Venetsialaisviikonloppu ja kesä takana – nyt voi syksy virallisestikin alkaa! 

Meidän tämän vuoden venetsialaiset kuluivat kotipainotteisesti. Perjantai vierähti mummuni 85-vuotisjuhlissa, jonka jälkeen loppuilta fiilisteltiin kotona Venetsialaisillan tunnelmaa -postauksen tapaan. Perjantaina oli tosi lämmin ja aurinkoinen päivä! Lauantaina melkoinen myrsky otti vallan ja kotoa tuli poistuttua ainoastaan kauppaan sekä mökille. Mökiltä kotiin lähtiessämme täytyi vielä pyörähtää venetsialaistulia ihastelemassa. Poika nukahti takapenkille ihana hymy huulillaan ja vaikka olimmekin etukäteen ajatelleet, että hänet täytyy pitää hereillä kotiin saakka, jotta yöunikin vielä maistuu, ei sellaista torkkuvaa mussukkaa yksinkertaisesti voinut herättää ♥. Vieläkin sydäntä lämmittää, miten se loputon kysymystulva (en ole muuten koskaan tiennyt, että joku ihminen voi keksiä niin paljon kysymyksiä :D) yllättäen lakkasi, kun luomet alkoivat lupsumaan.

Kotiin tullessamme hän heräsi pommien ääniin, mutta vein hänet silti suoraan iltapesujen kautta nukkumaan. Hän oli syvässä unessa alle viidessä minuutissa! Sitten seuraa se hetki, jota olen lämmöllä muistellut vielä tänä maanantaipäivänäkin: tullessani makuuhuoneesta poikaa nukuttamasta, oli mies sytytellyt kotiin kynttilöitä ja tunnelmavaloja. Se (yllättävä) näky kodinhoitohuoneen ovelta ihanasti valaistuun keittiöön, ruokailutilaan, olohuoneeseen sekä terassille on piirtynyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi.

Tästä on seurannut kolme ajatusta: kuinka pienillä teoilla voikaan tehdä toisen onnelliseksi! Mieheltä meni tuohon kaikkeen maksimissaan kaksi minuuttia, mutta minä muistelen asiaa vielä näin parin päivän jälkeenkin. Kuinka se, mitä itse teet usein ja säännöllisesti, tuntuu toisen tekemänä niin paljon kivemmalta. Ja mietin sitäkin, että jos miehen ns. romanttisempi puoli näyttäytyisi useinkin (esim. joka kuukausi tai pari kertaa vuodessa :D), eivät tällaiset teot välttämättä näin mukavilta edes tuntuisi!

Että kun mies joskus taas tuumailee, miten minut yllättäisi, näytän hänelle tämän postauksen. Oikeasti me naiset tyydymme hyvin vähään ja hyvin yksinkertaisiin asioihin vai mitä! :)

venetsialaisviikonloppu

Mutta tällainen venetsialaisviikonloppu tänä vuonna! Nämä postauksen kuvat otin mökillä. Oli niin ihanan tunnelmallista istua siellä hämärässä valaistuksessa, juoda tilkkanen punaista ja katsella meren hurjannäköisiä vaahtopäitä. Näistä ajatuksista uuden viikon pariin!

Heh, alkoipas heti huvittamaan tuo otsikko – aivan kuin ruokailutilamme olisi kokenut jonkin isommankin muutoksen tässä viime aikoina! Ei sentään, mutta pari uutta, pitkään mielessä muhinutta tuolia on löytänyt kodin meiltä:

ruokailutilamme

Kyseessä on Arne Jacobsenin 3107-tuoli eli tutummin Seiska-tuoli. Niin monia tuoleja on kuulkaas kolmen viime vuoden aikana mielessä pyörinyt ja meillä kotonakin asti käynyt, mutta aina olen palannut tähän vaihtoehtoon. Kolmisen vuotta sitten ajattelin, että HAY:n About a Chair olisi ihana ruokapöydän ääressä. Tilasin alkuun vain yhden testaukseen ja hyvä niin, sillä ei se soveltunutkaan ruokailutilaamme. Huomasin, että tuolien täytyy mahtua pöydän alle, muuten tilasta tulee liian ahdas. Näin ollen tämä kyseinen tuoli päätyi työtuolikseni (Valmistunut työhuoneeni! -postaus) ja onkin ollut tehtävässään aivan täydellinen!

Reilu vuosi sitten olin päätynyt seuraavaan vaihtoehtoon: HAY:n Hee-tuoliin. Kun sovitin sitä ruokapöytämme ympärille, tulin samantien toisiin ajatuksiin. Tuoli näytti jotenkin liian pieneltä ja köykäiseltä pöytämme rinnalla eikä sen selkänoja näkynyt tarpeeksi pöydän yli, mikä on itselleni visuaalisista syistä tärkeää. Löysimme tuolista myös kolmannenkin miinuspuolen: siinä ei ollut kovin mukava istua, ainakaan pitkiä aikoja, joten tuo kaunis tuoli lähti palautukseen. 

