Yleinen arkistot - Sivu 70 439:stä - All you need is White

Mielessäni polttelevasta lattiavalaisimesta tuli useita veikkauksia Vaihtelua aulaan -postaukseeni. Yksikään veikkauksista ei kuitenkaan osunut oikeaan ja minä kun ajattelin, että arvaatte sen heti :). Tämä valaisin on blogissani esiintynyt aiemminkin pariin otteeseen, mutta pöytämallisena – olen ihastellut sitä siis jo pitkään. Jokunen kuukausi takaperin iskin kuitenkin silmäni saman valaisimen lattiamalliin (Pinterestissä…) ja se oli menoa! Olen ihastellut sekä mustaa että valkoista versiota ja kyseessähän on siis Barba Corsinin Gubille suunnittelema Pedrera-lattiavalaisin:

Missään en ole tätä valaisinta livenä nähnyt, mikä olisi tietysti aika tärkeää. Mutta tehoaako järkipuhe enää tällaisen ihastumisen jälkeen :P. Kun puhutaan hankinnoista, odotan aina juuri tällaista hullaantumisen tunnetta, sillä se takaa hankinnan onnistumisen. Mitä arvokkaampi hankinta, sen tärkeämpää se hullaantumisen tunne on. Saman tunteen koin ennen Soihtu-lattiavalaisimeni hankintaa ja tunne on jatkunutkin aina tähän hetkeen saakka. Olen oppinut, että jos tällainen tunne jää puuttumaan, ei hankintaa kannata tehdä.

Aluksi ajattelin, että jos tämän valaisimen jonain päivänä ostan, ostan sen mustana. Aika pian tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin: Soihtu-valaisimessani on musta jalka, samoin kolmijalkaisessa lattiavalaisimessani, jonka tilasin toissasyksynä Jotexilta. Joten valkoisena tämä olisi hieman erilainen ja näistä kahdesta muusta erottuva. Ensisijainen paikka tälle olisi aulassa, sinne tarvitaan lattiavalaisinta ettei aina tarvitsisi pitää seinävalaisimia päällä ja tämä olisi myös sopivan korkuinen tuohon tilaan: vain 113 cm. Toki tälle olisi tilaa myös makuuhuoneissa, olohuoneessa, ehkä jopa ruokailutilassa…

Minäpäs jatkan mietintöjä ja haaveiluja… Yllättikö muuten, että kyseessä oli tämä valaisin? Entäs onko jonkun onnekkaan kotona tämä kaunotar?

Kuvat lainattu Finnish Design Shop.

Elämäni ensimmäinen yksin tekemäni ulkomaanmatka suuntautui Milanoon kymmenen vuotta sitten. Vietin kaupungissa peräti lähes kaksi viikkoa, tosin osan ajasta vietin kauniissa Parman kaupungissa. Milanon nähtävyydet ovatkin tuon matkani vuoksi minulle jo entuudestaan tuttuja – kaikista vaikuttavin näky oli kaupungin ytimessä, Piazza del Duomolla, sijaitseva tuomiokirkko Duomo di Milano. Tuo Milanon goottilaistyylinen katedraali ei ole pelkästään Italian suurin, vaan se on myös koko Euroopan toiseksi suurin katedraali. En ikinä unohda sitä tunnetta, kun hieman jännittyneenä nousin ensimmäistä kertaa metrotunnelista miljoonakaupungin vilinään ja näin vieressäni tuon valtavan upean rakennuksen! Teki mieli hihkua ohitseni kiiruhtaville ihmisille, että katsokaa miten upea :D. Ensimmäistä kertaa yksin ulkomailla olevalle se oli myös kiva maamerkki: kävelin Milanoa ristiin rastiin ja aina kun tuntui, etten tiedä missä olen, näkyi Duomo ylväänä jossain taustalla ja ei muuta kuin taas nokka sitä kohti! Vaikka Milano on niinkin suuri kaupunki, on sen ydinkeskustassa kaikki tärkeimmät nähtävyydet ihan kävelymatkan päässä toisistaan. Duomon katolle pääsee ihastelemaan henkeäsalpaavaa näkymää kaupungin ylle. 201 porrasta sinne oli matkaa ja voin kertoa, että seuraavalla kerralla tuo matka taittuu hissillä ;D.

Tuolloin syksyllä 2002 vietin aurinkoista syyspäivää Piazza del Duomolla, katselin ohikulkijoita, kuuntelin kaunista kieltä, väistelin satoja (!) puluja sekä ihastelin upeinta koskaan näkemääni rakennusta miettien, että tänne haluan ehdottomasti vielä joskus palata.

