Huomasin viime viikonloppuna niitä talvisempia tekstiilejä vaihtaessani, ettei mulla oikeastaan ole niitä! Varsinkaan tyynynpäällisiä! Vain pari valkoista pörröistä päällistä ja nekin hieman vanhoista sohvistamme värjäytyneet (enkä ole millään aineilla saanut väriä takaisin täysin valkoiseksi). Niinpä kuin tilauksesta äitini toi eilen valmiiksi saamansa aivan ihanan palmikkoneule-tyynynpäällisen, se on niin pehmoinen ja talvinen! <3 Nuorempi kissakin nukkui koko illan selkä sitä vasten, vaikka yleensä on tyyppiä mikään ei saa koskettaa minua kun nukun. Laitan kuvaa tyynystä lähipäivinä. Näin vain ne ääneen lausumattomatkin toiveet huomioidaan joulun alla, aivan kuten viime vuonnakin :).
Tyyny sai aikaan sen, että surffailin koko eilisen illan etsiskellen kaikenlaisia ihania talvitekstiilejä. Novitan sivuilta bongasin niin ihanan torkkupeiton että! Puhumattakaan niistä muutamista tyynynpäällisistä, joita parissakin käsitöihin keskittyvässä blogissa ihastelin. Mä tykkään kyllä suunnitella näitä juttuja, mutta en ehkä osaisi itse niitä neuloa :P. Esim. tälle peitollekin keksin vaikka minkämoisia väriversioita, oi oi! Ja tyynyn kaveriksi, tottahan toki.

Siis aivan ihana! Kuinkakohan työläs tehtävä tuollainen olisi… Kuvan peitto on kokoa 130×170 cm ja siinä on käytetty viittä eri lankaa/sävyä. Itse haaveilen sellaisesta, jossa olisi kolmea tai maksimissaan neljää eri väriä. Täytyypä kurvata töiden jälkeen käsityöliikkeen kautta, ainakin suunnittelemassa jos ei muuta! Ja nämähän on tällaisia pidemmän aikavälin projekteja, ei ollenkaan nyt tähän jouluhässäkkään sekoitettavia, mutta ainahan suunnitella voi :)

Kuva lainattu Novita.

 

Vietin tänään kivan kolmetuntisen ystävien seurassa kotonamme. Heidänkin kanssaan tuli ihasteltua ikkunoista avautuvia talvimaisemia. Niihin ei kyllästy ikinä, ne on niin lumoavia että niitä huomaa pysähtelevänsä katsomaan tämän tästä: olohuoneesta sohvan uumenista tai keittiön pöydän äärestä… Ystävien lähtöä tehdessä haukottelin kovasti (ehkä unenomaiset maisemat teki tehtävänsä?), joten puin takin päälle ja lähdin kameran kanssa ulos piristymään! Upeimmillaan nämä talvimaisemat on juuri ennen pimeän tuloa, joten juuri oikeaan aikaan kiersin pihallamme:

Kesän lopussa etupihan portaiden viereen istuttamamme tuijat ihastuttavat nyt lumisina. Tosin kun ensilumi lokakuussa satoi, kävin kiireesti puistelemassa tuijien oksia pois lumesta peläten niiden kuolevan :D. Nyt lumi saa olla, luonto hoitaa.
Viime viikonloppuna kiepsautimme LED-valosarjan tuijien ympärille, valaisee mukavasti portaita lyhtyjen lisäksi. (Toisella puolella portaita on ne pylväsvalaisimet.) Kynttilälyhtyjä on mukava ripotella portaita kiertävän matalan muurin päälle. Jouluksi laitan kaikki omistamani lyhdyt portaita reunustamaan, silloin ei juuri muita valoja tarvitakaan, kynttilät valaisevat riittävästi ja luovat sitä oikeanlaista tunnelmaa.

Olen moneen otteeseen täälläkin tainnut mainita, että pidän valtavasti ihan kaikista vuodenajoistamme; jokainen on niin omanlaisensa ja jokaiseen kuuluu ne omat ihanat piirteensä. Silti tämä talvi on jotain niin taianomaista ettei sanat riitä kuvailemaan. Joskus aivan liikuttavan kaunista katseltavaa, mikä rikkaus asua tässä maassa ja näissä maisemissa! <3

Kuvat sopii sattumalta hyvin päivän teemaan: tänään vietetään Lucian eli valon päivää, joten näiden kuvien myötä toivotan teille rauhallista Lucian päivän iltaa!

 

Jos joulukiireet meinaa liiaksi vallata mielen, voi vaikka lähteä pienelle happihyppelylle! Käveleskellä lähialueilla, ihastella naapuruston pihojen joulutunnelmia valoineen, kauniin talvisista metsistä puhumattakaan! Sen jälkeen on kiva tulla kotiin ja valmistaa herkullinen, lämmin juoma: kuppi kuumaa lämmittää sekä mieltä että palelevia sormia.

Yksi suosikkikahvijuomani on mocha, joka on pehmeän täyteläinen yhdistelmä tummapaahtoista kahvia ja suklaata. Tällä kertaa tein siihen vähän muunnoksia: lisäsin joukkoon lusikallisen daim-kaakaojauhetta (sisältää pienenpieniä daim-murusia :P) sekä piparminttua karkkikeppien muodossa. Naaaammnamnam!

Aika täydellinen makunautinto muodostui tästä kokeilustani! Karkkikepit suli juomaan melko pian: mochan aavistuksen suklaisesta mausta tuli ihanan minttusuklainen maku. Jos ei ole mahdollisuutta tähän ihan samaan juomaan, toimii sama yhdistelmä aivan yhtä hyvin lämpimässä kaakaossakin Hot Chocolate -postaukseni tapaan. Herkullisia hetkiä!