sekin tekee joulusta niin ihanan! <3
Äitini kanssa tänään muisteltiin, kuinka jännittävää oli pienenä jättää joulupukille kirjoitettu kirje portaille ja käydä vähän väliä illan aikana kurkkimassa, onko kirje hävinnyt… Ja voi elämä sitä hetkeä kun oli ja näin ne valtavat kengänjäljet lumihangessa (jotka iskä oli tietysti käynyt tekemässä ;)). Oi sitä onnea ja kihelmöivää joulunodotusta! Ja miten ihanaa onkaan huomata, että sama kutkuttava joulunodotus valtaa mielen vuosi toisensa jälkeen, aikuisenakin.

Tänään naurettiin myös sille muistolle, miten edesmennyt kultainennoutajamme eräänä jouluna teki oman pienen joulukepposensa! Olimme viettämässä jouluaattoa mummun ja papan luona, pappa toimi perinteisesti joulupukkina. Taisin olla tuona kyseisenä jouluna 6-vuotias ja uskoin pukkiin koko lapsen sydämestäni. Koiramme Kimi kuitenkin päätti, että nyt on aika paljastaa totuus ja hyppäsi pappaani vasten nykäisten joulupukin parrasta, jolloin naamari valahti alas papan kasvoilta :D. Muistan vain sen miten tuijotin hetken suu auki papaksi paljastunutta joulupukkia kaikkien muiden nauraessa mahat kippurassa. Sen jälkeen vielä hetken mietin, että missä  s e   o i k e a  joulupukki viipyy…

Nyt taidan aivan pikkaisen penkoa joulukoristelaatikoitani, en koristeita vielä esille laita, mutta pengon vain hiukan ja palauttelen mieleeni, mitä kaikkea sieltä löytyykään ;). Joulumuistoja, lämpöä, kynttilöitä ja vaimeaa jouluista musiikkia. Niistä on mun maanantai-iltani tehty.

 Tunnelmallista maanantai-iltaa sinullekin!

/

 

Askarteluliikkeissä on niin mukava piipahtaa! Suunnitella siellä erilaisia kortteja, näin joulun lähestyessä joulukortteja, ja ihastella valmiita itsetehtyjä kortteja. Menin viime viikolla askarteluliikkeeseen vähän sillä asenteella, etten välttämättä tee itse joulukortteja tänä vuonna, mutta käynpäs kurkkaamassa. Ja siellähän se inspiraatio sitten taas syntyi. Viiden euron ostosten kanssa kotiin, sillä kaikki muut tarvikkeet löytyivät jo valmiina askarteluboxista. Puisiin tähtiin ihastuin erityisesti, niitä täytyy ehkä hankkia lisää :P. Voisin käyttää niitä myös koristeina pöytämallin ”joulukuusessamme” (tiedän muuten jo millaisen aion tänä vuonna hankkia!). Puunsävyjen ihasteluni siirtyi siis joulukortteihinkin:

Ostin pari A4-arkkia tuollaista Hyvää Joulua! -tekstiä, kauniin helmiäispintainen valkoinen paperi. Myös noita erilaisia jouluntoivotus-tekstitarroja ostin lisää. Niitä kortteihin liimaillessani naureskelin, että mulla jopa tuollaisen valmiin tekstin loppu nousee :D, ei siis pelkästään oman käsialan… (Tästä oli joskus aiemmin puhetta…)

En ole mikään kovin kummoinen askartelija, mutta tykkään väkertää jotain pientä silloin tällöin (mutta en pakon edessä, inspis täytyy ehdottomasti olla!). Suosin korteissa yksinkertaista lookia, ne ovat mielestäni kauneimpia. Kätevästi ne on myös helpoimpia toteuttaa, jos kovin pitkää pinnaa ei ole suotu ;). Valkopohjaisia joulukortteja tänä vuonna (tai löytyy joukosta myös pari mustapohjaistakin). Mustapohjainenkaan ei ole liian synkkä, kun siihen yhdistää vaikka valkoisia enkeleitä, hopean hohtoa ja kullan kimallusta. Valkoisen kaveriksi sopii puolestaan kirkkaanpunainen satiininauha erittäin hyvin. Ihanan raikkaat yhdessä!

