/

 

Rakentaessa tulee joskus tehtyä joitain hutivalintoja (kuulostaako tutulta?), mutta mielestäni se on vain inhimillistä niinkin mittavassa projektissa. Olen joskus hämmästellyt, miten vähillä hutivalinnoilla loppujen lopuksi talomme rakennusvaiheesta selvisimme. Etukäteissuunnittelu jäi meidän projektista pois lähes kokonaan, niin vauhdilla kaikki käynnistyi… Niinpä teimme valintoja sitä mukaa kun talo valmistui; koska rakensimme itse, se oli mahdollista (tosin joskus melkoisen hermoja kiristävää).
Yksi pienen pieni huti tuli tehtyä silloin, kun hankimme eteisen kattovalaisinta. Se oli saatava nopeasti, joten nappasimme silloin muistaakseni Clas Ohlsonilta lasisen plafondin mukaan. Viime syksyn aikaan, kun tuota valoa taas kesän jälkeen tarvitsi, huomasin aina silloin tällöin miettiväni tuon plafondin tilalle jotain toista valaisinta. Jotain riippuvalaisinmallia, joka saisi tilan näyttämään aavistuksen matalammalta.
Toinen pieni juttu, johon haluaisin muutosta, on eteisen ripustuskoukut. Meidän ulkovaatesäilytyshän on aulan puolella liukuovien takana, mutta tarvetta on myös eteisen puolella esim. laukuille ja usein vieraatkin jättävät takkinsa eteiseen. Tällä hetkellä eteisen seinässä on kaksi Ikean Vippa-koukkua, mutta ne eivät oikein tahdo riittää. Mielessäni onkin kummitellut tämän tästä eräs upea seinänaulakko, joka löytyykin kollaasista kahden mielessäni kummitelleen valaisinvaihtoehdon kera! Toteutan tässä samalla Padmerinelta saamani haasteen, sillä en taida saada ajatuksiani nyt niin jäsenneltyä, että kokoaisin kollaasin koko vuoden hankintahaaveistani. Aloitan siis eteisestä :)

Artekin A110-valaisin, &Traditionin Spinning BH1 -valaisin sekä Latva-seinänaulakko:

 

Parhaimmillaan nämä valaisimet taitaisivat olla jonkinmoisessa ryhmässä esim. ruokapöydän yläpuolella, mutta meidän kodissa moinen ei ole mahdollista. Ruokapöydän yläpuolella on vain yksi kattorasia enkä halua mitään pintavetojohtoja kattoon näkyviin. Yksinään tuollainen olisi taas hassun näköinen ruokapöytämme yläpuolella; tila on sen verran iso ja korkea, että vaatii kookkaamman valaisimen eikä näistä nyt kumpikaan olisi ruokailutilaan edes tulossa, sillä vasta vajaa vuosi sitten hankin sinne Kartellin FL/Y:n.

Näissä mietin vain valaisutehoa, kun en ole näitä vielä livenä nähnyt ja vaikka olisinkin, ei se liiketilassa aina ihan kaikkea kerro… Löytyykö teidän kotoa mahdollisesti jompikumpi näistä?
Lisäksi mietin valaisimen väriä – musta vai valkoinen? Haaveena/tarkoituksena olisi tämän vuoden aikana maalata eteisen ja aulan tapettiseinä valkoiseksi, mutta olen harkinnut sellaistakin vaihtoehtoa, että jos maalaisimmekin eteisen puolen seinän lähes mustaksi… Silloin valaisin sekä naulakko voisivat olla valkoiset; erottuisivat taustasta kivasti! Toisaalta taas eteinen on ilmansuuntien vuoksi aika pimeä, joten siinä mielessä valkoinen seinä olisi paras vaihtoehto. Tällöin valitsisin mustan seinänaulakon, ehkä myös mustan valaisimen sen kaveriksi..? Hmm, tätä täytyy vielä miettiä. Myöskin täytyy päättää, kumpi noista valaisimista… Näillä näkymin olen kallistumassa &Traditionin valaisimeen.

Tämä haaveiluhan herätti nyt valtavan vimman saada tuo vanha tapetti pois! Vaikka kissat on yhteen kulmaan ihan hyvän alun jo tässä 2,5 vuoden aikana tehneetkin, on siinä vielä urakkaa jäljellä… Ei teillä ois jotain kivaa kikkaa, miten saa helposti ja nopeasti vanhan tapetin pois? Esim. jotain et napsauttaa sormia kolme kertaa ni se on poissa?

Kuvat lainattu FDS. 