Nyt se paluupäivä on sitten jo tiedossa! Ilmaantui sopiva väli, jonne varasimme pienen kaupunkiloman. Olen käynyt Roomassa ja Pariisissa, mutta niitäkin enemmän haluan palata Milanoon! Nyt ajattelinkin kysellä, onko tuossa upeassa kaupungissa käyneitä kuulolla? Kaikenlaisia vinkkejä jakoon, kiitos :). Eniten kaipailisin vinkkejä hyvistä ruokapaikoista sekä outleteista! Mitä, missä ja minne?
Jännä miten mun matkakuume on aina ylimmillään silloin matkan varaamisen hetkillä, sitten se vähän laantuu/painuu taka-alalle, kunnes nousee taas huippuunsa viittä vaille ennen matkaa! Nyt ollaan tuossa ensimmäisessä vaiheessa :)

Kuvat lainattu Tjäreborg.

Ihanaa sunnuntaita blogimaailma! Sunnuntaita sulostuttamaan muutama tulppaanikuva.
Perjantaina kotona siivotessani laitoin ruokapöydän tabletit kaappiin ja jätin pöydän ihan tyhjäksi. Ensimmäistä kertaa näin. Aika paljaan näköinen, mutta jotenkin myös ihana näky tuollainen tyhjä pöytätila, puhdas ja raikas. Aalto-vaasi tulppaaneineen pääsee oikeuksiinsa, kun mikään ei kilpaile sen kanssa huomiosta.

Sekä Aalto-vaasi että tulppaanit on lahjoja: vaasi muutaman vuoden takainen synttärilahja, tulppaanit torstainen ystävänpäivälahja.
Ruokailutilan kattovalaisin on vielä samalla korkeudella kuin mitä se oli lähes vuosi sitten miehen sen asennettua. Emme ole kokeneet tarpeelliseksi sitä laskea (vaikka moni teistä sitä silloin ehdottikin :)). Tämä kuva on nyt rajautunut siten ettei johtoa näy, joten kokonaisuus saattaa näyttää aika hassulta. Todellisuudessa valaisimen yläpuolella on kuitenkin tilaa yli metrin verran ennen kattoa.
Rakennusaikainen sähkömiehemme kävi vuodenvaihteessa tekemässä muutamia kytkentöjä, jotta saimme takapihan uusia ulkovalaisimia käyttöön. Hän oli kauhuissaan, kun joutui ottamaan tuon kattovalaisimen alas päästäkseen rasialle, kunnes huomasi sen olevan muovia. Tuumasipa siihen sitten vielä, että onko teillä kaikki Ikeasta kun on näin valkoista… Miehet ja niiden omituiset ajatukset :D

Kuten jo mainitsin; ihana näky tuollainen tyhjä pöytätila, mutta miten tuossa rennosti ruokailee tai kahvittelee, kun ei ole tabletteja..? Riippuu toki pöydän materiaalista/pinnasta, mutta kun tuon meidän pöydän pinnalla astioita liikuttelee, tuntuu se jotenkin inhottavalta. Puupintainen pöytä olisi ihan eri; sehän vain kaunistuu naarmuista ja kolhuista! Mutta ei tämä meidän, heh! Muistan elävästi viime keväältä, miten petollinen kevätaurinko oli… Niin kauniisti kuin se aurinko sisään paistaakin, paljastaa se pölyn lisäksi myös armottomat naarmut siellä missä niitä sattuu olemaan. Tosin en ole lainkaan asiasta stressannut tai pöytää mitenkään sen erityisemmin varjellut; ruokapöytä on ruokapöytä, se on tehty käyttöä varten.
Olen saanutkin näiden blogivuosien aikana säännöllisesti kysymyksiä ruokapöytäämme koskien ja kertaan tässä samalla, että pöytä on teetetty mittatilaustyönä puusepällä. Pöytää on erittäin kätevä huoltaa: ajattelin, että sitten kun naarmut häiritsevät liikaa, vien pöydän puusepälle, joka hioo sen ja maalaa siihen uuden maalipinnan. Olen myöskin miettinyt, että seuraavaksi voisin kokeilla pöytään mattapintaista maalia ja sen myötä testata, onko mattapinta hieman naarmuystävällisempi. Kiiltävästä pinnasta naarmut kyllä erottuvat huomattavasti selvemmin kuin mattapintaisesta. Tykkään ruokapöydässämme värin lisäksi erityisesti sekä paksusta kannesta että paksuista jaloista.