/

 

Tuota kisun olotilaa mä just aamupäivän postauksessani tarkoitin, juuri tuolta musta tänä aamuna tuntui! Teki mieli hautautua ihanan pehmoisen ja lämpimän peiton alle eikä nousta ollenkaan. Mutta niin sitä vain piristyi kun tarttui päivän askareisiin. Eiköhän tällaiset aamut pikkuhiljaa valon lisääntymisen ja lähestyvän talviloman myötä vähene!

Kävin jokin aika sitten ostamassa ihanan värisiä lankoja, kaipasin kotiin neulottua & raidallista tyynynpäällistä sen valkoisen palmikkoneuletyynyni kaveriksi. Eri värien vaaleat sävyt on mulla nyt kovassa huudossa: vaaleansinistä, vaaleankeltaista ja vaaleanvihreää… Äitini neuloi mulle tämän raitapäällisenkin ja itse asiassa toinen raitaversio on jo tekeillä! Hiukan eri sävyjä ja eri tekniikkaa. Parempaa esittelyä luvassa sitten kun se valmistuu; ehkä niihin kuviin tyynyt on jotenkin aseteltukin sitten ;).

Illanjatkoja ja toivotanpa samalla myös pirtsakkaa uuden viikon aloitusta!

/

 

Sunnuntaitervehdys! Toivottavasti teillä on alkanut viikon viimeinen päivä hieman pirteämmissä merkeissä kuin täällä… Työpainotteinen viikonloppu(kin) meneillään; odottelen kuumeisesti ensi perjantaita, jolloin haluan ennen kaikkea nukkua! Saapa nähdä kuinka naatti sitä sitten on, näkeekö perjantai-iltana edes Voicea ;). Haukottelen tälläkin hetkellä niin että leuat loksuu, ehtisköhän pienille päikkäreille tänään… Kissojen kanssa, tietysti. Jokin herkullinen kahvijuoma vois auttaa tähän, harkitsen jopa kamalan makuista espressoa, joten taidankin aloittaa höyryävästä kupillisesta ja tehdä pienen blogikierroksen pitkästä aikaa! Kahvikupposen kylkiäiseksi jokin laittoman kokoinen pala porkkanakakkua, jota tuli perjantaina leivottua :P.

Tänä talvena olen tykästynyt käyttämään tulppaaneille pienempiä maljakoita, joita voi sitten ripotella pitkin kotia. Yhdestä kimpusta riittää kolmeen maljakkoon ja silmäniloa on monessa paikkaa! Tässä tämän talven kauneimman väriset tulppaanit: haalean vaaleanpunaiset, osittain jopa ihan valkoiset, sekä kauniin vaaleankeltaiset:

Nämä vaaleanpunaiset aukeaa myös kivasti eivätkä jää nupulle keltaisten tavoin:

Vanhempi kissa on viettänyt viimeisen kuukauden, puolitoista, tuossa divaanin selkänojalla… Aluksi se oli nuoremman kisun vakiopaikka, mutta sitten tämä neiti jotenkin salakavalasti otti paikan omakseen ja siellä hän on aamusta iltaan, joskus öisinkin jos ei tule tyynyni viereen.
Minä ruokin kissat aina arkiaamuisin (mies herää niin aikaisin), jonka lomassa on päässyt käymään pieni kömmähdys: tämä divaanilla makoilija odottaa, että kannan hänet ruokakuppinsa ääreen aamiaista nauttimaan :D. Pari kertaa sen tein kun neitiä ei alkanut keittiössä näkymään ja nuorempi ahmatti meinas vetää kaverinkin murkinat masuunsa, joten nykyisin hän odottaa divaanilla tyytyväisenä et mami kantaa keittiöön… Tänä aamuna kun mies ruokki kissat, näin ei tapahtunut vaan neiti sipsutteli kevein askelin itse keittiöön. Melkoisen viisas, sanoisin! Ja minä, melkoisen vietävissä, sanoisin! Huomisaamua odotellessa…

Arvatkaa muuten! Tämän lentopelkoisen on lähes vuoden tauon jälkeen vallannut niin kova matkakuume ettei ajatus lentämisestä tätä enää taltuta :P. Siinäkin tälle aamupäivälle vähän puuhaa: selailla matkavaihtoehtoja! Haaveissa kaupunkiloma tähän talven keskelle ja aurinkoloma ensi syksylle!

Huomasittehan muuten, että kattauskisan osallistumisaikaa on pidennetty jatkumaan 12.2. saakka! Eli ei muuta kuin kuvia tulemaan :)

/

 

Kun otsikon osaset laitetaan yhteen, saadaan tällaista:

Tässä kolmas lahjatauluni lukijalta, Pirjolta. Hieman tummempi, joka sopii upeasti pimeisiin talven iltoihin ja öihin. Taulu näyttää joka kerta hieman erilaiselta; en ole vielä oikein päättänyt, mitä se esittää. Tulkinta vaihtelee mielessäni ja se riippuu aina siitäkin, miltä etäisyydeltä taulua katsoo. Suurimman osan ajasta näen siinä kuitenkin rantakiviä, kuohuvan kosken ja vesihöyryä/sumua. Niistä muistuu mieleen loppukesän pimenevät illat.

Voi lähes kuulla kosken kuohuvan, kun tauluun oikein uppoutuu!

Brit-tuoksuni loppui, mutta pullo sai jatkoaikaa. Tästä vinkistä kiitän Lauraa! Harmi vain, että pullo on näin pieni, mutta tyhjeneehän noita… Kiva pieni koristus vaikka vaatehuoneeseen tai kaunistautumispisteeseen! Tai työpöydälle tai kylpyhuoneen poreammekulmaukseen…

Loppuun pieni makukysymys: onko nämä tämän postauksen pystykuvat mielestänne liian isoja? Onko vaikea katsoa näin suurta kuvaa, jota joutuu (ainakin omalla koneellani) rullaamaan alaspäin ennen kuin näkee koko kuvan? Toinen vaihtoehto, mitä myös käytän, on kaksi pystykuvaa rinnakkain. Pointtina mulla on se, että haluan myös pystykuvien olevan tekstialueen levyisiä, se tekee mielestäni blogini ulkoasusta selkeän. Mielelläni kuitenkin pitäisin näistä kahdesta tavasta jomman kumman (varmasti tulen kyllä molempiakin vaihtelun vuoksi käyttämään), mutta olisi kiva kuulla lukijan mielipide asiaan: kumpaa kannatatte?

 Mukavaa lauantaita!