/

 

Paluu arkeen koitti tänään niin meidän kuin varmasti monen muunkin kodissa. Tulihan tuota jo kaksi viikkoa enemmän tai vähemmän lomailtuakin, joten ihan mukavaakin palata normiarkeen. Ensi viikko taitaa olla ensimmäinen normaalimpi viikko, kun loppiainenkin osuu taas viikonlopulle ja viikko alkaa jo maanantaina. Joten hyvästi haahuilupäivät, tervetuloa arki ja rutiinit!

Kun tässä muutama päivä sitten tein tuota vuoden 2012 muistelupostausta, törmäsin vuoden takaiseen lauseeseen; tämä esiintyi tuolloinkin alkuvuoden postauksessani:

Don’t cry over the past, it’s gone.
Don’t stress about the future, it hasn’t arrived.
Live in the present and make it beautiful. 

Sopii erinomaisesti paitsi jokapäiväiseen elämään, myös hyvin näin vuoden alkajaisiksi. Tuota ajatellessani huomasin, miten se sopii myös joulun kaipuuseeni. Ja siihen joulusta luopumisen vaikeuteen. Suretti, että joulu oli ohi, mutta huomasin, että joulukoristeiden katseleminen vain pahensi sitä surua ja sai oloni tuntumaan siltä, kuin roikkuisin menneessä. Niinpä meidän joulukuusi lähti varastoon säilöön jo 29.12. Se oli koristeineen liian jouluinen katseltavaksi. Muutkin joulukoristeet säilöin laatikoihinsa odottamaan seuraavaa joulua, ei lokakuuhun ja joulufiilistelyiden aloittamiseen enää niin pitkä aika ole vai mitä :). Nyt enää muutama tähti valaisee pimeitä iltojamme, mutta nekin poistuvat pikkuhiljaa ja viimeinenkin viimeistään Nuutinpäivänä. Jouluhaikeus on vaihtunut intoiluun alkaneesta vuodesta.

Nyt kun olen tässä pikkuhiljaa laittanut joulua pois, olen jo alkanut miettimään kotimme talvilookia. Joulun mentyä haluan kotiin kovin pelkistetyn lookin, sellaisen puhtaan pöydän, mihin alkaa sitten rakentaa asioita. On monenlaista pientä projektia odottamassa ja haaveissa, nekin näkee selvemmin, kun on ikään kuin puhdas pöytä pohjana. Syksyn aikana oli sen verran muita kiireitä, että kotiprojektit joutuivat odottamaan. Mies on edelleen kovin kiinni kesämökin rakentamisessa, joten en tiedä mitä ehdimme kotona toteuttamaan, mutta aika näyttää.
Yksi projekti liittyy keittiöön, yksi eteiseen & aulaan, yksi makuuhuoneeseen… Muutama upea taulukin tulee kotiamme koristamaan lähiaikoina, esittelen ne teille joku päivä. Niille täytyy vain ensin löytää paikat täältä kotoa, siinä onkin miettimistä!

Hyasintit kasvoivat ruukuissa melkoisen pitkiksi: varret kaartuivat ja hipoivat jo pöydän pintaa, joten leikkasin kukinnot talteen. Eivät mielestäni näytä ollenkaan jouluisilta näin. Kauniita valkoisia kukkasia!

Muutama sana blogistani! Blogini tulee varmasti jatkumaan tällaisenaan, vaikka vuosi vaihtuikin ;), tuntuisi oudolta jos näin ei olisi. Jos blogini tästä kovasti muuttuisi, täytyisi minun muuttua myös ihmisenä; sen verran omana itsenäni tätä tulee tehtyä. Tämän näkökohdan vuoksi katson aina hiukan huuli pyöreänä lukijoiden toiveita/vaatimuksia blogien muutoksille – siinähän vaatii samalla ikään kuin ihmisen blogin takana muuttuvan. Tottakai riippuu hiukan blogin luonteestakin: toiset antavat itsestään enemmän kuin toiset, mutta mielestäni juuri tuo piirre erottaa blogit lehdistä – kirjoittajan vuoksi (tai ansiosta :)) koen blogit henkilökohtaisempina kuin lehdet.
Koska blogini aihealueet ovat nämä täällä jo nähdyt, niin olisiko teillä niihin liittyen jotain toiveita? Tarkoitan, toivoisitteko kenties jonkin aihealueen juttuja lisää? Kirjoitan blogia vahvasti fiiliksen mukaan: nytkin postausluonnoksissa on nelisenkymmentä juttua, mutta en tarttunut yhteenkään niistä, vaan fiiliksen mukaan aloin kirjoitella näitä mielessäni pyöriviä ajatuksia. Kuten olen aiemminkin sanonut: jokaiselle aiheelle/postaukselle on oma inspiraatioaikansa ja niitä rauhassa odottelen :D. Joinain päivinä on enemmän aikaa kirjoitella kuin toisina, joten joskus aiheet valikoituvat sitäkin kautta. Jonain päivänä, kun on inspiraatiota, saatan luonnostella eri postauksia kolmekin tuntia, jonain päivänä ehdin hädin tuskin kommentit julkaisemaan (kommenttien julkaisu minulla on päällä mm. siksi, että näen kaikki vanhempiinkin postauksiin tulevat kommentit/kysymykset, joita tulee kohtalaisen paljon). Joskus taas on päiviä, kun otan satoja valokuvia ja sen jälkeen seuraa mahdollisesti viikon valokuvaustauko. Ihanan vaihtelevaa! Ja ihanaa, kun on mahdollista odottaa niitä erilaisia inspiraatiohetkiä eikä tästä sen vuoksi tule mitään pakkopullaa. Tämä bloggaaminen saa myös tasaisin väliajoin aikaan sellaisia pakahdun innosta ja ilosta –tunteita. Esim. silloin, kun tuntuu että postausideoita on mielessä kymmenkertaisesti aikaan nähden; tuntuu ettei niitä ehdi koskaan saamaan blogiiin asti eikä tiedä mistä päästä aloittaisi tai vaikka silloin kun saa lukijalta ihanan viestin, oli se sitten blogikommentti tai sähköposti. Nämä tunteet on juuri sellaisia bloggaamiseen vahvasti koukuttavia tunteita.