On kivaa, että kortti kertoo jotain lähettäjästään ja mun mielestä nämä sopii hyvin (no ehkä tuotan punaista ruutua lukuunottamatta) joulutervehdyksiksi meidän kodista.

Siinä muutama versio. Lisää syntyy kun seuraava inspis iskee! Ja jos ei iske, niin joku/jotku saa meiltä kaupan valmiskortin ;D. Eihän siinäkään mitään pahaa ole, kauniita valmiskorttejakin on valtavasti ja ajatushan se tärkein on.
Joulukortteja askarrellessa kuunnellaan tietysti joulumusaa ja poltetaan kynttilöitä. Ehkä hörpitään glögiäkin samalla! Kysyin eilen mieheltä et milloin lämmitetään ekat glögit ni hän tuumas et adventtisunnuntaina. Ai ai, aika pitkä aika odotella :D. Ehkä kuitenkin jo tulevana viikonloppuna :P

/

 

Ei mitä tahansa kissoja, vaan nää mun <3. Raitaiset ja kiltit matikaiset. Pehmoiset ja lämpöiset.

Intiapilkku ja yks toffeetassu. Ne on mun 10-vuotiaan parhaat tuntomerkit.

5-vuotiaalla on puolestaan sellainen tietty professori-ilme. Katsoo joskus sellaisella niiiiiiin tarkkaavaisella naamalla (yleensä silloin kun hän on sohvalla ja joku keittiössä…) et puuttuu enää sellaiset pienet pyöreät rillit nenältä :D. Tällä on myös valkoiset sukat ja valkoinen ruokalappu, joka on hieman vinossa, sillä aina on niin kova kiire syömään.

Toinen tykkää silityksistä, aina ja joka paikassa.

Toinen nukkuu mielellään rauhassa ilman häiriöitä, mutta aloittaa kehräyksen välittömästi kun joku pikkaisenkaan silittää. Joskus kyllä tulee tällainen ilme, joka sanoo aivan kuin et joo kiva, mut ei mua kato tartte silittää enää silloin ku mä jo nukun…

Eilen tämä meidän silityksistä ja sylistä niin hirmuisesti pitävä kissa aiheutti vähän murhetta… Nostin kissan syliin ja kiinnitin heti huomiota siihen, miten kisun kyljet pullotti ihan hirmuisesti; kylkiluiden jälkeen oli sellaiset pullottavat patit molemmin puolin. Säikähdin tosi paljon ja aloin tunnustella kylkiä ihan urakalla. Kissa siitä sitten ärsyyntyi ja mähän ajattelin heti, että se on kipeä! Kovin väsyneeltäkin vaikutti… Sain ”pienimuotoisen” hysteerisen itkukohtauksen siinä kissan kävelyä seuratessani, näytti mielestäni niin kovin vaivalloiselta… Kelasin jo mielessäni, että kuka eläinlääkäri päivystää lauantai-iltaisin ja olin mielessäni jo viemässä kissaa autoon, kunnes keksin että käydään lenkillä, siitä kissa innostuu aina ja jos on kipeä/sairas, ei varmasti halua mukaan. No halusihan se, mutta lenkki jäi lyhyeksi, koska mielestäni kissa ei nauttinut siitä ja niinpä palasimme sisälle.

Arvatkaas miten tuo päättyi? No siinä reilun tunnin kuluttua kylkien pullotus oli vähentynyt ja kissa suht normaali… Todennäköisesti siis oli vain tankannut itsensä melko ähkyyn ;D. Lisäksi oli miehen mukaan hotkinut hiukan kaverinkin ruokakupista… Laiheliini on siis aloittanut jokavuotisen talvitankkauksensa, en vain heti hoksannut, että kyse olikin siitä!

Varmaan vähemmästäkin tulisi maha kipeäksi kun sekä minä että mies tunnusteltiin ja paineltiin niitä kylkipatteja vähän väliä ;D. Ja vielä lenkillekin, puuh… Täytyy tänään jotenkin hyvitellä… (mutta ei ruualla :P). Nooh, onneksi ei ehditty sinne eläinlääkäriin asti, hehhehe!

Rauhallista sunnuntaita jokaiselle täällä piipahtavalle!