Mielessä pyörivät edelleen mm. Muuton Visut sekä puisilla että metallijaloilla. Jonkinlainen kombo niitä voisi hyvinkin sopia Seiskojen kaveriksi! Eniten ja päällimmäisenä mielessäni ovat tosiaan jo pitkään olleet nämä Seiskat ja yleensä kannattaa panostaa siihen ykkösvaihtoehtoon, vaikka ne saattavat maksaa enemmän ja niitä joutuisi sitten hieman kauemmin odottelemaan, jos ei hankintaa halua kerralla tehdä. Niinpä kun näin tarjouksen näistä kaunokaisista, en miettinyt ehkä minuuttiakaan, kun ostoskorissa oli tuoleja kaksi kappaletta. Auki on nimittäin edelleen se, tuleeko näitä tuoleja olemaan meillä kaksi vai neljä, joten en uskaltanut sovittamatta tilata heti kaikkia neljää (inhoan palautusrumbaa näin isojen tuotteiden kohdalla!). Turvallisinta oli tilata nyt alkuun nämä kaksi ja nyt voikin sitten miettiä, tulisiko näitä vielä kaksi lisää ja kaksi sitten jotain ihan erilaista tuolia. Vai olisiko niitä erilaisia tuoleja neljä näiden kahden Seiskan kaverina – siinäpäs funtsimista! Täytyypä tässä joku päivä tehdä pientä inspiraatiokollaasia vaihtoehdoista.

Tuntuu kyllä siltä, että nämähän sopivat tänne niin kuin olisivat aina olleet ruokailutilamme vakiokalustoa!

ruokailutilamme

Olen aina pitänyt vanhojen tuoliemme ilmeestä: valkoisesta istuinosasta ja kromisista jaloista, joten senkin vuoksi olin varma, että nämä miellyttävät silmää! Nämä mahtuvat pöydän alle, näkyvät myös pöydän yli ja ovathan ne vain todella yksinkertaisen kauniit! Myös Muurahaistuoleja olen aina välillä miettinyt, mutta niiden selkänojan muoto ei miellytä läheskään yhtä paljon kuin näiden. 

Tuossa pöydän päässä ruokailee poikamme omassa Stokken tuolissaan, mutta siirsin sen näiden kuvien ajaksi syrjään, jotta uudet tuolit näkyvät paremmin. Nyt kuumeiset mietinnät: tilaanko vielä kaksi tuolia (näyttivät edelleen olevan tarjouksessa)? Usein näiden tuolien kohdalla ei tarjouksiin törmää!

neilikat

 

Myrskyn jälkeen on poutasää… ♥ Tänään ei siis voi olla huono aamu, mutta Nespresson kanssa viime viikolla järjestämäni kilpailun aiheena se oli! Jaoittekin kivasti tarinoita huonoista aamuistanne sekä blogin että Instagramin puolelle – kiitokset osallistumisestanne! Tämä kohta on aina mukava minulle, kun olen saanut arpoa onnellisen voittajan ja voin tulla kertomaan sen teille!

Arpaonni suosi tällä kertaa seuraavan kommentin jättänyttä lukijaa:

Laura

Oi, valkoisena toivoisin tuon kahvimasiinan:

Huono aamu on sellainen, että torkutetaan noin kymmenen kertaa, sitten tulee kiire. Pikavauhtia suihkuun, sillä aikaa aamiainen valmistumaan, puuro mikroon ja kahvinkeitin päälle, kiire jatkuu, ei löydä sopivia vaatteita päälle, huomaa että bussi lähtee ihan just, paidalle tippuu ruokaa tai mehua, ja on pakko vaihtaa paita ja sitten lähtee juoksemaan bussiin, juoksee pysäkille henkihieverissä työnhakuun kanssa (sateessa vaikka! Ilman sateenvarjoa) ja näkee bussin perävalot…. Tämmöisen jälkeen kahvia tarvitaan :)

Onnea Laura Nespresso Lattissima Touch -kahvikoneen voitosta! Olen laittanut sinulle sähköpostia. Toivottavasti aamusi alkavat tästä eteenpäin hieman paremmissa merkeissä ja voin kertoa, että ainakaan kahvi sitä ei enää tule pilaamaan! :)

huono_aamu

065

Täälläkin päivän kahvihetki lähestyy ja kohta saan hipsiä kahvikaapilleni päivän kahvimakua arpomaan! ♥