Nytkin intoilen, sillä mulla on monta uutta postausideaa mielessäni. Osa liittyy kevääseen, voisivat ajoittua maalis-huhtikuuhun, joten niiden kanssa joudun vähän pinnistelemään :D. Tämä kasvattaa siis hiukan myös kärsivällisyyttä, joka on ainakin minulle hyväksi.
Mutta tällaisia ajatuksia näin vuoden alkajaisiksi. Että jos joku siellä miettii oman blogin perustamista niin ei muuta kuin tuumasta toimeen!

/

 

Ihan vielä ei koita arki tässä blogissa, sillä tänään siirrän tänne muutaman kuvamuiston vuoden 2012 viimeiseltä päivältä. Kuten aiemmin kirjoittelinkin, meillä oli suunnitelmana juhlistaa vuoden vaihtumista paljussa fiilistellen. Nämä 30. päivä alkaneet plussakelit muuttivat kuitenkin suunnitelmiamme: olimme sunnuntaina valmistelemassa paljua kun naapurin autotallin katolta tuli lumet ryminällä alas. Se sai kurkistamaan oman talon katolle, jossa valtavat lumimäärät näytti putoavan alas hetkenä minä hyvänsä… Ajatus siitä, että ne saattaisivat pudota juuri kun olisin paljussa tunnelmoimassa, oli turhan jännittävä mulle. Päätin, että jos lumet ehtivät pudota aatonaattoon mennessä, paljusuunnitelma toteutetaan, muussa tapauksessa ei. No lumet putosivat katolta kyllä, mutta juuri siitä paljun kohdalta eivät… Selvä merkki siis ja näin paljuilta lykkääntyi. Harmitti toki hetken, mutta tuleehan noita talvi-iltoja, jolloin paljussa voi rentoutua pelkäämättä hautautuvansa katolta putoavan lumen alle… Lisäksi koen ensimmäisen talvisen paljuiltani mieluummin kunnon pakkassäässä kuin siten, että kuuntelen samalla miten vesi valuu rännejä pitkin ;)

Vietimme koko illan kotosalla ystäviemme seurassa. Illan ohjelmaan kuului saunomista, herkuttelua, kuplajuomaa ja taas vähän napostelua sekä viihdyttäviä seurapelejä. Mulla oli kaapissa kasa lautapelejä odottamassa (mm. Alias, joka taitaa muuten olla mun kaikkien aikojen lemppari!), mutta sinne kaappiin ne jäi; koukutuimme täysin Buzzin maailmaan eikä sen lumoissa enää muita pelejä muistanutkaan! Olin aika usein johdossa ja se piti ihan kamerallekin taltioida :D:

Pelin lomasta kuului tämän tästä innostuneita riemunkiljahduksia ja äänekästä naurua, joten kisujen ei juuri ilotulitteita tarvinut pelätä: niiden ääniä ei paljoakaan meidän eläytymistemme yli kuulunut ;D. Aika meni kuin siivillä siinä rupatellessa ja pelatessa, mutta onneksi muistimme tarkkailla kelloakin ja vuoden vaihtuessa kilistelimme yhdessä ulkona skumppalasit ja tähtisadetikut käsissämme.

 Missä merkeissä teidän vuosi vaihtui?
Tunnelmallista vuoden ensimmäistä iltaa sekä tietysti onnellista uutta vuotta!